keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Ei hyvä

Blogger uudistuu tavalla, josta en mitään ymmärrä. En hanki uusia mobililaitteita sitä varten. Ajankohtakin on huono karanteenin takia. En voi pyytää tietokonetohtoria tulemaan kotikäynnille opettamaan uusia muutoksia blogin kirjoittamista varten.

Olen hankkinut tietokoneen vanhoilla päivilläni. Lobbarien kehoituksesta 1. koneen hankin käytettynä.
- Se kyllä sinulle riittää niin kauan kuin tarvitset. Se oli vale. Soneran vanha kone oli auttamattomasti vanhentunut eikä yhteyksiä vielä oltu budjetoitukaan  taloyhtiöissä. Siitä ilmoitti isännöitsijä, kun tiedustelin PäijätVision kehoituksesta. Mitä useampi kokki, sitä kehnonpi soppa erikoisesti tässä sopassa, kun on kyse koko maan kattavista tietoverkkoyhteyksien luomisesta.

Opettelin käynnistämään tietokoneen senioreille järjestetyillä kursseilla Palmeniassa. Hakeuduin suorittamaan YrittäjänErikoisAmmattiTutkintoa Yritysakatemiaan verkkoympäristössä. Yhteydet eivät pelanneet päivällä, yöt meni kytätessä, milloin voisin lähettää tehtävät tarkistettavaksi. Lopputyö "Näytönpaikka" on luettavissa netissä. 

Olen käyttänyt nettiä huviksi, kirjoittaminen, ja hyödyksi, pankkiasioiminen. Uudistusten myötä eristys vain syvenee. Tunnen olevani riskiryhmään kuuluva joka alueella. Pitäisikö ostaa uusia laitteita, että saisi huvitella ja hoitaa asioita netissä. 
Onneksi olen oppinut kirjoittamaan käsin. Siltä varalta on 12 ruutuvihkoa kauniissa kansiossa. Vihkon kansikuva on Swot-analyysin 4. kuva, Uhat.


Luulin uhkien kuuluvan sukupolvenvaihdokseen, mutta ne koskevatkin kaikkia elämän edellytyksiä maan ja taivaan välillä.

Onneksi ehdin kirjoittamaan käsin Kaatuneiden muistopäivän saarnan välirauhan julistuksena menneiden sotien ja tämän päivän poikkeusolosuhteiden välillä. Saa nähdä, kuinka kauan videoitu Jumalanpalvelus 17.5.2020 on nähtävillä netissä.

Swot-analyysin kuvat - vahvuuteni, heikkouteni, mahdollisuudet ovat elossa kuin lähes vuoden tyhjässä osakkeessa ollut palmu. Osakkeen tyhjentäjä luuli sitä muovikukaksi, kun kaksi vihreätä silmua pilkisti kukkaruukusta. Palmu sai uuden kodin. Muita ennemerkkejä oli joulukortin mummon orava, valokuvassa Aikku hymyilee valkoisessa mekossa ja pöytäkalenterin toukokuun kuvassa Aikun punaiset kumisaappaat täynnä kukkia. Viimeksi muistan nähneeni Aikun punaiset kumisaappaat osakkeen tuulikaapissa käydessäni siellä Aikun kuoleman jälkeen.
RIP 1.6.2019.

Ei kommentteja: