Ensimmänen joululoma 1953

TABULA RASA

Lesson one: 23.1.2012 monen tunnin kirjoittamisen tulos.
Blogger nielaisi kaikki. Jäljellä tyhjä sivu. Siirrän kuvat uudelleen, tekstiä en muista. 
Olenko nähnyt unta kirjoittamisen vaikeudesta?

Suomi-neidon jäniksen vuosi päättyy presidentinvaaliin 22.1.2012. Tulee toinen kierros kahden ehdokkaan välillä. Puhutaan ilmiöstä ja kirjaan sen jäniksen vuoden saldoksi. 
On oltu jäniksen selässä, puuhattu  euron pelastamista ja EU:n yhtenäisyyden puolesta. Joku oli jo vaatimassa markkaa takaisin. Jäniksen vuoden vaihdonväline olisi voinut olla jänisraha, onhan rahan syntyhistoria alkanut oravannahkasta.
Jäniksen vuoden jälkeen tulee lohikäärmeen vuosi. Tänään on uuden vuoden ensimmäinen päivä, maanantai 23.1.2012. Tarja Halosen aika presidenttinä kesti 12 vuoden syklin. Tämä aikajana rytmittää oman elämän. Vuosieläimen nimikkovuosi on joka kahdestoista vuosi.

Tässä astrologisessa kartassa edetään vastapäivään. Sinne olinkin menossa muistellessani ensimmäistä joululomaa 1953. Pienen kyläkoulun kasvattina epäpätevien opettajien ohjauksessa opin lukemaan ja kirjoittamaan. Musteella kirjoittaminen tuotti vaikeuksia. Sain kotitehtäväksi joululomalla jäljentää tekstiä musteella kaunokirjoituksella kokonainen vihkollinen. Lyhyen päivän aikana ahkeroin. Öljytuikun valossa kirjoittaminen ei olisi onnistunut. Elettiin vuoden lyhintä päivää ja pisintä yötä.

Syksy oli ollut vaikea kaukana kotoa. Koti-ikävä vaivasi monta viikkoa 12 -vuotiasta. Kotiin en kirjoittanut ikävistä asioista, olinhan itse halunnut lähteä. Äidinkielenopettaja, Mimmi, kuitenkin uskoi mahdollisuuksiini. Opettajilla oli silloin ja on tänä päivänä suosikkinsa. Kirjoittamisen kannustaminen on muuttunut 70 vuoden ikään vastustamiseksi. Sitäpä sopii kysyä, eikö luku- ja kirjoitustaito kuulu suomalaiselle tytölle ja pojalle? Ollaan vain huolestuneita maailman rauhasta. 

Ranskalainen nunna lähti eläkkeelle jouduttuaan opettamaan lapsia lukemaan Kairon monimiljoonaiselle kaatopaikalle. Se ei ollut hänelle rahakasta puuhaa, mutta lukutaidon kautta lapset raivaisivat tiensä kaatopaikalta pois. Meistä on tullut rauhan välikappaleita Fransiscus Assisilaisen rukouksen mukaan.

Herra, tee minusta rauhasi väline, 
niin että sinne, missä on vihaa, kylväisin rakkautta, 
missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta, 
missä epäsopua, loisin yhteisymmärrystä, 
missä erehdystä, viittaisin totuuteen, 
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, kantaisin toivoa  
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,

pyytää ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,

vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.

Sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää,

antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,

kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään. 

Aamen.

PS. Kaikki kuuluu joukkoon eilistä ajatellessa. Blogger hävitti koko tekstin, joten tänään ei tule muuta.  

Hyvä minä! Onnistuin kopioimaan Fransicus Assisilaisen rukouksen netistä. Opettelin verkkokirjoitustaitoja vanhalla koneella ATK -opettajan ohjauksessa. Kaikki toiminnot eivät onnistuneet silloin. Oma osuutensa oli puutteellisissa yhteyksissä.

- Etkö sinä ymmärrä? Olet tietokonevirhe etc. palautteita tyhmiltä kysyjiltä.
Opettajat olen lisännyt koiriensa kautta tunneperheeseen. Koirakoulussa olen oppinut omat verkkokirjoitustaitoni. Opettajina heidät aina muistan ja heidän koiransa oppilaina. Saisin aina namia onnistuneesta suorituksesta. Kaikki on vinksin vonksin, mutta olkoon!