Blogger on huonolla tuulella loppiaisena eikä kumartele minulle eikä Kolmelle kuninkaalle. Taitaa olla Herodeksen kätyri, kun huomaa kuninkaan kumartajien menneen omalle maalleen. He eivät pitäneet piäsnuatikan pyytämää lupausta ilmoittaa missä vastasyntynyt kuningas olisi. Viimeinen veneretki tehtiin mummolaan 9.7.1952. Vanhin meistä oli juonessa mukana. Sitä en muista, kenenkä ehdotuksesta ryhdyimme tekoihin. Vene vesille ja kaikki seitsemän sisarusta istui kiltisti vieri vieressä. Vene lipui hiljalleen tyynenä kesäaamuna Holoppalan rannan kohdalle. Eno ilmestyi pihamaalle. Yhdestä suusta me huudettiin.- Meille on syntynyt sisko. Palasimme takaisin isä lappoi pennut veneestä maalle. Veti veneen telalle ja marmatti, kuinka olimme sillälailla lähteneet vesille omin luvin. Sisko syntyi saunassa. Se veneretki on jäänyt mieleen. Vuoden kuluttua jättäsin kotirannan lopullisesti käydäkseni vain lomilla.
Aamusoittoa kuuntelen sängyssä. On päivään valittua musiikkia Kuninkaan kumarruksineen ja Fransiscus Assisilaisen saarnoineen linnuille. Romanssi ja Legenda ovat minun lajini Rukouksineen oopperasta Mooses Egyptissä. Irti arjesta lahjapaketissa on ilman käsikirjoitusta toteutettu 12 tunnin risteily Hurtigrutenilla. Jatkuu vielä yhden jakson verran Silkkitiellä Haapasalon mukana.
Päivä on pelastettu. Olen kaukana kotimaan murheista. En mene vaalikahviloihin enkä vaivaa päätä euron kohtalolla. Kotikutoisia ongelmia tulee ja menee. Jokainen eduskunta ja hallitus tekee parhaansa. Vierittää syitä edellisille päättäjille eikä siitä tule sen selvempää. Sama hulapalo jatkuu ja saa meidät tuntemaan epäluottamusta vaalilupauksiin.
Jätekukot tunkiolla etsivät sattumia kuin kehitysmaiden lapset kahlaten paljain jaloin kainaloita myöten, jos löytäisi jonkun jätteen muutettavaksi perheelle jokapäiväiseksi leiväksi. Jätekukolle on annettu oikeus rahastaa, vaikka jätettä ei tuotaisikaan heidän laatikkoonsa. Jätekukoilla ja kehitysmaan kaatopaikkakansalla on eri tehtävät. Samoin sijoittajilla ja radioateljeen bisnesenkeleillä on yhtä suuri ero. Toiset elääkseen, toiset rikastuakseen keräävät jätettä. Ja paskaan hukutaan joka tapauksessa. Siitä on kokemusta, kun sähköt katkeaa ja kaikki sen varaan laskettu tuottaa lisää ongelmia. Jopa sulaneet ruhot on jouduttu kuskaamaan kaatopaikalle.
Ranskalainen nunna, 75 v, lähti opettamaan lapsia lukemaan maailman pahimpaan paikkaan. Rukousvastauksena hän löysi itsensä Kairon monimiljoonaiselta kaatopaikalta. Sitä toivoisin kansakoulunopettajan pätevyydellä tekevän opettajan, jonka pätevyys ei riitä rauhanneuvotteluun Israelin ja Palestiinan välillä. Amerikka ja Israel pitävät yhteisen sotaharjoituksen. Se ei hyvää tiedä Lähi-Idän alueella. En ole tullut vielä Komukiksi, joten vietän päiväni maailman parhaimmilla paikoilla. Jospa käsikirjoitus alkaisi valjeta: Ich Komme!
New Year Show 2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti