Hymyilevä Apollo
Oi, kiitos sa Luojani armollinen
joka hetkestä jonka ma elin,
kun annoit sa ruumihin tervehen
ja syömen mi sykähteli,
kun annoit sa tervettä kättä kaks,
kaks' silmää sieluni ikkunaks,
ja hengen herkän ja avoimen
joka tuutia tuulosen.
Sua kiitän mä Luojani armollinen,
kun annoit sa kodin hyvän,
soit äidin niin hellän ja herttaisen
ja taaton niin tarmoa syvän,
kun annoit sa myös pari ystävää
ja ne hyvää, en pyydä ma enempää,
ja annoit sa armahan isänmaan,
jota kyntää ja rakastaa.
Ja kiitospa vihdoin viimeinen,
kun laulun lahjan sa annoit,
kun riemut ja murheet lapsosen
näin sävelten siivillä kannoit,
sen sulta, sulta ma yksin sain
ja sulle siitä mä vastaan vain
ja leiviskästäni tilin teen,
miten käytin mä kanteleen.
Vuosi on vaihtunut Munkkiklubilla. Siellä viettämäni aika on antanut kirjoittaa kaikesta, mikä on ollut kirjoittamisen arvoista. Nyt on Verkkokirjoittajan talon tyhjennyksen vuoro. Meneekö siihen seuraavat 12 vuotta, minkä valittava presidentti voi olla arvojohtaja? Naisista en ole kiinnostunut maanäiteinä. Sulkeehan maaäiti suojaansa, kun vartija poissa jo on.
Vuosi on vaihtunut Munkkiklubilla. Siellä viettämäni aika on antanut kirjoittaa kaikesta, mikä on ollut kirjoittamisen arvoista. Nyt on Verkkokirjoittajan talon tyhjennyksen vuoro. Meneekö siihen seuraavat 12 vuotta, minkä valittava presidentti voi olla arvojohtaja? Naisista en ole kiinnostunut maanäiteinä. Sulkeehan maaäiti suojaansa, kun vartija poissa jo on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti