Jokainen omassa olotilassaan on omalla reviirillään. Kaikille tilaa riittää, kaikkille paikkansa on. Joillekin vain tulee halu kokeilla toisten osaa. Saarikoski asettui julisteessa keittiön ja eteisen seinälle omaan rooliinsa. Keittiössä vietämme yhteistä ruokatuntia silloin tällöin. Eteisessä hän vielä peruu päätöstään lopettaa runojen kirjoittamisen. Pitää auki pientä takaovea. Jos joku eksyy sisälle, hän päästää sen ulos. Sen runoilija kokee runona. Runon synnystä olen kuullut kaksi versiota.
Omaishoidon kautta sukupolvenvaihdoksesta on runo, punainen lanka, ollut hakusessa. Kuvakollaasina se on järjestyksessä. Virkamiespäätökset ovat saaneet lainvoiman. Voin yhtyä Erkki Vasaman lausuntoon keskustelukumppanin puutteesta. On vain puolustettavia, vääryydellä nöyryytettyjä asianomaisia. Nuijankopautus vahvistaa päätöksen. Alkaa valituskierre. Lahjottu vastapuoli johdattaa ansaan saadakseen asian vireille. Käyttää tuomarinvaltaa lahjojien hyväksi. Keskustelu muuttuu suunsoitoksi. Esitän kysymyksen: Mitä perkeleitä te luulette olevanne? Siihen loppuu sanktioiden luettelu ja yksi uskottumies alkaa tärisemään. Siitä on kulunut ainakin viisi vuotta. Nyt näen saman tärinän haastateltavien molemmissa käsissä, kun signaalikatkos yllättää. Kenraaliharjoituksesta on tullut totta tärinöineen. Kuinka pitkäksi aikaa. Se on hämärän peitossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti