Vitas ja Irina Toneva
Olen seurannut laulajaa alle 2 -kymppisestä kevääseen 2011. Ooppera ei ole kaikkien tavoitettavissa, siksi Onepa#2 tai Opera#2 on minulle kaikkien oopperoiden korvike. Siitä tulee hyvälle mielelle. Laulaja on kasvanut nuoresta pojasta aikuiseksi. Samoin hänen duettoparinsa. Juontajana en keksi antaa heille nimeä taskuvenus tai amor pikku veitikka. Ääni on tallella ja tunnetaan yli maanpiirin. Mitä on yhdenyöntähdenlento tekopirteydellä keikkaputken jälkeen. Jälkeenpäin näkymättömyyden syy on loppuunpalaminen tai johonkin ongelmaan sotkeutuminen. Taustatiimiin voin minäkin yhtyä viuluttomana viulunsoittajana.
Viulu
Koko pitkän päivän istui
hän nurkassa yksinään.
Oli hänellä ruohonkorsi
ja varpu käsissään.
Ja se kuiva ruohonkorsi
oli hänelle viulun jous:
koko päivän se ylitse viulun
- sen varvun - sous ja sous.
Mitä soitti se koivunvarpu,
Isä Jumala yksin ties:
oli viulu se hullunviulu,
ja se mies oli autuas mies. UUNO KAILAS
Kirjoitan Munkkiklubilla Syyssinfonia rinnakain verratessani; sitä on tai sitten ei. Jos on, että sitä kestäisi kauan. Jos ei ole ollutkaan, unohda koko juttu. Kuka sitä pepunheilutuksella jaksaa mielenkiintoa pitää yllä. Paitsi mehiläiset lentäessään kukasta kukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti