tiistai 23. maaliskuuta 2010

Willkommen Zuhause

Afganistanista kotiin palannut sotilas potee posttraumaattista stressireaktiota. Hän ei muista tapahtumia, mutta hajut, äänet tuovat mieleen pelottavat kokemukset ja kuoleman. Samaa olen kokenut itsekin. Miettinyt kuinka isäni palasi sodan kauhut silmissään. Sairaudet toivat pintaan tuntoja, joista oli vaiettu. En ole osannut osoittaa kunnioitusta rauhan aikana kunniamerkeille ja patsaille. Olen yrittänyt aina tehdä parhaani, mutta se ei riitä, mitä minulta vaaditaan. Koulutuksesta todistuksia ja stipendejä tutkinnoista. Siinä vaiheessa tule rima vastaan. Olet syntynyt väärään aikaan, kulkenut pitkän tiettömän taipaleen. 
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä? 
- Maaoikeus viimekädessä päättää, kuka sinun perintöosaasi käyttää. 
Sen ainoan kerran riehaannuin huutamaan keskellä kylää: 
- Minulle riittää. Olen saanut tarpeekseni. 
Ennakkoon sovitusta päätöksestä lahjottuine edunsaajineen kysyin: 
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne, kun lisäätte tientekovelvollisuuksia ja rekisteröintejä omalla kustannuksella? 
Sen jälkeen en ole mummonmökillä käynyt. En ole ollut lataamossa, enkä kuollut syöpään, kävinpähän elämäässä 10 vuotta omaa elämää kunnioittaen vanhempiani heidän vanhuudessaan. Siitäkin minut vedetään tilille. Kun mieleisekseen makkaraa ei ole saanut, on lähetetty psykiatriseen hoitoon. 

Tietotekniikkan ongelmien edessä hoono soomi kehoitti aina kokeilemaan haarotinpalaa. Tänään sain oikeanlaista ohjetta dna:n asiakaspalvelusta nettiyhteyden palauttamiseksi. Kelan asiakaspalvelu on ylimielistä. Jos netti pätkii ja joudun soittamaan puhelimella, en halua kuulla www-sivujen käytöstä. Tiedän ettei tiedotuksia nauhoteta, joten huusin väliin: 
- Älä mäkätä siellä joutavia. 
Vaalityössä luikuria laskettelevilta kysyn: 
- Mitä minä olen jättänyt tekemättä, että voisin vielä korjata laiminlyöntini? 
Vastausta ei tule ja palelevia varpaita pitää lämmitellä asuntoautossa tai pömpelissä. Vaalityössä pelotellaan uhkaamalla meitä kuuliaisia, yhden ilmaisen äänen antajia. Ei ole kyse siitä, että valitut tietäisivät, mitä he tekevät ja mitenkä asioitamme hoitavat, vaan siitä kuinka he kartuttaisivat omia etujaan ottamalla meiltä ja siirtämällä itselleen. Sairaanakin saa odottaa kuukausikaupalla hoitoonpääsyä, vaikka kelamaksu, korotettu sair.vakuutuusmaksu, kirkollisvero ja tv-lupamaksu on jo veronluonteinen ja maksettu, vaikka palvelua en ole tarvinnut. Mediamaksuksi muutettuna se peritään kaikilta, vaikka vielä ei olisi luotukaan toimivia yhteyksiä koko maahan. Entisetkin lankapuhelinkaapelit keritään pois. Sitä ihmettelen, tulenko perässä vai olenko edellä kysyessäni, mitenkä palvelu toimii ja mitä se maksaa. Kenenkä traumoista minun pitää vastata?

Ei kommentteja: