On kirkkoilta muutaman pysäkkivälin päässä kotoa. Tilaan taksin ja olen ajoissa perillä. Pieni seurakunta kokoontuu paikalle. Kukaan kirkkovieraista ei piiloudu minkään pylvään tai esteen taakse. Olemme kaikki tervetulleita. Olen sopinut matkapapin kanssa, että saan seurakunnan 150-vuotisjulista suurlähetystön puutarhassa koostetun valokuvakirjan. Kirjan hinnan olen varannut käteisenä. Sillä uskon, että kortilla maksaminen ei vielä kirkossa ole mahdollista.
Kännykkäkolehdista jo kuulin, mutta maksutapaetua kolehdista ei vielä ole markkinoitu. Kahvipöydässä pappi istuu vastapäätä ja kysyn kirjasta. Kirja on unohtunut kotiin ja hän on onneton. Lupaa lähettää sen postissa. En suostu ehdotukseen, haluan ottaa sen vastaan kädestä käteen. Muistoissa on takauma.
Sanataideprojektin päättymisestä oli jo aikaa. Saan sähköpostiin ilmoituksen, että runoilijalta on ilmestynyt uusi omakustanteinen kirja. Ostaisinko kirjan? Saisin sen postitettuna. Olisin halunnut istua runoilijan kanssa keskustassa kahvikupin ääressä. Yhteistä aikaa ei järjesty tai halua kirjailijan puolelta puuttui. Olin vain kirjanostaja, ymmärsin tapaamisen vaikeuden ja ajanpuutteen. Kirja tuli postissa ja maksoin sen netissä tilille. Nyt en halunnut neutraalia, tunteetonta kirjanluovutustilaisuutta. Hälläväliä -tapahtumakiintiö on kohdallani täynnä.
Perheen tavarat olivat olleet varastossa kerrostalon kellarissa. Meillä ei ollut asuntoa, kun olimme lapsiperhe. Kun vihdoin saimme vuokratuksi tilapäisen luukun, kävin läpi tavaroita. Kellaritilassa niitä oli selannut joku muukin. Kirjat olivat olleet maalialustoina ja vihkiraamattu oli hävinnyt. Iloni oli suuri, kun tallella oli kirjeenvaihdon kirjeet avaamattomana nippuna. Jotakin eletystä elämästä oli tallella. Nyt on asiat kohdallaan. Vihitty mies virkatodistuksessa kutistui rastiksi ruutuun (x) elää avioliitossa. Tällainen liitto joutaa purkaa ja haen tuomion avioeroon. Vihkiraamattu on korvattu saksankielisellä seurakuntani mukaan. Seitsemän veljestä on lukulistalla "Die sieben Brüder" A. Kivi. Nettitietoon turvautuessani jouduin brüderien pornosivuille.
Toistamiseen tietoni on lisääntynyt lukiessani borreliasta netissä. Aleksis Kiven epäillään kuolleen borreliaan 38-vuotiaana. Tässä tätä punaista lankaa lähes 70 vuoden takaa. Naamiohuvit ovat muuttuneet naamioituneiksi kivuiksi. Niiden perusteella minua kivitetään, kun olen sellainen. Sain viikkoja lisäaikaa tyhjentää yksiötä, että "Maailman ihanin tyttö" -kirja saa paikkansa stailatussa kodissa uuden luomista varten. Kirkkosta sammutettiin valot. Meidät ohjataan ulos kappelin ovesta. Olen tilaamassa taksia kotimatkaa varten. Matkapappi tarjoa kyytiä, eikö hän voisi viedä minua kotiin. Tunnen reitin, lupaan olla kartanlukija. Vesijärvenkadulle käännyttäisiin Sokoksen nurkalla. Kielletty ajosuunta - Ei koske takseja. Jatkamme Aleksanterinkatua eteenpäin. Linja-autoaseman liikenneympyrän jälkeen käännymme Vuorikadulle ja siitä Vesijärvenkadulle. Bussipysäkillä jään pois. Kun itse en aja autoa, en tunne kiellettyjä ajosuuntia. Jätän ajamisen taksin huoleksi.
Kymmeniä vuosia sitten olin Helsingissä kartanlukijana saksaksi ja törmäsin jo silloin, ettei jalankulkijan käyttämiä tuttuja reittejä voi ajaa autolla. Kysymällä pääsimme Mannerheimintielle. Olen hämmentynyt puutteellisista kartanlukutaidoista. Parempi minulle kiiruhtaa hitaasti ja uskoa suuntavaistoonsa kuin muuttolintu. Nauraen erosimme pysäkillä, kuinka minun kanssani voi joutua seikkailuun kirkkoillan jälkeen. Lupasimme ottaa käyttöön tandemoppimisen. Puolet ajasta puhutaan suomea ja puolet ajasta saksaa. Fifty-fifty.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti