Lorcan sanat, Cohenin ääni
Kädet ovat omani, tyhjät ja ihanat. Prinsessan kättä pyytäessään lampun hengeltä tilaaja huomaa toisen omaksi ja toisen prinsessan kädeksi.
- Tässä ei ole mitään järkeä, ei edes puhelinliittymien vertailussa. Vielä pahemmin kävi aikaa sitten pyytäjälle isompia vehkeitä tilatessaan. Jalat olivat lyhentyneet. Näin tässä käy, jos ryhtyy leikkiin kultaisen kalan takaisin mereen päästämisestä toivomaan toinen toistaan suurempia toiveita.
Olisiko tykkylumi ja sähkökatkokset yksi yli mittapuun mennyt toive, ahneuden ilmentymä.
Olen säästynyt tältä enkä ole langennut houkutuksiin liittyä sähköverkkoon, vesiosuuskuntaan, valokuituhankkeisiin, hirvenmetsästykseen. Maksoin lankapuhelinliittymästä maalla perusmaksua Mummonmökin jäätyä tyhjilleen. Sitten tulee ilmoitus kaapelien katkaisemisesta. Se ei toteutunut sovitussa ajassa, siksi sanoin irti puhelinliittymän. Jätemaksu on hallinto-oikeuden käsittelyssä. Rahat Intrum Justitian kautta peritty jonnekin veroparatiisiin.
Viime päivät on Kalastaja ja Lyyli Kippo asustelleet luonani. Kalastajan toteamus.
- Ruokoo on, vuan eijoo syöjee.
Lyyli Kippo peilailee palapeilistä tukka hampsottaen, väljät villahousut jalassa, mobilatkääreet ranteissä, kalossit jalassa sokeutuneena hoitamattomasta sokeritaudista. Kaiken hän kuitenkin haistaa, maistaa, tuntee. Miksi hän on täällä tänään, siitä myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti