Jäljellä on kuolinpesän kuolinpesä, josta yksi osa kuuluu leskelle lapsettomana kuolleen sisaren kuolinpesänä. Ei hän välittänyt edes sisaren hautaamisesta. Hoitakoon seurakunta ja kätkeköön tuhkan nimettömään paikkaan. Oliko se kuoleman aiheuttama shokki vai ilo tulla kuolinpesän osakkaaksi. Sen sanoi hän itse: "Miksipä minä luopuisin osastani", vaikka isän tähden sitä pyysin. Ei ilmoittanut isälle tyttären kuolemasta. Minun piti huhupuheina kuultua tarkistaa soittamalla. Hänen selvityksensä tapahtumasta olisi "Sydämen asian" poliiseille virkatehtävä. Minä tulkitsen patologin huomiot merkeiksi, joita pelkkä tappava katse ei ollut aiheuttanut. Mutta tärkeintä kuolinilmoitusta kuunnellessani oli alustava pesänselvitys ja hänen perintöosuutensa. Kirjeenä tuli lopullinen tuomio. Minä olinkin aiheuttanut sanomisillani sisareni kuoleman. Mitä hän ei saanut äidin kuolinpesästä, tulisi hän selvittämään lopullisessa lapsuuskodin jakamisessa, kuinka olin kavaltanut pesän varat. Sitä kakkua ollaan syömässä äidin kuolinpesässä, jonka olisin halunnut selvittää sisaren eläessä. En selvittänyt silloin, miksi nyt maksaisin vanhempieni rahoillaan ostamasta osakkeesta osuuden sukulaisuudesta, joka on yhtä väljähtynyt kuin seitsämäs kirnunhuuhdevesi.
Jokainen eläköön luotuja päiviään. Maallikkona olen uskonut elämänkaaressa eteentulevat lakisääteiset tehtävät oikeudenmukaisiksi, mutta aina löytyy lainkumoava laki kuin vakuutuksen suurennuslasin kanssa luettavissa ehdoissa vahingon sattuessa. Mopen osa on paras osa. "Vie kuin Moppe." Vaalirahoituksella kehuskellut sen ilmoittaa alastomana totuutena, kun katseli keisarin uusia vaatteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti