Hoksottimet

"Minun puutarhani on lyhin tie taivaaseen" -tienviitta tai opastetaulu kävijöille oli paikassa, jossa "Der ingen skulle tru at nokon kunne bu". Ja kuitenkin siellä ja täällä voi joku asua ja voida hyvin. Liioittelua on ollut vetää elämän mutkat suoriksi ja tehdä jotakin muuta kuin olla työtön työpaikan konkurssin jälkeen. Yritysjohtajatkin tekivät toisin, kun halusivat luopua kannattavasta tekstiilitehtaastaan ja lähteä Floridaan eläkepäiviä viettämään. 

Pelastukseni oli aarin ala vuokramaata Launeen pellolla kesäksi. Se oli satoisa kesä. Punajuuria, lanttuja, yrttejä ja kukkia sain yli oman tarpeen. Puolen vuoden kuluttua olin koulutuksessa uuteen ammattiin itseni ja perheeni elättäväksi yrittäjäksi. On palattava työelämän alkuun. Kansakouluntarkastaja sanoi antaessaan määräyskirjan toiseksi lukuvuodeksi va. kansakoulunopettajana. Nyt eläke alkaa karttua. 1. vuosi oli mennyt punaiselle ristille ja henkivakuutukseen huijareille. Tätä samaa pähkäillään tänään työurien pidentämisellä alusta ja lopusta. Kokemus osoittaa lain heikkouden ja säästön eläkkeenmaksajalle. 

Naurettavimman lain sisältö on rauhanruhtinaan vahvistamassa laissa, johon olen törmännyt. Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa. Läheltä piti tilanne oli jo lakisääteisen YEL -vakuutusturvan menettäminen Kansan konkurssissa. Siihen liittyy myös punapääoman konkurssi ja valkopään osuus myydä ylivelkaantuneet ulkomaisen perinnän kohteeksi. Eläkeuudistusta kuunneltiin hiiren hiljaa. Kenelläkään ei ollut kysyttävää. Venäjän mummot kolistelivat kattilankansia saadakseen heille luvatut eläkkeet. Lupasin liittyä heidän joukkoonsa ja siihen yhtyi kuiskaten konsultti eläkeuudistuksesta ruohonjuuritasolla. 

Palkkatyöstä kertyneen eläkkeen tiedot olivat hukkuneet tietokoneohjelmien uudistumisen myötä. Silkkisiksi hapertuneilla työtodistuksilla todistin olleeni palkkatyössä ennen ja jälkeen eläkkeenkarttumista. Siinä uudelleen ilmoitettiin alaikäisenä tehdystä eläkkeettömästä työvuodesta. Arjen ankeuden unohtaakseni tilasin pussin kukansiemeniä. Esikasvatin ja odotin kukkia. Ukonhatut olivat vanhaa kantaa uljaina, sinisinä rivistöinä. Akileijat erivärisinä kukkahameina ilahduttivat keijujen puutarhatanssiaisissa tuulen soitellessa balettisäveliä. Muisto on äitini viimeisestä kesästä. Seuraavasta on avec Borrelia Burgdorferi kuin vuoden pakolaisnaisen kertomus muuttaa diplomaattisaleista pakolaiskeskukseen. 

Olemme kaikki suuren ikäluokan naiset maahanmuuttajia omassa kotimaassamme. Siitä pitävät poliitikot huolen ahneudessaan. Heillähän on kaikki valta ottaa Kiinan keisarille, mikä keisarin on. Borrelia näkyy verikokeessa, mutta valtiovallan suostumuksella ja jopa velvoitteella kidutus, raiskaus, pahoinpitely ovat näkymättömiä. Minusta on tullut ihmisten suhteen herkkähipiäinen. Tunnen sen säteilynä ihossani. Siitäkin on sanottu: Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat. Jos on ollut onneakin, siitä en voi kertoa kenenkään kadehdittavaksi. Sillä vahingonilo, puhtain ilo on meidän ilojemme suurinta juhlaa poliittisesti. Rahasta ollaan valmiita tekemään, mitä kunnianmiehiltä vaaditaan pankeissa, terveydenhuollossa, johtamisessa ylipäätänsä.