Omista ja toisten kokemuksista tiedän, mitä on olla 90-vuotias Suomessa. Hän kutsui minut kotiinsa ja myöhemmin syntymäpäivilleen. Viiteryhmäni koostui 6-kymppisistä eläkkeelle jääneistä opettajista ja leskistä. Rouvan elämästä tiesin, että hän oli ollut 40 vuotta yksin, mutta ei yksinäinen. Hänen poikansa työssä ulkomailla ja pojalla yksi poika. Hän muodisti vaatteensa keväisin, leipoi pullapitkon ja hiivaleivän perjantaisin. Kela kutsui käymään toimistossa. Sieltä hän tuli vihaisena takaisin. Kelakortti oli uusittu, mutta eläkkeeseen ei tullut mitään lisää. Kaikki ikälisät on poistettu, kun ihmiset alkoivat täyttää virkeinä jo 9-kymppisiään. Apteekkari luopui apteekkioikeuksista 79-vuotiaana. Jatkaja meni kaupankellariin jakamaan lääkkeitä. Liikehuoneisto asuntoineen jäi apteekkarille käteen. Kukaan ei halunnut sitä ostaa. Varastonmyyntitulo oli hänen eläkkeensä. Apteekkimaksu ei kartuttanut eläkeoikeutta. Oli vain 220 mummonmarkkaa kansaneläkkeen pohjaosaa. Kiitos soitosta, kuulemiin. Oli hänen puhelinkäyttäytymisensä. Siinä ei turhia kälätetty. Jälkiviisaana verotuskäytännöstä hän pahoitteli luopumistaan apteekkioikeuksista, ettei se ollut millään tavalla kannattavaa. Nälkään hän kuoli, kun muisti vasta illansuussa, ettei ollut syönyt sinä päivänä.
Eläkkeelle jääminen on sekava juttu selvittää, mikä on sosiaaliturva ansiotyön loputtua. Ei muista syödä, kun päässä keittää sekametelisoppa, lakipykälien tulkinnalla suurustettuna. Tämä on rankempaa kuin lähteä omaishoitajaksi. Jättää lapset selviämään omillaan. Menetinkö perheeni, joka oli ollut ympärillä 22 vuotta. Se on enemmän kuin tatuoinninpoisto, kun avioero sai lainvoiman. Se on amputaatio, tilalle oranssi tähti otsaan ja Varhennetun vanhuksen tatuointitunniste käsivarteen.
Lapsenlapsi kysyi: Etkö sinä päästänyt häntä enää sisälle. Hän ei koskaan viihtynyt kanssamme. Ne olivat vain kuliisit ja vaihtuvat mööpelit. Muodostiko vanhemmat ja veli perheeni omaishoitajana. Sitä en tiedä tänä päivänä enkä tiennyt 18 vuotta sitten, keitä he olivat ja kuinka olin heihin sitoutunut. Kuolema kertoo, kuka on sinun lähin omaisesi. Siitä luen Kirjavarkaan kanssa kuin omaa elämäntarinaani. Jos minulle vielä tarjotaan nimekkäiden ihmisten askelia, sanon:
- Ei kiitos, minulla on omat askeleet ja Kela pitää lopusta huolen kuin kuolema. Mitä haavoittunut huusi Tuntemattomassa (tulis ryssä ja ampuis). Hehän tulevat pyytämättäkin, mutta tulkoot tänä kansainvaelluksen aikana. Poliitikoista on tullut Rafaelin enkeleitä yläviistoon suunnattuine katseineen ja konekielistä tekstiä ulkolukuna paukuttaen kuin ta-ta-ta-ta-ta. En tule hullua hurskaammaksi.
Luurankokeitto on perinneruokaa ja setän tekemät piirakat saivat anelemaan. Älä enää osta kirkonmyyjäisistä niitä setän tekemiä piirakoita. Velkasaneerausta ei ole, kun selvisin menoilla tulojen mukaan. En peitä lakanoilla huonekaluja enkä lähde kolkuttelemaan tuttujen ovia kestityksen toivossa. Näin teki Komukki, maataviistävässä, mustassa hameessa muistaen opettamansa lapset. Aluksi oltiin opettajan vierailuista otettuja, mutta sitten paljastui tosiasia, josta ei vielä käytetty nimeä dementia. Komukin kotona kaikki pysyi uutena lakanoilla verhottuna. Kestityksen hän sai opettamiensa lasten vanhemmilta. Kuka siihen puuttuu ja kieltää enää tulemasta. Jalat vievät tuttuihin perheisiin, mutta pää ei enää sano, että Komukki on tullut vanhaksi eikä pysty huolehtimaan itsestään.
Minusta tuli valtakirjalla veljeni kirjuri, kun ei osannut täyttää Kelan kaavaketta, jonka pohjaa käytetään kaikille tapauksille maan ja taivaan välillä. Ukkaasi kilteimmistä kilteimmillekin on takaisinperintä ja maksun lakkauttaminen, jos Kela on ymmärtänyt tahallaan antamani tiedot väärin. Jos kysyt, joudut mustalle listalle odottamaan päätöstä Komukkien pitäessä koko ikänsä yhteiskunnan ylläpitämiä virkoja. Ollaan jo lopputekijöissä tohtorien pimentyessä ja elävältä haudattuna kukkapenkkiin. Alussahan oli vain Sana, joka meillekin on kantautunut meidän omalla kielellä, mutta koodi ei kaikille aukea. Siitä tulee draamaa.
