90-vuotias Mandela puhuu eriarvoisuudesta Etelä-Afrikassa omakohtaisena kokemuksena. Ei vaadi hyvitystä vaan anteeksiantoa. Onko eriarvoisuus ollut vain ihonväriin sidoksissa oleva ominaisuus. Me kalkkilaivankapteenit arvotamme itsemme syntyperän mukaan. En tunne eroa suojeluskuntalaisten vanhempien ja torpparien jälkeläisten välillä. Mutta lukiessani netissä itsekehuja syntyperästään, se on totisinta totta. Tarjosin "Perinneteko Suomi90Finland"-kirjoitusta lionsien toimittamaan Joululehteen.Tiesin sen sanomattakin, että sitä ei julkaista. Mutta palautteena sain. "On tullut parempiakin kirjoituksia hylätyksi." Setäni ei selvinnyt elämään nälkä - sairaus - kuritus - vankileirin jälkeen, kun ei voinut muuksi muuttua.
Tilanne toistui uudelleen viime sodassa. Ihmisestä käytettiin hyväksi kaikki karvoja myöten. Mutta kuinka suodattaa valoa ihmisen ihosta tehty lampunvarjostin. Tieto siitä luo synkän varjon, onpa valon lähde säteilevää sähköä, "älynvälläystä" tai kaiken paljastavaa kirkasvalohoitoa. Valoa vaikk' en näekään, sen tiedän loistavan. Mitä siitä jumalattomat ajatukset tuovat julki, on minulle yhdentekevää. En ole tasa-arvoinen tasa-arvosta toitottavien kanssa. Siitäkö minä lakkaisin puhumasta puhujien painostamana. Jokainen vastaa omista ajatuksistaan. Ferrarinpunaista EVVK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti