Hätätila

 

Nyt on hätätila, kun pörriäisetkin ovat lähteeneet Juojärvelle saaria laskemaan. Saarien laskeminen jäi ainoaksi mahdollisuudeksi omaishoidon jälkeen elätellä paluuta syntymäkuntaan. Kunta on myynyt rantansa niin tarkkaan, ettei alkuperäisille asukkaille jäänyt edes lapsuuden uimarantaa omaan käyttöön. Kunnan uusrikkaat mökkiläiset on haalittu Siperiasta asti. Omistajan oikeudella pidän heille muukalaisina hautausmaavarausta. Kukkaronvartija oli varas ja kavaltaja, sai teostaan 30 hopearahaa. Verirahoja ei huolittu temppalirahastoon. Hän viskasi rahat lattialle, josta rahastonhoitajat ne poimivat. He ostivat niillä rahoilla Veripellon ja minä teen samoin, lahjoitan rannan käräjäkiviksi ja hautausmaaksi kirjoitusten mukaan.
SUURIA SANOJA  pieniä askelia -julkaisu sisältää kaiken omaishoidosta,
särkymisestä ja kukkaronvartijoista.

Onkohan koronakaranteeni pehmentänyt pääni, kun lähimmäisen auttamisesta vedetään käräjille. Meillä ei tunneta enää laupiaita samarialaisia, jotka veivät pahoinpidellyn hoitoon ja jättivät vielä rahaa kulujen peittämiseksi. Pandemia ei ole ohi. Pelastettavia on muutkin kuin pörriäiset, jotka ovat tärkeimmät tehdessään arvokasta työtä.

Ketä varten?

Lisätietoja tästä blogista 

Bloggerin uudistaminen ei osunut nappiin kerta klikkauksella. Tein turhaa työtä kopioidessani lisätietoja tästä blogista kaikkien nähtäville. Olin jo melkein valmis, kun uudistaja nielaisi koko blogin teksteineen näkymättömiin. Aloitan alusta, mitä lisätietoja tästä blogista on saatavilla, jos jotakin kiinnostaa.

• Näyttökerrat
• Parhaat viittaajat
• Parhaiten viittaavat URL -osoitteet
• Katsojat
• Sivun katselut selaamittain
• Sivun katselut käyttöjärjestelmittäin
• Haun avainsanat
• Suosituimmat sijainnit

Lisätietoja Google Analyticsista

Näitä tietoja en ole tarvinnut aikaisemminkaan, en tarvitse niitä jatkossakaan. Kielipoliisi oli kiinnostunut blogini vähäisestä kiinnostuksesta ja nimitti sitä ajatuskäymäläksi ja siksi ei pitänyt blogiani julkaisun arvoisena. Toinen palaute tuli viiteryhmältäni.
- Jos vielä kirjoitat, siitä tehdään poliisiasia. Niin tulenarkaa on ollut blogini sisältö. 

Palaan alkutekijöihin tiettömän taipaleen taakse. Där ingen skulle tro att någon kunde bo. Tämän päivän jakso rauhoittaa.

Tiettömän taipaleen takana 
Jakso 2

• 29 min
• to 15.9.2011
• vain suorana
• 202 katselua

2/7. Hordalandin tuntureilla hoitavat Margot ja Per Björvik lampaita ja tekevät matkamuistoja. Tavaroiden kuljetuksessa käytetään köysirataa. Autotien päähän he pääsevät kuoppaista polkua pitkin. (U)

Kadonneeseen tekstiin palaan myöhemmin, kun bloggerin uudistamisesta olen selvinnyt.

Bloggerin uudistus 1½ -vuotiaan äitienpäiväkortin mallin mukaan

Munkkiklubi

Näyttökerrat

23 toukok.24 toukok.25 toukok.26 toukok.27 toukok.28 toukok.29 toukok.

Tähän tyhjään tilaan kopioisin 1½ -vuotiaan äitienpäiväkortin malliksi bloggerin uudistajalle, jonka etätyön jälkeä en tunnista ja se vaikeuttaa kirjoittamista bloggeriin.

Kortissa on kaksi liikennekaista, toinen ylä- ja toinen alareunassa. Molemmilta kaistoilta lähtee puhekuplat keskelle. Siellä vaihdetaan ajatuksia poissa liikenneruuhkasta.

Blogger ennen uudistusta oli helppokäyttöinen ja selkeä. Sen sisältämä tieto kävijöistä oli riittävä. Nyt en osaa edes tallentaa kirjoitettua tekstiä. Onko uudistus bloggerin lopun alkua kuin PHNetin ilmoitus Kotisivutilan loppumisesta. Siirrä Verkkokirjoittajan talo muualle tai se hävitetään lopullisesti. Siitä lähtien olen ollut evakossa enkä tiedä, kuinka kauan tätä vielä kestää. Nyt on Munkkiklubi hävityksen kohteena.

Ei hyvä

Blogger uudistuu tavalla, josta en mitään ymmärrä. En hanki uusia mobililaitteita sitä varten. Ajankohtakin on huono karanteenin takia. En voi pyytää tietokonetohtoria tulemaan kotikäynnille opettamaan uusia muutoksia blogin kirjoittamista varten.

Olen hankkinut tietokoneen vanhoilla päivilläni. Lobbarien kehoituksesta 1. koneen hankin käytettynä.
- Se kyllä sinulle riittää niin kauan kuin tarvitset. Se oli vale. Soneran vanha kone oli auttamattomasti vanhentunut eikä yhteyksiä vielä oltu budjetoitukaan  taloyhtiöissä. Siitä ilmoitti isännöitsijä, kun tiedustelin PäijätVision kehoituksesta. Mitä useampi kokki, sitä kehnonpi soppa erikoisesti tässä sopassa, kun on kyse koko maan kattavista tietoverkkoyhteyksien luomisesta.

Opettelin käynnistämään tietokoneen senioreille järjestetyillä kursseilla Palmeniassa. Hakeuduin suorittamaan YrittäjänErikoisAmmattiTutkintoa Yritysakatemiaan verkkoympäristössä. Yhteydet eivät pelanneet päivällä, yöt meni kytätessä, milloin voisin lähettää tehtävät tarkistettavaksi. Lopputyö "Näytönpaikka" on luettavissa netissä. 

Olen käyttänyt nettiä huviksi, kirjoittaminen, ja hyödyksi, pankkiasioiminen. Uudistusten myötä eristys vain syvenee. Tunnen olevani riskiryhmään kuuluva joka alueella. Pitäisikö ostaa uusia laitteita, että saisi huvitella ja hoitaa asioita netissä. 
Onneksi olen oppinut kirjoittamaan käsin. Siltä varalta on 12 ruutuvihkoa kauniissa kansiossa. Vihkon kansikuva on Swot-analyysin 4. kuva, Uhat.

Luulin uhkien kuuluvan sukupolvenvaihdokseen, mutta ne koskevatkin kaikkia elämän edellytyksiä maan ja taivaan välillä.

Onneksi ehdin kirjoittamaan käsin Kaatuneiden muistopäivän saarnan välirauhan julistuksena menneiden sotien ja tämän päivän poikkeusolosuhteiden välillä. Saa nähdä, kuinka kauan videoitu Jumalanpalvelus 17.5.2020 on nähtävillä netissä.

Swot-analyysin kuvat - vahvuuteni, heikkouteni, mahdollisuudet ovat elossa kuin lähes vuoden tyhjässä osakkeessa ollut palmu. Osakkeen tyhjentäjä luuli sitä muovikukaksi, kun kaksi vihreätä silmua pilkisti kukkaruukusta. Palmu sai uuden kodin. Muita ennemerkkejä oli joulukortin mummon orava, valokuvassa Aikku hymyilee valkoisessa mekossa ja pöytäkalenterin toukokuun kuvassa Aikun punaiset kumisaappaat täynnä kukkia. Viimeksi muistan nähneeni Aikun punaiset kumisaappaat osakkeen tuulikaapissa käydessäni siellä Aikun kuoleman jälkeen.

RIP 1.6.2019.

Hybridistrategia

Testaa, jäljitä, eristä ja hoida -rimpsun olen kuullut ja tulen kuulemaan vielä monta kertaa. Tämä ei ole ohi. Häpeänhistoria tulee lähelle, mutta emme ole koronan uhreja enkä suostu kuin tottelemaan annettuja ohjeita. Lisäksi subjektiivinen ohje kädet - Thl

30 vuotta sitten jouduin eristykseen, kun lähdin vanhempieni omaishoitajaksi heidän kotiinsa. Olin hoitanut asioita isän pyynnöstä lakimiesten kanssa, kuinka lapsuuskoti siirretään perikunnalle.
- Kuka on kuollut?
- Ei kukaan, ja selitin, mitä asiani koskee.
- Perikunta tulee vasta kuoleman jälkeen. Vanhemmat antavat lapsuuskodin lahjakirjalla lapsilleen. Lahjanantajat jättävät aviopuolisot lahjakirjan ulkpuolelle. 
Vanhempien toinen huoli oli, kuinka vanhin veli selviää yksin vanhempien kuoleman jälkeen, kun ei ole perhettä tukena. Se asia hoidettiin vanhempien antamalla asumisoikeustestamentillä. Veljellä on hallintaoikeus kuolemaansa asti vanhempien hankkimaan osakkeeseen kirkonkylässä palvelujen lähellä.

Monta varoittavaa esimerkkiä kuulin asiakastyössä näistä asioista, kun ne tulevat jokaisen kohdalle ajallaan. Yksi opettavimmistä oli euroopanomistajan käynti luonani. Hädin tuskin pääsi tuolille istumaan, kun hän aloitti.
Lähetin veljelle kirjeen, kun äiti oli kuollut ja hänestä huolehtinut veli jäi yksin omakotitaloon.
- Muuta pois, omakotitalo menee myyntiin. Se oli yksinkertainen mahtikäsky, kun mitään papereita äidin kuoleman varalta ei oltu tehty.
Olin tyytyväinen, kun vanhempani näkivät, mitä tuleman pitää heidän kuolemansa jälkeen.

Isä soitti aikaisin aamulla. Kysyin onko äiti kuollut. 
- Ei, mutta hän haluaa mennä lopullisesti laitokseen, kun ei enää kykene laittamaan ruokaa perheelleen. Äiti oli halvaantunut keväällä 1989. Olin ollut heidän luonaan kesällä 2 kuukautta. Loman lopulla isällä todettiin syöpä. Alkoi sairaalakierre. Ansiotyöni oli keskeytettynä kahden kuukauden ajan, tili miinuksella 20 000 mummonmarkkaa. Se oli omaishoidon hinta silloin ja sen jälkeen aina tähän päivään asti. En koskaan palaisi vanhempieni omaishoitajaksi luopumalla ansiotyöstä. Isän sanaton avunpyyntösoitto aikaisin aamulla sai minut toisiin aatoksiin.
- Minä tulen, lupasin isälle. Järjestelyjen kautta olin jouluna 1990 heidän luonaan.

Sisarukset olivat kovin myönteisiä tulolleni ja auttoivat parhaansa mukaan. Velkajärjestelyt piti tehdä ja sisko laski rahojaan, kuinka paljon hänellä olisi antaa lainaksi rahaa. Jopa Arto-poika toi possurahat. Kunta lupasi sosiaalipalveluna maksaa kotihoidontukea äidin hoitamisesta. Isän ei katsottu vielä olevan avohoidon piirissä. Ydinperhe käsitti isän, äidin, vanhimman veljen ja minut omaishoidonsopimuksella.

Näin selkeä oli vanhusten hoidon järjestely perheen sisällä, kun kaikki asianosaiset tiesivät tehtävänsä. Toiset sisarukset jatkoivat omaa elämäänsä, rakensivat mökkejä, kävivät ulkomailla ja tulivat maalle viettämään kesälomaa tavallaan, joka ei ollut lapsuuskodin tapa.

Vähitellen selvisi minulle, että minusta oli tullut äidin jatke ja kiireisille kävijöille kahvinkeittäjä. Jos en ollut paikalla heidän vierailunsa aikana, minut käytiin hakemassa kahvinkeittoon. Näin alkoi vieraantuminen vanhempiemme kodista.

Pistäydyin joskus hoitamassa asioita Lahdessa. Siellä oli koulutusbuumi menossa. Ostin sivistyssanakirjan tarkistaakseni, mistä tutut ihmiset puhuivat tieteen kielellä. 
Lähtiessäni omaishoitajaksi kollegat ilmoittivat eteenpäin motiivini.
- Sehän lähti syöpään kuolemaan.
- Sehän joutui lataamoon.

Hybridistrategia sai minut palaamaan alkutekijöihin, kuinka meidän vanhustenhoito järjestyi, kun oli hoidon tarve. Testasin, jäljitin, eristin ja hoidin. Kaikki vaiheet päättyivät aikanaan eikä mitään haluttu niistä oppia. Pitäkää huolta toisistanne ja yhteisöstänne, kehotetaan poikkeusolosuhteissa.
Toisen taulun käskyt eli lähimmäisiin suuntautuvat käskyt (4.-10.) alkavat kaikkein tärkeimmällä: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Neljäs käsky on alun perin aikuisille lapsille annettu käsky: Pitäkää huolta iäkkäiksi ja sairaiksi käyneistä vanhemmista.

Miksi nainen itki

Kaatuneitten muistopäivän vietto 17.5.2020 pohjautuu menneisiin aikoihin (Suomen luokkasota). Suvun aikalaiset kantoivat tuon ajan kokemukset vaiettuna häpeänä, minkä isoisä joskus tilaisuuden tullen kysyi voitokkaalta talolliselta, joka luki lehdestä uutisen varkaudesta.
- Eikö kaikki rikolliset tulleetkaan tapetuiksi kapina-aikana? Siihen talollinen vastasi.
- Olisikin pitänyt tappaa ukko eikä poika.

Suvun tuomitut: Isoisä, vanhempi poika, nuorin poika.

Kysyin isältäni syytä, miksi setäni oli vangittu, kidutettu, pidetty nälässä ja vapautettu sairaana kotiin kuolemaan.

- Hän oli torpparin poika, vaatturin opin käynyt ja kävi nuorten riennoissa työväentalolla.
Siinäpä syitä harventaa vihattua kansanosaa. Tiesin isäni ja isoisäni rauhaa rakastaviksi miehiksi. He eivät koskaan kerskanneet sotajutuilla, vaan tekivät työtä perheensä eteen ja auttoivat naapureitakin. Sodan jälkeen sodasta selvinneet opettajat kyselivät isältä hänen sotakokemuksiaan. Niistä ei isällä ollut paljon kerrottavaa, olihan veljen kohtalo häpeänä vaientanut hänet.

Vihtaniemen ensimmäisenä ja viimeisenä ylioppilaana tulin kotiin 1961. Takana oli 8 vieraalla paikkakunnalla vietettyä vuotta oppiakseni lukemaan ja kirjoittamaan. Se aika oli hyvin leimaava, kuinka renkipojan ja piikalikan tytär oli lähtenyt ihan vieraille vesille varoituksista huolimatta. 

- Kelpaa sitä piiaksi kouluja käymättä, oli Eevin kannustus ilmoittaessani halusta lähteä oppikouluun.

Vielä suurempi oli ihmetys, kun 5-kymppisenä palasin vanhempieni luokse heidän omaishoitajakseen jouluna 1990. Kevään koittaessa Koillis-Savo paikallisena äänitorvena käsitteli ylioppilaskoulutusta. Mitä siitä jäi mieleen oli havainto. Lunta on jäänyt paskahuusin katolle. Suoraan esitettyihin ammattihaaveisiin esitettiin minulle toteamus.
- Kun sinusta ei mitään tullut. 
Perusteluksi sain kuulla luokkatoverini  Eilan istuvan paikallisen Kela-konttorin hoitajana. Istui aikansa ja kuoli 50 -vuotiaana syöpään. Toinen oli kansakoulukaverin kohtalo. Teki juhannustaikoja nuoruudessa ja joutui mielisairaalaan. Samoihin aikoihin kun palasin kotikuntaani, kunta otti hänet laitoksesta pois vanhustentaloon elämään. Sekin minua puhutteli rankimman mukaan.

Vähitellen aukesivat silmät  kuin kissanpojalle, mihin elämäntilanteeseen olin joutunut. En ollut sopiva äidin hoitajaksi pikkuveljen mukaan. Suunnittelin viettäväni suvun keskellä syntymäpäiväni lapsuuskodissa keskikesällä. Suunnitelma kariutui, kun kerroin aikeistani.
- Sinun syntymäpäivänä vedetään lippu puolitankoon.
Äiti laitokseen isän seuratessa mukana, osake myyntiin kirkonkylässä ja sitä rataa. Kaikki yhteisomistukset jakoon ja pesä olisi sillä selvitetty.

Sadan vuoden takaa alkaneet tarinat heräsivät henkiin. Kuoliko setäni turhaan, raatoivatko vanhempamme turhaan perheensä eteen tiettömän taipaleen takana ilman mukavuuksia? Kaikkien vaiheiden jälkeen ollaan tässä päivässä 26.5.2020. Korona, tuo tehokas tunkeutuja saa aikaan poikkeusolosuhteet. Riskiryhmään kuuluvat erikoisesti 70+ ikäihmiset. Minulle tässä ei ole mitään uutta. Syöpään sairastuminen aiheutti lisääntyneen avuntarpeen tiputuksineen, asioidenhoitamisineen. Jopa roskapussi oli toisten vietävä roskikseen. 3½ vuotta on kulunut, syksyllä lähdin etsimään Valokahvilaa, tavatakseni ihmisiä. Kaikki loppui kertailmoituksella: Peruttu.

 
Etätapaaminen ja vierastunti hoituvat livenä ja netissä.

Netti on tuonut mahdollisuuksia osallistua juhliin, johin en arjessa uskonut koskaan osallistuvani. 
Niistä tärkeimpänä radioitu Jumalanpalvelus Lopen kirkosta 
Saarnaajana ja liturgina kirkkoherra Tuomas Hynynen. Kanttorina Taina Sulkanen. Annamaria Hannonen, sopraano. Mikko Perkola, viola da gamba. Virret: 567: 1-3, 728, 514, 581, 919, 362: 11-12; 213. Muu musiikki: Osia psalmista 40, gregoriaaninen sävelmä, sov. Mikko Perkola, Herra, siunaa kotia, säv. ja san. Jaakko Löytty, sov. Mikko Perkola, On kaunis synnyinmaamme, säv. Toivo Kuula, san. Wäino Havas ja Niilo Rauhala, sov. Mikko Perkola. Alkusoittona johdantomusiikki alkuvirteen 567, säv. Kaj-Erik Gustafsson. Päätössoittona loppusoitto virteen 213 a-sävelmä, säv. Michael Gotthard Fischer. 60 min

Tähän asti kaikki olin tehnyt väärin toisten ihmisten ja yhteiskunnan mielestä. Tästä kaatuneitten muistopäivästä tuli yhtenäisen Suomen sovintosunnuntai. Pieni joukko koolla olevia muodosti kaipaamani totuuskomission, jonka tehtävä kiteytyi saarnassa. Kopioin sen varmuuden vuoksi talteen, eihän tänä aikana aamuhartaustekstejäkään  arkistoida. Saa nähdä, kuinka kauan videoitu  Jumalanpalvelus 17.5.2020 on kuunneltavissa.

Osallistuminen ei loppunut jumalanpalvelukseen, vaan olin tervetullut neljälle muistomerkille seppeltenlaskutilaisuuteen, jonka Kaatuneitten muistopäivän juhla 17.5.2020 välitti videoituna. Loppuelämäni ensimmäinen juhla, johon isän kanssa olisin halunnut osallistua aikanaan, mutta kutsua ei tullut ja kuokkimaan ei menty. Rauhan ajan poikkeusolosuhteista toivottavasti on jotakin opittu yhdessä selviämisestä.

SINI

sinianneli.com

Jaakko Löytty - Sateenkaariunia - Live @ Jyväskylä Paviljonki 12.3.2015

Erään laulun syntytarina:
SATEENKAARIUNET
1. Liian helposti me alistumme
päiviin arkisiin ja harmaisiin.
Ilman taistelua antaudumme,
emme usko enää unelmiin.
Vaikka mustavalkoinen ois maailma,
silti oikeus on meillä kaikilla
nähdä sateenkaaren värisiä unia.

2. Liian usein meidät pelko voittaa,
sitoo kädet meitä ilkkuen,
haaveet salaisimmat raunioittaa
työntää meidät maahan varjojen.
Vaikka mustavalkoinen…

3. Liian suurta surun synkkää viittaa
aina perässä me laahataan.
Hukkuu ilo, emme enää piittaa,
mitä huominen tuo tullessaan.
Vaikka mustavalkoinen…

4. Sisälläni pieni toivo itää,
kyllä tästä vielä selvitään,
kunhan oikeudesta kiinni pitää
lyödä aukko yöhön pimeään.
Vaikka mustavalkoinen…

5. Onhan meidän ainut tehtävämme
jatkaa työtä, nähdä näkyjä,
pistää likoon koko elämämme,
että valon näkis eksyvä.
Vaikka mustavalkoinen…

san. ja säv. J. Löytty 1987
Laulu syntyi Helsingissä ollessamme lähetyskurssilla lähdössä Senegaliin vuosiksi 1988-94. Kurssin aikana joutui käymään läpi omia elämän motiivejaan ja tutustumaan lähetystyön perusteisiin.
Kun silloinen lähetysjohtaja kysyi, millainen on lähetyskutsumukseni, kerroin hänelle, että sellaisen saan aina ehtoollispöydästä noustessani. Kun pappi sanoo, että ”menkää Herran rauhaan”, niin sen jälkeen jatkan itse ajatusta: menkää kaikkeen maailmaan ja laittakaa itsenne likoon, kuten Jeesuskin teki. Olkaa leipänä ja viininä, murrettavina ja jaettavina maailmassa. Muistan lähetysjohtajan hiukan ihmetelleen, ei ollut muka kuullut aiemmin vastaavaa.
Laulu syntyi ennen sateenkaarimessuja, mutta sitä on ilmeisesti sittemmin niissä yhteyksissä paljon laulettu. Homoille ja lesboille saatetaan yhä tarjota jyrkän mustavalkoista maailmaa, vaikka heilläkin on oikeus ”nähdä sateenkaaren värisiä unia”. Laulua saa mielestäni aina laulaa, kun on tarve taistella oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Samaa sukupuolta olevien rakkauden oikeutuksesta olen tehnyt myöhemmin laulun ”Siunattuja”.
Tyttäreni Karoliina huomautti, kun laulua oli laulettu hänen pitämällään riparilla, että laulussa ei mainita Jumalaa. Toden totta, silloin sen itsekin vasta huomasin. Laulullani on kuitenkin vahva vanhatestamentillinen pohja. Sateenkaari on Jumalan ja ihmisen välisen liiton merkki. Ja se liittyy rauhan ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksiin, jotka minua ovat nuoresta pitäen elähdyttäneet, ja joita olen pitänyt kristinuskon oleellisimpina eettisinä sisältöinä.

Aika puhua

Nyt on oikea aika puhua kuolemasta
Elämä on hengenvaarallista. Henkeämme uhkaavat jatkuvasti monenlaiset sairaudet ja onnettomuudet. Tästä huolimatta kuolemaa ei ole tarvinnut juuri arjessa miettiä. Korona on kuitenkin tuonut kuoleman uudella tavalla keskuuteemme. Viruksen voi saada kuka tahansa perustervekin missä arkisessa tilanteessa tahansa ja siirtää sen eteenpäin riskiryhmiin ja aiheuttaa näin mahdollisesti jonkun kuoleman. 

Miten korona haastaa meitä miettimään kuolemaa? Millaisiin asioihin kuolemanpelko vaikuttaa, onko se jopa syynä yli 70-vuotiaiden tiukoille eristämistoimenpiteille? Millainen on käsityksemme hyvästä kuolemasta? Entä muuttaako korona arvojamme? Ymmärrystä siitä, ettei elämää voi hallita? Saako kuolemanpelko meitä syventämään käsitystämme siitä, mikä elämässä on tärkeää? Miten meidän pitäisi elää? 

Keskustelussa mukana saattohoidosta pitkän kokemuksen omaava lääkäri Juha Hänninen, kuolemantutkija Ilona Pajari sekä toimittaja, pappi Lisa Enckell. Toimittajana Sari Valto.

Kaatuneitten muistopäivä

Jumalanpalvelus 17.5.2020

Piispat halusivat muistaa vain talvisodan uhreja – Mannerheimin mahtikäsky teki kaatuneiden muistopäivästä kaikkien Suomen sodissa kaatuneiden päivän (17.5.2020 7:00)

 Kaatuneitten muistopäivä, toukokuun 3. sunnuntai

Muistopäivän historia alkaa vuodesta 1940. Siihen saakka Suomen puolustusvoimat olivat viettäneet omaa lippujuhlapäiväänsä 16.5., jolloin Suomen sisällissota päättyi.

Talvisodan jälkeen puolustusvoimain ylipäällikkö sotamarsalkka Carl Gustaf Mannerheim teki toukokuun 16. päivän viettoon liittyvän merkittävän päätöksen, jolla hän pyrki korostamaan kansallista yhtenäisyyttä.

Marsalkka Mannerheim määräsi toukokuun 1. päivänä 1940 antamassaan päiväkäskyssä, että tulevana toukokuun 16. päivänä ei enää järjestetä sotilaallisia juhlallisuuksia. Käskyssään Mannerheim määräsi tilalle uuden muistopäivän, jota vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina kaatuneitten muistopäivänä.

Edelleen Mannerheimin päiväskyssä todetaan, että kaatuneitten muistopäivää vietetään "nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä".

Jumalanpalvelus Lopen kirkosta 

Saarnaajana ja liturgina kirkkoherra Tuomas Hynynen. Kanttorina Taina Sulkanen. Annamaria Hannonen, sopraano. Mikko Perkola, viola da gamba. Virret: 567: 1-3, 728, 514, 581, 919, 362: 11-12; 213. Muu musiikki: Osia psalmista 40, gregoriaaninen sävelmä, sov. Mikko Perkola, Herra, siunaa kotia, säv. ja san. Jaakko Löytty, sov. Mikko Perkola, On kaunis synnyinmaamme, säv. Toivo Kuula, san. Wäino Havas ja Niilo Rauhala, sov. Mikko Perkola. Alkusoittona johdantomusiikki alkuvirteen 567, säv. Kaj-Erik Gustafsson. Päätössoittona loppusoitto virteen 213 a-sävelmä, säv. Michael Gotthard Fischer. 60 min

(Jumalanpalvelukset radiossa 

Luterilainen jumalanpalvelus sunnuntaisin klo 10.00. Ortodoksinen liturgia joka toinen sunnuntai klo 11.00. Vapaiden kirkkojen tai katolisen kirkon jumalanpalveluksia joka toinen sunnuntai klo 11.00.

Liittyy ohjelmaan: 

Yle Radio 1: Uskonto)

PS. Tämä tiedotus jaksaa hämmentää minua aina uudestaan! 

Lopen seurakunta

Tänään 13.56 ·

Kaatuneitten muistopäivän juhla 17.5.2020

Kodinturvajoukoista omaishoitajiin

Aamun Ajatus

Maailman ihmiset tulisivat aivan
hyvin toimeen keskenään,
elleivät ajattelisi, etteivät tule.
-Jarmo Somppi

Pienennän käsitettä 'maailman ihmisten toimeentulosta keskenään' pienimpään yksikköön, perheeseen, jonka perustajille on itsestään selvä ajatus tulla toimeen keskenään. Sota saa ajattelemaan, ettei kukaan tule toimeen kenenkään kanssa. Tämän varalta on kaavailtu kodinturvajoukkoja. Kodinturvajoukot-Wikipedia "Kodinturvajoukoissa ei leikitä sotaa. Siellä harjoitellaan sodan varalta, sen ennalta ehkäisemiseksi. Lisäksi kodinturvajoukot tukevat viranomaisia myös normaalioloissa oli kyse sitten suuronnettomuudesta tai tulva-alueen evakuoinnista, vartioinnista ja huollosta."

Vanhemmat kesällä 1960

Tälle rannalle  isovanhempien jalanjäljissä 1900 -luvulta isä toi nuorikkonsa naapurista ja he perustivat perheen. Isä osallistui sotaan kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Kotirintamalla äiti huolehti ulkotöistä, liikuntakyvyttömästä isoisästä, ennen sotaa syntyneistä veljestä ja siskosta. Itse synnyin isän ollessa sodassa ja sisko vielä ennen rauhan solmimista. Meitä sotalapsia on neljä ja rauhan ajan lapsia toiset  neljä.

Aikaa hujahti 20 vuotta, tuli sairaudet ja vanhuus, lapsuuskoti ilman mukavuuksia ei vastannut sen ajan asumista. Vielä vuosia jaksoivat vanhemmat esittää kattohaikararituaalia kodin puolustamiseksi. Sitten oli harkittava muuttoa kirkonkylään.

Äidin viimeinen käynti Vihtaniemellä 1991. Isän kanssa kanssa Viitakossa 1993.
Sisaruksia olen muistellut kiinalaisen horoskooppimerkkien mukaan, Mauri Kunnaksen kuvin.

Roman Schatzin Maamme-ilta

"Kyllä hätä keinot keksii, sanoi akka kun kissalla pöydän pyyhki." Roman Schatzin Maamme-illassa ääneen pääsevät Yle Radio 1:n kuuntelijat. Kriisin luovia vaikutuksia voivat olla vaikkapa vanhojen valokuvien perkaaminen, pianon soitto, taideteosten lavastaminen kotioloissa tai perunan viljely. Roman Schatzin juontamassa lähetyksessä ovat myös Pirkko Arstila ja Tommi Korpela. 1 h 28 min

Eilen tuli taloyhtiön suodattimen vaihtaja yleisavaimilla sisälle karanteenikotiini maski naamalla. Hän on ainoa kävijä kriisiaikana. Kiitin käynnistä, syksyllä hän tulee uudelleen. Ruokakassi tuodaan sisälle ja vierastunnit hoidetaan netissä covid-19 sairastaneen kanssa. 

 

















Etätapaaminen sattumalta eristyshuoneen ikkunasta vilkutus työpaikalle tulleelle tulkille ja kuvien välityksellä meille kaukana jännittäneille, kuinka covid-19 etenee. Sairausloma jatkuu kotona ja mökillä, voimat lisääntyvät vähitellen. Vierastunnit toteutuvat netin välityksellä. Puhuminen ja syöminen auttavat tervehtymistä, kun voimat olivat niin vähissä, ettei jaksanut lusikoida ruokaa suuhun. 

Terveydeksi! 

Lupaus

Herra olet luvannut

Herra, olet luvannut olla siellä missä kaksi tai kolme on koolla... mutta minä en ole kaksi tai kolme, olen vain yksi. Koskeeko lupauksesi myös minua?
Minäkin tahdon kohdata Sinut. Minäkin tahdon kertoa Sinulle, kertoa salaiset toiveeni, kertoa salaiset pelkoni. Puhua Sulle monet huoleni, käsitellä kaikki ongelmat, ja tietää, että Sinä ymmärrät, ja Sinä rakastat minua.
- Flora Larsson

Suomensukuiset 30 päivässä

Suomensukuiset 30 päivässä 
Jakso 1: Kazan ja Mari
1/10: Kazan ja Mari. Näyttelijä Ville Haapasalo aloittaa matkansa suomensukuisten kansojen pariin Venäjällä. Matka alkaa Volgan mutkasta, jossa tutustutaan Kazanin hevosiin, marien luonnonuskoon ja pyhään metsään. (U) 

Perukka
Kuhmon perukoissa kyläraitit ovat hiljentyneet. Neljäkymmentä kyläkoulua on suljettu. Miten Iivantiiran kyläkoulun oppilaat ja kuuliaiset vanhemmat kokevat koulun lopettamisen? O: Markku Heikkinen. T: Filmimaa Oy. (U)

Virren tarina

Aamuhartaus 13.5.2020 Rovasti Matti-Pekka Virtaniemi, Järvenpää
Virsi 508 alkaa sanoin: "Valkeus kirkkaus päällä synkän maan". Radion kamarikuoro, Timo Nuoranne (joht.), Harri Viitanen (urut). 
1.

Valkeus kirkas päällä synkän maan,
nyt johdata!
Tietä en itse tunne ollenkaan.
Nyt johdata!
Matkaani ohjaa! Kauas näe en,
vain askelen, vaan ottaa tahdon sen.
2.
Ennen en, Herra, koskaan rukoillut:
Nyt johdata!
Polkuni itse olin valinnut.
Nyt johdata!
Ylpeät aikeet, väärät pelkoni,
oi Herrani, ne anna anteeksi.
3.
Herra, et kesken heitä, tiedän sen,
viet taivaaseen.
Yön yli, vuorten, soiden, virtojen
viet taivaaseen.
Aamulla kasvot kirkkaat nähdä saan,
ja valkeus ei sammu milloinkaan.

 

John Henry Newman 1834. Suom. Hilja Haahti 1915, Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Charles Henry Purday 1860.

Luokitus: Nuoret
Katso virsi 414 ruotsinkielisessä virsikirjassa

Virren tarina

508 Valkeus kirkas päällä synkän maan

Lead, kindly Light, amid the encircling gloom

Englannin anglikaanisen kirkon pappi John Henry Newman (1801-1890) oli Italian-matkallaan joutunut ankaran kuumetaudin kohtaamana lähelle kuolemaa. Toivuttuaan hän lähti kotimatkalle. Laivan odotellessa tuulen viriämistä Korsikan ja Sardinian välisessä salmessa Newmanin tuntemukset pukeutuivat runoksi Valkeus kirkas päällä synkän maan. Se kuvastaa kirjoittajansa elämäntilannetta ja kuuluu siis oikeastaan keskuslyriikkaan; kuitenkin siitä on tullut yksi kuuluisimpia englantilaisia virsiä. Sen syntyaika tiedetään: 16. kesäkuuta 1833.
Runoilija elää kriisivaihetta: ”Tietä en itse tunne ollenkaan.” Alkutekstin mukaan vallitsee pimeä yö ja koti on kaukana. Nyt, toisin kuin ennen, hän rukoilee: ”Nyt johdata! Matkaani ohjaa!” Sen hän tietää, että Herra ei heitä kesken, vaan johdattaa ”yön yli, vuorten, soiden, virtojen”, kunnes yö on mennyt ja hän saa jälleen nähdä rakastamansa enkelin hymyilevät kasvot.
Meidän virsikirjassamme Valkeus kirkas on sijoitettu nuorten virsiin. Kysytäänhän erityisesti nuoruudessa Jumalan johdatusta, kun on tehtävä monia valintoja.
Voidaan havaita, että suomennos ei aivan toista Newmanin virren sisältöä. ”Aamulla kasvot kirkkaat nähdä saan / ja valkeus ei sammu milloinkaan” – enkelistä ei puhuta, vaan tulosta taivaaseen ja Kristuksen kasvojen näkemisestä. Valkeus kirkas kelpaakin myös esimerkiksi siitä, kuinka vaikeaa on runon kääntäminen kielestä toiseen.
Englantiin palattuaan Newman liittyi korkeakirkolliseen Oxfordin liikkeeseen, jonka johtaviin hahmoihin hän kuului. Vähä vähältä hän lähestyi katolista kirkkoa, johon liittyi 44-vuotiaana. Rooman kirkko antoi hänelle sittemmin kardinaalin arvon. Tähän ratkaisuun johtaneesta kehityksestään Newman tekee selkoa kuuluisassa omaelämäkerrallisessa teoksessaan Apologia pro vita sua (suom. Tilinteko uskostani, Kirjaneliö 1990). Myös hänen Pieni rukouskirjansa on suomennettu.
Virren säveltänyt Charles Henry Purday (1799-1885) toimi Lontoossa musiikinopettajana, säveltäjänä ja musiikkikustantajana. Sävelmä edustaa tyypillistä 1800-luvun hengellistä laulua. Sen melodiakaari muodostuu yksinkertaisista askelkuluista. Sävelmän huipennus osuu runon viimeisen säkeen alkuosaan (sävelmässä se muodostaa viimeistä edellisen säkeen).
Tauno Väinölä

Talkoot

Muisti: Akat asialla
Uskomaton tarina talkoohengestä ja pohjalaisten akkojen - ja ukkojenkin - tahtotilasta. Kauppa ja posti olivat joen toisella puolen, lapsetkin olivat vaarassa. Oli siis tehtävä silta! (U) 

Muisti: Akat asialla

Aamun ajatus

 Aamun Ajatus 
Se mihin keskitymme, vahvistuu ja suurenee. 
Hyvä moninkertaistuu kun keskitymme siihen.
Negatiivisuus tekee samoin. Valinta on meidän: 
kumpaa me haluamme lisää?  -Julia Cameron

Platonin käsitys valtiosta

"Oikeudenmukaisuus vaatii omaisuuden suojan, turvan väkivaltaa 
ja hengenriistoa vastaan ja reilun oikeudenkäynnin kaikille.
Platonin mukaan oikeudenmukainen valtio on sellainen, joka sijoittaa jokaisen ihmisen oikealle paikalleen,  
viisaat hallitsemaan (filosofit), 
rohkeat vartioimaan (sotilaat) 
ja himokkaan tekemään kauppaa (kauppiaat). 
Oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, joka on järjestetty oikein, että kaikille on siinä oma paikkansa." 
-Timo Airaksinen Lukion filosofia 1 

Tänään 2020 ovat viisaat filosofit hallitessaan vaikean paikan edessä, kun korona pistää polvilleen koko tunnetun maanpiirin. On käytetty poliisit ja sotilaat vartioimaan rajoja, että Uusimaa pysyi suljettuna. Sekin vielä että himokkaat joutuvat keskeyttämään kaupankäynnin. Platonin käsitys valtiosta kirjoitetaan uusiksi vuosien kuluttua, jos koronasta jotakin on opittu. Tai olisiko talouden madonluvut tulleet tiensä päähän ja aloitetaan 250 vuoden sykli alusta?

Pappi ja kirjailija

Kuusi kuvaa pappi ja kirjailija Kai Sadinmaan elämästä
Pappi ja kirjailija Kai Sadinmaa vietti Torniossa kovan lapsuuden. Äiti oli alkoholisti ja veli nuorisorikollinen. Isä oli ammatiltaan poliisi, ja hänen kovat kokemuksensa sodasta vaikuttivat koko perheeseen. Jalkapallo tarjosi Kaille helpotusta ankaraan arkeen. Sadinmaan kanssa hänen elämänsä tärkeiden valokuvien äärellä on toimittaja Jonni Roos.