Vuoteen 1991 sain elämäni järjestykseen, menneen velvoitteet olin päivittänyt sanomalla irti toistuvia maksuja. Kohteet vaihtuivat, miksi vielä maksaisin vakuutusmaksuja. Kaikki muuttuu, entiselleen ei mikään jää. Vakuutuksia tein odottamattoman vahingon varalle. Pöydän takana toimistossa istui virkailija after day leima vielä aivoissa. Sovittiin, että hän tekee kirjalliset tarjoukset tarvitsemistani vakuutuksista. Hoidin vakuutusmaksut ajallaan ja muutoksen tapahtuessa sanoin vakuutukset päättyneeksi.
Olin ollut jo muutaman kuukauden vanhempieni luona. Ulosottomies kolkuttelee ovella tuomassa ulosottoon siirtyneitä irtisanottuja vakuutusmaksuja. Maksoin maksut ja ilmoitin uudelleen, ettei vakuutuskohteita enää ole. Näin voidaan kännipäissä vielä laskuttaa irtisanottuja maksuja. Maksajalla ei ole missään asiassa oikeusturvaa. Maksa, perkele, laskusi. Äänenpainot ovat koventuneet.
Taloyhtiön pihalla on lippu puolitangossa. Joka kerta suruliputan omille menetyksille WTC:n sortumisen vuosipäivänä. Sukuviiri lapsuuskodin lipputangossa on merkkinä, että isovanhempani ovat olleet siellä vuodesta 1900 lähtien. Maksaneet olemassaolostaan setäni kuoleman kautta. Sitäkö tämän päivän julma jumala kätyreineen tahtoo? Tappaa niin monta kuin ehtii ennen kuin kukaan esittää vastalausetta olemassaolonsa puolesta. Tässä seison enkä muuta voi. Esitän aina oikeudenmukaisuuteen perustuvan vastalauseen. Joitakin asioita ymmärrän esittäjän ymmärryksen kautta.
- Havuseppele kuoltua haudalle.
- Pinssi omaishoitajalle pysymisestä poliittiselle omaishoitajayhdistykselle jäsenmaksun maksajana.
Minulle riiiiiiittäääääää! Ehdot ja maksuperusteet ja maksattajat, esittelijät, kassavahdit ja kaikki mielettömät mielenterveyspotilasjärjestöä hyväksi käyttävät. Eihän enää löydy mieltä mistään. Siitä syytetään savolaisia, kaikki jää kuulijan vastuulle. Kaiku on tullut konekieliseksi ja vastaa tulkkien ja kirjurien välityksellä, mitä kone on puhuttavaksi käskenyt.
Yksi tie ja kaksi asiaa tuli hoidetuksi torstaista perjantaihin. Kuusi viikkoa on mummokaveri ollut liikuntarajoitteinen. Säästösyistä kaikkea välitarkastusta ei tehdä. Se tulee yllätyksenä, kun kirjalliset ohjeet on olemassa. Lääkäri ei anna lähetettä kuvaukseen. Suomennan hierojana lääkärilatinaa potilaalle. Sitä varten en tarvinnut lääkärilatinaa opetella. Tässä meille vähä-älyisille tulkin tehtävä; että osaa tulkita lääkärinlähetteitä asiakkaalle. Onko se meidän tehtävä? Maksusitoumuksen lisäksi tarvitsin lähetteen, että kyseessä on lääkärin määräämä hoito. Enempää se ei minun työtä rajoittanut. Nyt vielä vähemmän, kun teen sitä immateriaalisena lahjana. Rahastakin keskustellaan, mutta jos minä saan lahjan, en koskaan kysy, mitä lahja maksaa. Samasta on kyse, jos voin jonkun oloa helpottaa immateriaalisesti. Vaikutusta voi mitata fysiologisesti. Mutta mikä on hyvän olon hinta? Jokainen arvottaa sen omalla mitalla.
Kotona on kaaos. Mennyt elämä ei ole vielä järjestyksessä. Kaksi viimeistä erimielisyyttä ratkotaan tahoillaan. Kun saan lopullisen päätöksen, on elämäni 70 vuotta tullut päätepisteeseen. Sitten voin elää selvillä sävelillä. Oliko se hattutemppu, jonka Vitas esittää?
Muistan Elviksen äänen. Hain videoita ja löysin menestyksen vaikutukset laulajaan. Samoin kävi Jacksonille. Kumpikin ovat kuolleita, joskus tunnistan äänen näkemättä laulajaa. Enempää en halua katsoa. Amerikkalaisuus sairastuttaa liika lihavuuteen, jota ihailemme suurimpana pudottajana. Amerikkalainen unelma hattu on minulle jotakin muuta sosiaaliseen peruslakiin liittyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti