Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Näissä hallitusneuvotteluissa päätetään Nato -kysymyksestä. Kyrsimisen seurauksena ulkoministeri varustetaan nilkkapannalla ja palautetaan istumaan paikalleen rivikansanedustajaksi. Pitäähän meillä ulkoministeri olla ja niin valitaan suomenruotsalainen tehtävään. Hammaslääkäreiltä tulee onnittelut ja hoito-ohjeet välineineen pitää purukalusto kunnossa.
- Miksi sinulla on noin suuret hampaat?
- Että voin paremmin pureskella sinut ja purustaa kuin hampaaton mummo vauvalle evästä.
Hammaslääkärin tekemää hoitovirhettä kannoin suussani 25 vuotta. Kukaan ei sitä nähnyt eikä korjannut. Sitten minulle sanotaan liian korkeasta hammaspaikasta ja ryhdytään korjaamaan itse hammasta ja katkennutta vastinparia. Päivystyksessä uusilla hoitovirheillä lukemattomia kertoja. Borrelian toteamisen jälkeen oireenmukaisen hoidon tarve on itseaiheutettu. Nuoruudessa oli minulla luonnollinen pepsodenthymy ja tasainen hammasrivi ilman purentavirhettä.
Suussa on myös kieli, joka tuottaa puhetta omalla ja toisella kotimaisella kielellä. Savolaisena minulla on oma kieli aksentteineen puhua hiljoo tai kovvoo, suomee ja savvoo. Toinen kotimainen on minulle ajatusmalli, kuinka ymmärrän tunneäidinkieltä eikä se ole maahan sidottu. Se on venäjää vankileirillä, saksaa keskitysleirillä ja kaikenkielisiä vainojen kohteilla. Takana on kärsivä ihminen. Suomi-neito on menettänyt itseisarvonsa kunniavelanmaksajana. Nyt vielä pitää viedä Natoon toisella kotimaisella ajatusmallilla. Siitä on puhunut myös 12,5% norjalaisella geeniperimällä rauhanruhtinas uskotellen, että Venäjä on muuttunut.
Hallitusneuvotteluista on kantautunut huhuja, että isohampainen, ajatusmalliltaan viäräkielinen puhettajohtava pitää vaihtaa. Mutta kehenkä hänet vaihtaisi, kun ruohonjuuritaso nostaa jytkyn kannatusta. Liian kauan on nukuttu ja odotettu kuin kreikkalainen aasi noutajaa. Monta ennakkopäätöstä tehdään neljäksi vuodeksi, joista pidetään tiukasti kiinni. Torkkunenkin puhuu pakkoruotsista, vaikka ei pysty edes keskustelemaan toisella kotimaisella.
Tunneäidinkieli on todellinen pääoma sosiaalisen pääoman rinnalla, eikä se ole sanoista kiinni. Minäkin voin tunnustaa uskoni erotettuna kirkosta ja puhua omaishoitoajasta kieleen katsomatta kuulumatta yhdistykseen. Taas pohdin invalidien käsintekemän pesusetin tarkoitusta. Sain sen omaisahoitajayhdistyksen poliittiselta puheenjohtajalta täyttäessäni 60 v. Omaishoitajien vertaistukiryhmän perustaminen oli minun omaa hömppää hänen poliittisten pyrkimystensä rinnalla palkallisten johtajien eduksi. Yhdistykset toimivat keppihevosina vaalirahoitusta kerätessä.
Tunneäidinkielellä kuuntelen lapsuuskodinmuistoja. Rannoille ovat tulleet sijoittajat, joiden kanssa ei ole yhteistä keskustelukieltä. He puhuvat niin kuin sijoittajat puhuvat rahasta. Minä muistan lapsuuskodin antaman turvallisuudentunteen. Oli vain elämän nälkä, luontaistaloudessa ei ollut leivän puutetta. Hyvinvointivaltiosta sanottiin; se ei ole rahan puutetta vaan järjenköyhyyttä ja nilkkapanta seurantaa varten.
Tarkastelen taas uudelleen yrittäjänä kriittistä pistettä. Se on eri kuin eläkkeensaajan kriittinen piste.
Kuinka paljon on tehtävä työtä, että saa katetuksi muuttuvat kustannukset. Kiinteiden kustannusten ja verojen jälkeen voi katsoa, mikä jäi palkaksi.
Eläkeläinen tietää arvonimestä "Varhennettu Vanhus" osamaksun perimisen jälkeen, mitä tulee tilille. Kuinka paljon on vähennettävä ostamista, ettei tili mene miinukselle. Kotitaloudet ovat syöneet velaksi jo vuoden palkkansa. Suomi on perintätoimistojen luvattu maa. Sama jota Mooses katseli pääsemättä sinne koskaan. Jätti meille kuitenkin ohjeeksi 10 käskyä laintaulussa. Mihin lie sekin hukkunut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti