Jos metsään haluat mennä nyt....

Vanhempieni toive oli elämän jatkuminen Vihtaniemellä heidän kuolemansa jälkeen. Olen ollut tämän toiveen toteuttaja ja saanut harjoittelupaikan omaishoitajana. YEAT antoi valmiudet sukupolvenvaihdokseen. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset, sijoittajat, edunsaajina julistvat sodan Tiekarttana Länsirannalla. Rannan kohtalo sinetöitiin pyytämässäni tietoimituksessa. He tarvitsevat rannan muukalaisten hautausmaaksi. Mitäpä sitä muuta voisi epärehellisten kukkaronvartijoiden verirahoilla saada aikaan. Bisnesenkelin rahat omaishoidosta kunta peri moninkertaisesti takaisin. Jäljellä on metsä, jonka käyttöoikeutta StoraEnso haluaa itselleen vaatimalla valtakirjaa vastineeksi tarjoamistaan virtuaalisista palveluista. Metsästysseura on lähestynyt kauttarantain, josko veljeni pistäisi nimensä maanvuokraussopimukseen. Omistussuhteet eivät vielä ole tavoittaneet metsästysseuraa. Siksi pyysin lähettämään vuokrasopimuksen minulle. Turhaan sitä odottelen, kielsinhän metsästyksen elinajakseni meidän metsässä omistajanvaihdoksen tapahduttua.

Isä aikanaan antoi suostumuksen  metsästysseuralle. Viimeisinä aikoina seuralla oli suuret suunnitelmat tuoda ulkolaisia hirvimiehiä metsästämään. Innokkaimmat ilmestyivät pyssyineen ja koirineen pihamaille asioimaan. Kapea niemi oli lahtipaikka, ukkoja, raatoja, koiria ja verta joka puolella. Mökkitie on jäänyt minulta ajamatta vuodesta 1979 lähtien. Vanhempani muuttivat silloin kirkonkylään lakovariksiksi. "Lomakiinteistöä" vahtii JäteKukko, laskuttaa olemattomasta jätteestä, jota ei kuljeteta tietä pitkin 7 km tien alkuun tiekimpan jäteastiaan. Paluumatka on 7 km vettä pitkin kirkonkylään. Paremmin ei ole Helsingin lähialueeseen kuluvassa kaupungissa. Suurkuntahanke ei edennyt 1:llä kierroksella. Nyt on toinen ääni kellossa ylhäältä saneltuna.

Jokohan viiri nostetaan salkoon?

Vellamo, veden emäntä

Picea abies tabulaeformis

Kateus vei kalat vedestä. 

Kuusen pituuskasvu loppui.

Mielikki, metsän emäntä kattoi Tapionpöydän.

Mielikki, metsän emäntä

Joka ei vanhaa tunne, ei uuttakaan ymmärrä. Jospa WTC- aukion nimet jotakin kertoisivat. 
Tuusniemen hautausmaalla Taavetti - laatta isovanhempien hautakivessä muistuttaa minua henkilöhistoriasta. Joukkohautaan haudatut saivat Lionsien muistomerkin, että Lionsien hyvä teko eläisi kauan maan päällä.

Seurasin livenä muistojuhlaa 11.9.2011.

Symboliikkaa omille menetyksille. 

Yli sata vuotta sai metsä olla kirkkona ja näistä vuosista 85 on radioitu jumalanpalveluksia. Vihtaniemeltä soudettiin kesällä ja talvella ajettiin hevosella kirkkoon. Piispa Huovinen saarnassaan varoitti kolmesta asiasta; turhista puheista, ilkeistä puheista ja tyhmistä puheista. Mitään muuta en kuullutkaan kuin turhia, ilkeitä ja tyhmiä sanoja. Kukaan ei halunnut puhua kaunokieltä. Olen kyntänyt kyisen pellon, kirjoittanut pyydettäessä väkivallan kohteeksi joutumisesta. "Vittua ja huoraa" on huudettu. Muuta tämä maa ei päällään kanna.

- Mitä perkeleitä te luulette olevanne?  Kysymys kolahti uskottuunmieheen. Muiden kohdalla jäivät perkeleet soimaan puissa. Koputtavat silloin tällöin kepillä jäätä, kun eivät muista kiusaajille esitettyä kysymystä suulla suuremmalla. (Vista sensuroi tänä aamuna kirjoitustani. Kone sammui varoituksetta, muutokset eivät tallentuneet. Onneksi teksti säilyi. Utsjoella aurinko nousi klo 6.30 ja laskee klo 19.40. Siinä minun valoisan aika tänään 17.9.11.) Keväällä sudenmetsästysreissulla löysin Vitas'in. Siitä lähtien olen antanut hänen lohduttaa ja ilahduttaa sieluani lauluillaan. Vitas kysyy.

- Where Are These Winters?