torstai 29. syyskuuta 2011

Viihtyminen


Koko viikon on ollut kiireetön olo, jos en ota lukuun puhelinsoittoja. Ne enteilevät aina jotakin menemistä tai päätöksentekoa juuri sillä hetkellä.
- Kuinka voit?
- Ihan vetämättömissä. Haistan jo soittajan äänestä, että olisivat tulossa kaksin kappalein. Tämä viikko on minun syyspäiväntasausviikko. Olen lomalla omalla ajalla, omalla tavalla ja omalla kustannuksella. Olen tehnyt suuren päätöksen eikä siinä ole kenelläkään nokan koputtamista.

On pitkä aika kun viimeksi vierailin youtubessa. Aina sieltä löytyy viihde- ja vapaa-aikaan sopivaa musiikkia. Onnen lintu lentää vai kuinka tuon Bird of Happiness'in kone kääntäisi. Video on ainakin ennennäkemätön. Lähtöä edeltävät päivät ovatkin jännittävimmät. Välttyäkseni työtapaturmilta kotona en irrota palanutta lamppua, en kiipeä enkä kumartele. Käyn kaupassa hakemassa aamu- tai iltapalaa varten tarvikkeita, kun en tiedä paluuajankohtaa. Voi on tietysti loppunut Ruotsissakin, kun raaka-aineesta on pulaa. 

Tästä sen näkee tehotuotannon  heikkouden. Jonakin päivänä tyhjästä on paha nyhjästä. Kaikkea on kuudennessa kerroksessa riittävästi, mutta ruokaa on käytävä hakemassa maidonhakureissulla. Siinä samalla S- ryhmä saa rauhanruhtinaalle lisäliksaa. Minusta tulee rauhan välikappale. Konstit on monet, kun mummoilla jo pöytiä pyyhitään. 

Yhteiskunnassa on harjoittelijat asialla. Minun asioilla he harjoittelevat. Surunvalittelu kuolleen mummon johdosta sai yllättävän vastaanoton.
- Olisihan sillä pienet pojat vielä harjoitelleet. Harjoituskappaleeksi en enää suostu. Palaan miljonääri-isän perintöön. Siinä sitä onkin jakamista. Jokainen sai osansa velattomana. Minun tehtäväksi jäi sijoittajien sijoituksille lisäarvon maksaminen. 
- Maaoikeushan sen viime kädessä päättää. Kunta myi omat rantansa niin tarkkaan, että meidän yli sata vuotta omistuksessa olleesta rannasta pitäisi vielä kunnan sijoittajille antaa viihde- ja vapaa-aikaa varten lapsuuden uimaranta.

He pitivät sen itsestään selvänä. Hehän voivat ottaa koko maan. Minä en tuota puraisematta niele. En ole pyytänyt rahastajilta neuvoa asioiden hoidossa. Laki on niin kuin se luetaan. Pitäisi muistaa kuinka kaupunginviskaalille kävi Rumpsa-Jussin veljen omaisuuden siirtämisessä omiin nimiinsä. Viskaali vielä puolusteli tekoaan lehtikirjoituksella. Professoritkin pimenee aivotutkijoina, niin kuinka sitten viekkaudella ja vääryydellä itselleen keplotelleen hautausurakoitsijan kävi. Siitä muistuttaa Ullanrinteen lahohaju nenässä. Rinteessä oli jo rivitaloja vieri vieressä. Olin iltapäivän kävelylenkillä lumi suli sihisten. Lahot, puretut mökit olivat jättäneet hajujälkensä. 
Sama kokemus Haikon kartanon viikonlopussa. Nenässä tuntui ruskean kastikkeen tuoksu. Se kertoi kartanon entisestä elämästä. Mikä millekin haisee tai maistuu. Selässä jäykkä nikamaväli vastaanpanemisesta ja kusen maku suussa. Siltä se elämä maistuu tämän päivän mausteilla ja terästyksillä. Pakkopullalta, johon on kätketty kiviä ja ruosteisia rautanauloja. On siinä ollut vätkyttelemistä.


Ei kommentteja: