lauantai 6. maaliskuuta 2010

Spiro-riipus, sytomyssy, Marskin merkki

KympinLapset -logo on mielestäni maailman kaunein. Uudistuessaan siitä tuli hengittävä, elävä ihme. Sytomyssy peittää harvenevat haivenet solumyrkkyhoitojen jälkeen. Spiro-riipusta myydään borreliasairauksien työn tukemiseen. Marskin merkillä rahaston kartuttaminen ei ole enää tarpeellista, kun veteraaneja on jäljellä enää kourallinen. Otan muotoillun (M) ämmän yksityiseen käyttöön. Kuinka monta surullista tapausta olen kuullut veteraanikuntoutuksilla rahastamisesta. On kutsuttu harvoja ja valittuja kerta toisensa perään kuntoutumaan. Heille loma voittaa kotiolot. Jos todellista kuntoutusta tarvitseva on päässyt hoitoon, on se ollut näennäistä. Heidän kustannuksellaan on rahastettu. Samoin vakuutusyhtiö saa rahansa systeemin perusteella. Vahingon kärsinyt saa kuulla olevansa vanha nainen, joiden luut ovat tohjona heti onnettomuuden jälkeen. Samaa voin sanoa omista oireista tehtyjä diagnooseja. 

On ollut halukkaita neulanäytteen ottajia. Ei siksi, että siitä jotakin selviäisi lääkärille, vaan siksi, jos ei ole ollut tilaisuutta appelsiiniharjoittelun jälkeen pistää elävää ihmistä. Omaishoitajana tuurasin sairaanhoitajaa vapauttaen hänet miehensä mukana ampumaharjoituksiin. Päivittäin mittasin verensokerin sormenpäästä. Insuliiniruisku oli valmiina jääkapissa, jos sokeri oli korkea. Viimeisenä päivänä tuli pistämisen tarve. Soitin vuodeosastolle ja pyysin, että joku tulisi pistämään. Heillä oli kiire, ettei kukaan joutanut kotikäynnille. Otin ruiskun ja mahanahkaan pistin. Se upposi kuin kuuma naskali voihin. Näin minulle siirrettiin hoitohommia ilman koulutusta. Mitä siihen vastaisi Valvira tai Elvira, kun tietäisi pistämiseni. 

Tätini uhosi yksin kuolemistaan. Ei painaisi turvapuhelimen nappia, vaikka tiesi sieltä kysyttävän. Mikä hätänä? Sittenpähän löydätte minut kuolleena. Yksin kuoleminen on kunniaton kuolema. Minä tulen, kun on sen aika. 10-huoneessa täti oli kytketty katetriin. Jäin yöksi kuolevan kanssa. Aamulla hoitaja tulee ottamaan sokerikoetta. Huutaa tädille, mitä on tekemässä. Veripisaraakaan ei hän saa neulaansa. Kysyin, onko tuo tarpeellista? Nestekierto ei enää pelannut. Puoleenyöhön täti seurasi silmillään liikkeitäni. Sanoin hoitajalle, että täti haluaisi nukkua. Saatuaan lääkettä, hän ummisti silmänsä. Aamulla poistuin kotiin sairaalasta ja palasin illansuussa katsomaan, olisiko vielä toinen yö valvottava. 

Täti oli kyljellään selin omaisiinsa. Näin heti, että hän oli kuollut. Sitä eivät havainneet vierelläistujat. Kaikki mitä sen jälkeen tapahtui, on oma lukunsa. Minulle siinä ei ollut mitään uutta. Muistin yksityiskohdat vaihe vaiheelta, mitä täti oli minulle kertonut hautajaistoiveistaan. Saman hän oli kertonut aikuisille lapsilleen, jotka sanoivat sen kuulleensa, mutta eivät muistaneet mitään. Tiesin taas kerran, millainen minä olin, kun noudatin tädin viimeistä toivomusta. 

Musta Ukkonen antoi ankarimman tuomion, kun ei päässyt huseeraamaan peijaisissa. Lakkasin tervehtimästä ja kuljin aina tien toista puolta. Siitäkin hän valitti sukulaistädille. Minulla oli muuta ajateltavaa. Olisiko pitänyt jo silloin sovitella kaikkien kaunaisten naapurien kanssa, kun lakkasin tuntemasta heitä. Nämä uhat jäivät elämään suvun kesken. Kunta elää tavallaan ja minä poistuin ajallani. Nyt on poliitikoilla sormet pelissä, mitä he ovat mieltä omaishoitamisesta. Olin sijoittaja, en kunnan olemattomien rahojen säästäjä. Kun Hyssälä antoi raportin välikysymyskeskustelussa, kertasi hän nopeasti, kuinka miljoonat siirtyivät toisesta taskusta toiseen. Siihen antoi neuvon viisas Matti. 

Hölmölässä kannettiin säkillä valoa ikkunattomaan huoneeseen. Viisas Matti neuvoi tekemään ikkunan tupaan. Hölmöläiset ilahtuivat valosta. Enemmän valoa saadakseen he kaatoivat koko seinän. Näin on tehty meillä eläkeratkaisuissa kultaisella kädenpuristuksella. Sirkka Hämäläisestä se alkoi ja Ahtisaareen loppui. Tästä on pilapiirtäjällä oma oikeaan osuva näkemyksensä. Yhteiskunnallinen heräämiseni tapahtui noihin aikoihin. En tullut uskoon enkä mennyt, olinhan aina ollut. Seurakunta oli vain hakusessa. Sekin löytyi, vaikka maistraatti minut erotti entisestä, että voin liittyä toiseen evankeliseen kirkkoon. Minulle on sama, puriko punkki vai kirppu. Lopputuloksen tiedän. Kun kirppu puree sinua, muista silloin minua. Kun se puree kovasti, sinusta tulee rovasti. Sain olla lyhytkasvuisen Marian pappismessussa.

Ei kommentteja: