Lukkarinrakkauden loppu

Talkoopäivän kahvitauko pysäyttää heinäntekotohinat naapurin pellolla. Eno on mennyt naimisiin ja ehtoinen emäntä tulee valkoinen esiliina edessä, yhtä valkoinen liina päässä ja kori käsivarrella. Tuo kahvia ja pullaa talkooväelle kesällä 1953. Se oli toivottu lepohetki, kun aurinko porotti aamusta iltaan heinäpoutapäivänä. Syksyllä lähtisin oppikouluun. Kevättalvella tulee tieto. Eno on kuollut. Sairauskohtaus oli yllättänyt ja Kerttuli tuli yöllä pyytämään isää viemään enoa lääkärin luokse. Sitä isäni vakersi, kun apua ei saatu ajoissa. 

Silloin ei vielä ollut 112 - hätänumeroa. 7 km umpihankea kirkolle hevosenreessä ja siitä 60 km kaupunkiin pirssillä. Matkalla eno kuoli. Jäi nuori leski ja pieni tytär. Minun äidin lapsuuskodilla on oma tarinansa. Äiti sai aivoinfarktin yöllä. Lääkäri hälyytettiin kotiin. Mihinkään ei lähdetty siirtämään. Äiti selvisi siitä. Nyt ollaan lankapuhelinyhteyttä kerimässä kaapelikerälle. Kaikki on samassa juonessa autioittamassa maata, että julman jumalan kätyrit voivat kertoa löydöstään. Maa on autio ja tyhjä. Ei löytynyt yhtään elossaolijaa. 

MediHelit ja yöpäivystyksen miehitys odottaa, että edes joku yökulkija tulisi ammutuksi tai saisi turpiin, että kalliille hätävarjelunliioittelulle olisi käyttöä. Mua kuunnellaan, sillä seinilläkin korvat on. Odotan lopullista päätöstä, missä mennään. Odotan sitä ainakin kaksi vuotta, sainhan muistutuksen, kun kysyin valituksen ristiriitaisista sanoista. Asiat eivät ole ristiriidassa, vaan tulkinta. Mikä on minun perheeni? 

Olen ottanut Saulilta sivilisäädyn. Olen sinkku. Vai olenko, enhän ole puhemies. Olinko perheessäni, kun hoidin vanhempiani muuttamalla heidän kotiinsa. Kuuluuko veljeni perheeseeni asuessaan asumisoikeustestamentillä kuin kotonaan minun puoliksi omistamassa osakkeessa. Toinen puoli on äidinkuolinpesä, josta 7/8 osaa on meidän elossa olevien omaisuutta ja 1/8 osaa kuolleen sisaren kuolinpesänä. Minun omistusta arvottaa Kela eikä ymmärrä lukemaansa tosiasioiden mukaan, vaan lähettää tulkinnan valituskierroksen jälkeen uudelle valituskierrokselle. Ei voida päättää hakemusta, kun olen antanut vastineeni. 

Mikä tässä mättää, perheministerikö? Politiikassa minut palautettiin maan pinnalle. Tiedän ehdokkaani ja yhden ilmaisen ääneni. Olisin halunnut kerätä ehdokkaani taakse äänestäjiä antamalla heille ilmaisen hierontasetelin. Haudan takaa kuuluu kolkko ääni isänmaiden heinäkuussa. Oi, maamme Suomi. Diiva viheltää pelin poikki. Kunhan ensiksi minut hierot terveeksi, sitten voit puhua 4 000:sta ilmaisesta hieronnasta. 

Tarvitaan vaalirahaa, äänestäjistä ei ole väliä. Blogini kävijämäärä riittäisi viemään ehdokkaan läpi. Se ei tapahdu kuitenkaan äänillä vaan Mopen hyväksi SAK:n vaalirahoituksella. Olen saanut tulevaisuuden ja toivon 30:ksi vuodeksi eteenpäin. Ei pöllömpi juttu. Saan eläkkeen kattamaan asumis- ja elantokustannukset. Käsityötaito on hyppysissäni. Kenenkä hyväksi sitä voin käyttää. Sekin on selvinnyt. Nelikulmainen amerikkalainen unelmahattu päähän ja työpöytä uuteen osoitteeseen käyttöä varten. Siinä on projektia loppuelämäksi. 

Kiinasta kuuluu kummia geenihoidosta syövän nujertamisessa. Syöpäsoluja voi tappaa. Milloin EU:n rahoitusseula läpäisee halvan hoidon KympinLasten hyväksi. Onhan hoidosta tullut bisnestä ja sairaista uhreja julmalle jumalalle, joka ahmii omat lapsensa. Inka-kulttuurissa uhrattiin eläviä ihmisiä jumalille, että voima palautuisi takaisin maan päälle. Perheen tilalle tulee sukulaissieluisten yhteisö. Onko siellä isinä pyhät isät, ovathan isät viikonloppuisinä pois perheistä. Minusta ei tule pyhää äitiä, mutta Munkkiklubin äiti kumminkin, sillä heidän yhteisössä nainen on äiti ja pojat (miehet) ovat lapsia. Toimintatapa kuitenkin kuin Äiti Teresalla ilman budjetoituja rahoja.