keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Yhdeksän virttä muutoksesta


Se mitä syömme ja juomme, ja milloin, on aina kiinnostanut kirkkoa. Kun katolisuus vaihtui reformaation myötä luterilaisuudeksi, muuttuiko mikään?
Ainomaija Pennasen toimittama sarja Yhdeksän virttä muutoksesta kertoo reformaatioajan elämästä ja tapahtumista virsien kautta. Seitsemännessä osassa lähtökohtana on ruokavirsi 475, Kaikkien silmät tarkkaavat sinua.
Haastateltavana on kansatieteilijä ja ruokatalouden tutkija Marja Hartola. Ainomaija Pennanen pyytää häneltä myös vinkkejä Lutherin aikaisiin pitoihin.
Ohjelman äänisuunnittelija on Teuvo Lehtinen.
Lukijoina ovat Kaija Pakarinen ja Ola Tuominen.
Virren 475 esittää Radion kamarikuoro johtajanaan Timo Nuoranne. Urkurina on Harri Viitanen.

Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Giorgio Mainerio: La Lavandara. Hortus Musicus, joht. Andres Mustonen.
Anon./ Diomedes Cato: Tanssi soittimille. Hortus Musicus, joht. Andres Mustonen.
Anon.: Welsch Tanz - Lamentanza. Hortus Musicus, joht. Andres Mustonen.
Giorgio Mainerio: Caro Ortolano. Hortus Musicus, joht. Andres Mustonen.
 


Reformaatio käynnistyi lokakuussa 1517 Wittenbergissä, Saksassa. Yhdeksän virttä muutoksesta -sarja kertoo reformaatioajan elämästä ja tapahtumista suomenkielisten virsien kautta.
Sarja kuudennen osan ytimessä on jouluvirsi 22 Sinua Jeesus kiitämme.
Ohjelman päähenkilönä ei kuitenkaan ole Jeesus-lapsi vaan hänen äitinsä, Neitsyt Maria. Millaista Maria-kuvaa tässä ja muissa varhaisissa virsissä luodaan?

Toimittaja Ainomaija Pennasen haastateltavana on tutkija Senni Timonen.
Ohjelman äänisuunnittelusta vastaa Teuvo Lehtinen.
Lukijoina ovat Kaija Pakarinen ja Ola Tuominen.
Virren 22 esittää Cetus noster -vokaaliyhtye.

Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Anon.: O Maria, virgo pia. Anonymous 4.
Anon.: O Maria stella maris. Anonymous 4.
Johannes Crüger: Gelobet seist du, Jesu Christ. Ludwig Güttler -vaskiyhtye.
Johann Sebastian Bach: Gelobet seist du, Jesu Christ, BWV314. Andrew Lawrence-King, barokkiharppu.
Johann Sebastian Bach: Gelobet seist du, Jesu Christ, BWV604. Andrew Lawrence-King, barokkiharppu.
Trad.: Neitsyt Maria emonen. Jussi Huovinen, runolaulu.
Trad.: Maanitus. Vanja Tallas, kantele (ään. vuonna 1935).

Timo Väänänen: Soitanda. Timo Väänänen, kantele.
Johann Sebastian Bach: Gelobet seist Du, Jesu Christ BWV697. Andrew Lawrence-King, barokkiharppu.
Johann Sebastian Bach: Gelobet seist du, Jesu Christ, BWV722. Andrew Lawrence-King, barokkiharppu.
 


Yhdeksän virttä muutoksesta -sarja avaa oven 1500-luvulle reformaation aikaan. Sarjan jokainen osa rakentuu yhden, kaikissa virallisissa virsikirjoissamme mukana olleen virren ympärille.
Viides osa käsittelee virttä 170 Jumala ompi linnamme, jota on luonnehdittu protestanttisuuden tunnus- ja taistelulauluksi.
Suomessa siitä on tullut poliittinen virsi, joka on vahvistanut yhteiskunnallisia ja kansallisia taisteluhenkeä.
Voisiko Jumala ompi linnamme olla muutakin kuin taisteluvirsi?

Toimittaja Ainomaija Pennasen haastateltavana on teologi, Agricola-tutkija Juhani Holma.
Ohjelman äänisuunnittelusta vastaa Teuvo Lehtinen.
Virren 170 esittää Psallamus-kuoro johtajanaan Ilmo Riihimäki. Juhani Haapasalo soittaa urkuja.

Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Heinrich Schütz: Ein Feste Burg ist unser Gott. Ludwig Güttler -vaskiyhtye, joht. Ludwig Güttler.
Melchior Vulpius: Ein Feste Burg ist unser Gott. Ludwig Güttler -vaskiyhtye, joht. Ludwig Güttler.
Johann Walter: Ein Feste Burg ist unser Gott. Weser-Renaissance Bremen, joht. Manfred Cordes.
Johannes Crüger: Ein Feste Burg ist unser Gott. Ludwig Güttler -vaskiyhtye, joht. Ludwig Güttler.
Felix Mendelssohn: Sinfonia 5 D-duuri op.107 (Uskonpuhdistus), 4. osa Koraali (Ein' feste Burg ist unser Gott) (Andante con moto - Allegro maestoso). Radion sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu.
 


Ohjelmassa kuullaan seuraavat teokset:
Buxtehude: Ein Feste Burg ist unser Gott (Bine Bryndorf, urut).
J.S.Bach - W.F.Bach: Kuoro kantaatista 80 (Amsterdamin barokkikuoro, Amsterdamin barokkiorkesteri/ Ton Koopman).
Meyerbeer: Marcelin resitatiivi ja aaria oopp. Hugenotit (Lev Sibirjakov, ork).
Alfven: Baritoniaaria uskonpuhdistuksen 400-vuotisjuhlakantaatista (Karl-Magnus Fredriksson, Tukholman filharmoninen kuoro, Gävlen sinfoniaorkesteri/ Stefan Parkman).
 


Yhdeksän virttä muutoksesta -sarja avaa oven reformaation aikaan virsien kautta. Jokainen sarjan osa rakentuu yhden, kaikissa virallisissa virsikirjoissamme mukana olleen virren ympärille.
Neljännessä osassa fokuksessa on pääsiäisen, kristikunnan suurimman ja vanhimman juhlan virsi 95 “Te kristityt, nyt juhlikaa”. Sen ensimmäinen suomennos ilmestyi vuonna 1583 ja toinen 1605. Suomennokset poikkeavat toisistaan niin tyyliltään kuin sisällöltään. Miksi? Käytettiinkö niissä kansanomaisen laulutavan keinoja? Entä mitä yhteistä on varhaisilla suomalaisilla ja islantilaisilla virsikirjoilla?
Tutkija Kati Kallio on toimittaja Ainomaija Pennasen haastateltavana.
Ohjelman äänisuunnittelija on Teuvo Lehtinen.
Lukija on Ola Tuominen.
Virren 95 esittää Cetus noster -vokaaliyhtye.

Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavasta teoksesta:
Anon. - Palestrina: Ad caenam agni providi kok. La Fiesta de la Pascua en Piazza Navona. La Grande Chapelle, joht. Albert Recasens.
 


Ohjelmassa kuullaan seuraavat teokset:
Anon. - Dufay: Alleluia, in exitu Israel de Aegypto - Ad cenam Agni providi (Schola Hungarica/ Laszlo Dobszay/ Janka Szendrei).
Anon. - Palestrina - Victoria: Ad caenam agni providi teoskokonaisuudesta La Fiesta de la Pascua en Piazza Navona (La Grande Chapelle/ Albert Recasens).
Anon.: Christ lag in Todesbanden (Hesperion XX).
Pachelbel: Christ lag in Todesbanden (Claire Lefilliatre, Aurore Bucher, Paulin Buendgen, Arnaud Raffarin, Hans Jörg Mammel, Philippe Froeliger, Philippe Favette, Namurin kamarikuoro, Les Agremens/ Jean Tubery).


Tänä vuonna vietetään reformaation eli uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaa. Ainomaija Pennasen toimittama sarja Yhdeksän virttä muutoksesta kertoo reformaatioajan elämästä ja tapahtumista virsien kautta. Sarjan osat rakentuvat kukin aina yhden, kaikissa virallisissa virsikirjoissamme mukana olleen virren ympärille.
Kolmannen osan keskiössä on ehtoollisvirsi numero 222, “Jeesus, Kristus elämämme”. Ehtoollinen on sekä katolisen että luterilaisen kirkon sakramentti. Mikä oli oikea tapa toimittaa ehtoollinen? Tästä kiisteltiin Turun hiippakunnassa 1500-luvun lopussa.
Haastateltavana on historioitsija, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pääsihteeri Tuomas Lehtonen.
Ohjelman äänisuunnittelija on Teuvo Lehtinen.
Lukija on Ola Tuominen.
Virren 222 esittää Cetus noster -vokaaliyhtye.

Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Anon.: Jesus Christus nostra salus. Ensemble Laude Novella.
Anon.: Alleluya, alleluya, Pie presul. Vokaaliyhtyeet Cetus noster ja Köyhät ritarit.
John Taverner: Missa Gloria tibi Trinitas/ Agnus dei. The Tallis Scholars, joh. Peter Phillips.
Anthony Holborne: The countess of Pembroke's funerals. La Bande Montreal Baroque.
Anon.: Jesus Christus nostra salus. Retrover-yhtye.


Ohjelmassa kuullaan seuraavat teokset:
Anon: Jesus Christus nostra salus (Ensemble Laude Novella).
Scheidemann: Jesus Christus, unser Heiland (Bernard Foccroulle, urut).
J.S. Bach: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Wolfgang Ruebsam, urut).
J.S. Bach: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Quartetto Italiano di Viole da Gamba).
J.S. Bach - Busoni: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Paul Jacobs, piano).
 

Tänä vuonna vietetään reformaation eli uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaa. Reformaation myötä Ruotsista, johon myös Suomi kuului, tuli luterilainen. Reformaatiota pidetään myös suomen kirjakielen sekä kansankielisen virsilaulun syntyhetkenä.
Ainomaija Pennasen toimittama 9-osainen sarja kertoo reformaatioajan elämästä ja tapahtumista virsien kautta. Sarjan osat rakentuvat kukin aina yhden, kaikissa virallisissa virsikirjoissamme mukana olleen virren ympärille.
Sarja toisen osan ytimessä on virsi 187 “Armahda, Herra Jumala”. Virren vanha suomennos kertoo voimakkain ilmauksin Jumalan sanan ylenkatsomisesta sekä jumalanpalveluksen vääristymisestä. Mistä se johtui?
Haastateltavana on historioitsija, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran pääsihteeri Tuomas Lehtonen.
Ohjelman äänisuunnittelusta vastaa Teuvo Lehtinen.
Lukijana on Ola Tuominen.
Virren 187 esittää Cetus noster -vokaaliyhtye.

Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Michael Praetorius: Ach Gott, vom Himmel sie' darein. Huelgas Ensemble, joht. Paul van Nevel.
Alessandro Orologio: Intrada nro 19 vaskipuhaltimille. Royal Danish Brass.
Claude Gervaise - Clement Jannequin: Pavane et gaillarde de La Guerre. La Bande Montreal Baroque & Concerto Palatino.
Henrik VIII: Taunder naken. QuintEssential Sackbut and Cornett Ensemble, joht. David Skinner.
 

Ohjelmassa kuullaan seuraavat teokset:
Anon: Jesus Christus nostra salus (Ensemble Laude Novella).
Scheidemann: Jesus Christus, unser Heiland (Bernard Foccroulle, urut).
J.S. Bach: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Wolfgang Ruebsam, urut).
J.S. Bach: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Quartetto Italiano di Viole da Gamba).
J.S. Bach - Busoni: Jesus Christus, unser Heiland, BWV665 (Paul Jacobs, piano).
 

Tänä vuonna vietetään reformaation eli uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaa. Reformaation myötä Ruotsista, johon myös Suomi kuului, tuli luterilainen. Reformaatiota pidetään myös suomen kirjakielen sekä kansankielisen virsilaulun syntyhetkenä.
Ainomaija Pennasen toimittama 9-osainen sarja kertoo reformaatioajan elämästä ja tapahtumista virsien kautta. Sarjan osat rakentuvat kukin aina yhden, kaikissa virallisissa virsikirjoissamme mukana olleen virren ympärille.
Sarjan ensimmäisessä osassa pohditaan, tuliko suomenkielisestä virsilaulusta välittömästi luterilaisen jumalanpalveluksen sydän. Käsittelyssä on nykyisen virsikirjan virsi numero 208 "Oi taivaallinen Isämme" ja haastateltavana vanhan liturgisen musiikin tutkija Jorma Hannikainen Sibelius-Akatemiasta.
Ohjelman äänisuunnittelusta vastaa Teuvo Lehtinen.
Lukijana on Ola Tuominen.
Virren 208 esittää Radion kamarikuoro johtajanaan Timo Nuoranne. Urkurina on Harri Viitanen.

Ohjelmassa kuullaan otteita seuraavista teoksista:
Anon.: Ecce magnus presbiter - Iloitse Suomen kansa. - Vokaaliyhtyeet Cetus noster ja Köyhät ritarit.
Anon.: Pater noster. - The King's Singers.
Praetorius: Pater noster. - The Cardinall's Musick, joht. Andrew Carwood.
Sweelinck: Onse Vader in hemelrijck. - Christopher Herrick, urut.
 

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Sattumalta lainaksi

Birgitta Ulfsson, sanansaattaja
(2000) Dokumentti Birgitta Ulfssonin urasta ja vähän elämästäkin. Dokumentti on vuodelta 2000. Ohjaus: Jaana Semeri. (U)



Lokakuussa tuli tieto kirjailija Pentti Holapan kuolemasta. Vuonna 1927 syntynyt Holappa oli lähtöisin vaatimattomista oloista. Kansakoulun jälkeen itsenäisesti opiskellut Holappa oli 50- ja 60-luvuilla yksi toisen maailmansodan jälkeisen modernismin keskeisistä hahmoista. Poliittisesti aktiivinen Holappa otti vuosikymmenien ajan kantaa Helsingin Sanomien kolumnistina ja toimi hetken aikaa myös kulttuuriministerinä vuonna 1972. Holappa muutti miesystävänsä kanssa yhteen jo 50-luvulla, eikä salaillut homoseksuaalisuuttaan. Hänen omaelämäkerrallinen romaaninsa Ystävän muotokuva sai Finlandia-palkinnon vuonna 1998. Nyt kuultava ohjelma on uusinta vuodelta 2012. Toimittajana on Jenni Stammeier.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Puutarha


Kasvitieteellisen yliopiston puutarha Ruissalossa on Aarno Kasvin tärkeä elämäntyö ja intohimon kohde. Vaikka hän on jäänyt ylipuutarhurin työstä jo eläkkeelle, asuu hän edelleen rakastamansa puutarhan keskellä. Ympärillä on upea metsäpuutarha, jossa kasvaa tuttuja ja vieraampia kasveja, kuten ruskokirsikka, magnolia, sumakki, bulperipuu ja ginkgo biloba.
Puutarhaneuvos ja emeritus-ylipuutarhuri Aarno Kasvi syntyi Halikossa, mutta kasvoi Perniön lastenkodissa suuren lapsilauman keskellä.
– Lastenkoti oli kartanon mailla ja istutimme siellä maariankämmeköitä, keräsimme ympäri kylää pistokkaita ja autoimme siellä hyötypuutarhassa, hän kertoo.
Puutarha-alan töihin Aarno Kasvi hakeutui 15-vuotiaana Mikkelissä, sillä hän tiesi jo pikkupoikana, että hänestä tulee puutarhuri. Töihin hän pääsi sinne erikoisluvalla.

- Siellä kattottiin, että toi on niin pikkanen ja vaivanen toi jätkä, ettei tota voi ilman lupaa töihin päästää, katkaisee vielä sormensa, Aarno vitsailee. Mikkelin mielisairaalan puutarhatyöhön kuului, että hän myös haki potilaita puutarhaan töihin.

Yhden pitkän jakson mittavasta työurastaan Aarno Kasvi teki Uppsalan kasvitieteellisessä puutarhassa Ruotsissa. Turun yliopiston professori Arne Rousi houkutteli Aarno Kasvin takaisin Turkuun. Hän pyysi ja sai vapaat kädet muuttaa puutarhaa.
Kasvin aikana puutarhasta on tullut tärkeä turistikohde ja nähtävyys sekä kasvitiedettä lukeville mainio kasvien opiskelupaikka. Myös opastukset kasvitieteellisessä puutarhassa kuuluivat Kasvin viikko-ohjelmaan. Puutarha-alalla hänellä on edelleen kysyntää luennoitsijaksi, pihatuomariksi, neuvojaksi, kirjoittajaksi ja konsultiksi. Suosittu puutarhaguru toimii myös asiantuntijaoppaana ulkomailla kertomassa eksoottisista kasveista.
Puhettaan Kasvi ryydittää hauskoilla anekdooteilla ja omintakeisilla ruotsinkielisillä sanoilla.

- En minä osannut muuttaa puhettani edes tv-ohjelmassa Viherpeukalo, jota tein Tarja Flemmingin kanssa lähes 13 vuotta. Tarja joutui siivoamaan tv-ohjelmasta arnonismia eli perniöläisperäisiä ruotsinkielisiä sanontoja ja sanoja, jotta katsojat ymmärtävät puutarhan hoito-ohjeitani, nauraa Aarno Kasvi. Mittava esiintymisura alkoi Aagot Jungin toimittamissa ruotsinkielisissä ohjelmissa Gröna rummet ja Trägårdsrutan.

Aarno Kasvin unelma on ostaa iso maalaistalo puutarhoineen, josta hän tekisi nähtävyyden. Menestyvän mallin siitä hän on nähnyt matkoillaan Kanadassa. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Muistaa - unohtaa


perjantaisin aamuhartauksissa puhutaan kirkkovuoden teemoista.
kirkkoherra Juha Rauhala, Haaparanta
Virsi 318 alkaa sanoin: "Jeesus, sä ainoa heikkojen auttaja", Psallamus-kuoro, joht. Ilmo Riihimäki, urut Juhani Haapasalo

torstai 12. lokakuuta 2017

Varjotonta hyvää


Hartauden musiikkina taize-laulu "Yön synkkyys ei ole yötä", Tuohus-kuoro ja -yhtye, joht. Juha Vintturi.

Aamuhartaus

Varjostin

Meitä oli siinä toistakymmentä samassa huoneessa. Puheenjohtajana annoin tuttuun tapaan aiheeksi yhden sanan. Se oli lamppu. Kukin vuorollaan kertoi erilaisista valonlähteistä, ja suorastaan tunsimme isoäitiemme pölyisten varjostimien reunahapsut ja katsoimme kertojan mukana pimeän pihan tiheään viidakkoon, johon ulkovalaisimen kelmeä valo työntyi. Tunsimme käsissämme riisipaperipallon rapsahduksen, kun se otetaan varomattomasti opiskelijaboksin katosta alas, ja mieleen palautui puristin, jolla koululaisen työvalo kiinnitetään pöytään. Itse kerroin lampusta, joka oli roikkunut meidän olohuoneessa siihen aikaan, kun äiti vielä hämärän tullen kehotti panemaan sähköt päälle. Sen lampun kehikko oli päällystetty ohuella säkkikankaalla.
Näin me kuvailimme erilaisia itsellemme tärkeitä valontuojia, kunnes kertojien piirissä tuli vuoroon teknisesti orientoitunut mies. Hän kertoi omasta rakastetustaan, R7s:stä, erityisesti sen 300-wattisesta versiosta. Se, kuten tämä teknisesti orientoitunut mies tarkoin kuvasi, oli halogeenilamppu, siis lamppu, toisin kuin valaisimet ja varjostimet, joista me muut olimme vuorollamme puhuneet. Siis lamppu, joka laitetaan valaisimen sisään tai varjostimen alle. Niinpä tietenkin.
Tästä kertomisen piiristä on aikaa, mutta kun nyt usein aamuisinkin laitan lamppuun valon, aloin ihmetellä tapaamme varjostaa sitä. Me siis ostamme lampun saadaksemme valoa. Sitten me ostamme varjostimen voidaksemme vähentää sitä.
Teemme sen tietenkin siksi, että haluamme hallita valoa. Minulla pitää olla keinot himmentää tai suunnata valoa. Minulla saattaa olla tarve muokata kuviota, jonka lamppu heittää seinälle. Joku haluaa kirkkaan yleisvalon, toinen haluaa hallittuja kohdevaloja. Hienoimmissa valaistusjärjestelmissä himmennys on portaaton ja automaattinen. Huoneessa olija ei ehkä edes tiedä, kuinka paljon lampun kapasiteetista on käytössä tai käyttämättä.
Olen valmis tinkimään lampun valaisemistehosta siksi, että voisin suunnata valon sinne, mihin tahdon, tai himmentää sitä oman silmäni kulloinkin esittämän vaatimuksen mukaan. Lampun ostaja haluaa varjeltua pimeydeltä, mutta hän tarvitsee myös varjostimen varjeltuakseen häikäisyltä. Talvikaudet pohjoisen ihminen kaipaa aurinkoa, ja kun aurinko paistaa, pohjoisen ihminen laittaa sälekaihtimet kiinni.
En kai käyttäisi aamuista hiljaista hetkeäsi tällaisiin puheisiin, ellen yrittäisi sanoa: tällaista on kristityn elämä. Tällaista on eritoten täkäläinen luterilaisuutemme, joka tunnetusti voi parhaiten hyvin valaistussa huoneessa. Jos himmentimestä kääntää liikaa, syytetään mystikoksi. Tunnelmaako siellä luodaan ja tunteita manipuloidaan? Vielä ongelmallisempia ovat sinne tänne sytytetyt lyhdyt ja nuotiotulet, koska väliin jää niin paljon hämärää eikä kokonaisuus ole enää hallittavissa. Jos taas antaa valon paistaa sitä varjostamatta, alkavat toiset puhua järjestyksen Jumalasta, siitä, joka tahtoo säällistä siisteyttä, ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän eikä missään tapauksessa mitään holtitonta hyvää.
Jo varhaiset kristityt omaksuivat aurinkoa palvoneilta auringon Kristuksen symboliksi. Sen häikäisevämpää lamppua en tiedä enkä sen hallitsemattomampaa. Olemme auringon armoilla ja auringosta riippuvaisia. Ei ole elämää ilman aurinkoa. Ja aurinko, se voi myös tuhota elämän.
Syksyn ja talven harmaina kuukausina aurinko saattaa pysyä paksun pilviverhon takana. Silti pilvellä ei ole sitä vastaan kuin haihtuvan harsonsa voima. Aurinko ei lakkaa olemasta edes kaamoksen pimeinä viikkoina. Se, mitä näen, ei ole se, mitä on.
Kun aurinko paistaa, laittavat toiset aurinkolasit päähän tai suojaavat sohvansa kankaan tai siirtävät akvarellin seinälle, jossa valo ei pääse sitä haalistamaan. Toiset haluavat aurinkoa niin kiihkeästi, että paljastavat peittelemättä rypistyvän ihonsa ja valitsevat ennemmin intiimin lämmön kuin suojautuvat polttavan voiman riskeiltä.
Sellaisia me olemme. Suojaudumme tai heittäydymme.
Tänä aamuna minua kiinnostaa enemmän se, miksi suojaudun. Mikä tarve minulla on kaventaa kohtaa, johon pyhä Aurinko saa paistaa? Miten erilainen tämäkin päivä olisi, kun kääntäisin ainaisen järkevyyteni ja kaikennähneen kyynisyyteni ja mukavuudenhaluni sälekaihtimet auki.
Että siis en himmentäisi itseäni, vaan ottaisin parhaani käyttöön, kärventymisen riskillä. Että en himmentäisi toista, vaan päinvastoin antaisin hänen loistaa kirkkaana siitäkin kohdasta, jota minun on vaikea katsoa kohti. Ja että en himmentäisi pyhää Aurinkoa, jolla on aivan oma ratansa ja jonka elämää ylläpitävää voimaa en voi estää, vaikka pilvelläni sitä kuinka jarruttaisin.
Jos kerran Kristus loistaa kuin aurinko meissä, miksi en häädä tiehensä syyttäviä ääniä, häpeää, puolivillaisuutta, välinpitämättömyyttä? Varjostimella voi olla monta tarkoitusta ja helposti keksin sille hyvän selityksen, mutta aina se estää minua olemasta se lamppu, jonka tehtävä on loistaa.
Häikäise siis minut, pyhä Aurinkoni. Polta karrelle se, mikä minussa piirtää rajaa ja erottaa muista. Lämmitä minussa se, mikä palelee. Jätä minuun pysyvä jälki siitä, että olet paistanut minuun varjotonta hyvää. Vain niin voin heijastaa varjotonta hyvää myös muihin.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Suomalaisen kirjallisuuden päivä

Aleksis Kiven runo Lapsi, joka on julkaistu kirjallisessa kuukausilehdessä vuonna 1866.

O. Merikanto: Onnelliset (Irma Urrila, sopraano, ja Usko Viitanen, baritoni, sekä ork./Ilkka Kuusisto).
Tshaikovski: Allegro vivace jousisekstetosta "Muistoja Firenzestä" (Emerson-kvartetti sekä Paul Neubauer, alttoviulu, ja Colin Carr, sello).
Similä (sov. Vesterinen): Laulu oravasta (Lauluyhtye A-Men/Mikko Peltokorpi).
Sibelius: Kuusi (Eero Heinonen, piano).
Laethen: Keinu (Taru Valjakka, sopraano, ja Meri Louhos, piano).
Dvorak: Poloneesi orkesterille Es-duuri (Detroitin SO/Antal Dorati).
Chydenius: Suomenmaa (Ahjo Ensemble/Paavo Hyökki). 

Muistojen bulevardi: Punaiset lehdet
Chydenius: Laulu oravasta (Kaj Chydenius).
Viherluoto: Punaiset lehdet (Olavi Virta).
Lopez: Tanssi kanssani (Maire Ojonen).
Styne: Just in time (Dean Martin).
Cabral: La foule (Edith Piaf).
Mononen: Kohtalon tango (Eino Grön).
Gardel: Volver (Sara Montiel).
Gade: Jalousie (Mantovani).
Gainsbourg: La nuit d'octobre (Serge Gainsbourg).
Ebb & Klein: Pieni sininen mies (Laila Kinnunen).
Berlin: Isn't this a lovely day (Ella Fitzgerald).
Astaire: If swing goes, I go too (Fred Astaire).
Monk/Williams: 'round midnight (Julie London).
Monk: Straight, no chaser (Thelonious Monk).


Heinolan kaupunginjohtaja vaihtuu, Teittinen pyytää eroa (10.10.2017 9:12) 
Heinolan kaupunginjohtajalle ehkä jopa 133 000 euron erokorvaus (12.10.2017 6:00)