lauantai 10. syyskuuta 2011

Suunta epäselvä 9.11.1999

Tänään katsoin kaksi tv-ohjelmaa, joiden tapahtumat olen kerrannut elämässäni monta kertaa. Minulle ne muistuttavat hallitusten iskuista yksilöä vastaan. Tavallaan se on yksi isku, terrori-isku, kuin hyökkäys Yhdysvaltoja vastaan. Näin Rise soitti Venäjän presidentille, ettei ollut kyse kylmästä sodasta. 
- Me tiedämme, me näimme sen. Voimmeko jotenkin auttaa?
Rise hymyilee helpottuneena kertoessaan. 
- Kylmä sota on päättynyt. Rise tulee esille papereista Gaddafin etsinnöissä. Olivat bestiksiä aikanaan. Yritän säästää ystäväni, etteivät joutuisi minun takia samaan mylläkkään, mihin itse ole tieten tahtoen ilmoittautunut rauhan aikana. Jouduin kuitenkin käymään puolustustaistelua systeemiä vastaan. 

Olen syönyt jääkaapin tyhjäksi. On lähdettävä ruokakauppaan, jossa saan ostoksistani bonusta. Osallistun osaltani S-ryhmän sponsoroimaan rauhanruhtinaan rauhantyöhön. WTC -iskussa oli kuitenkin kadonneista arvoista kyse. Rikkaat rikastuvat, köyhät kuolevat nälkään. Minun sotani käydään tietokoneen kautta. Markkinat ovat kaapanneet luukku.com -sähköpostin. En pääse sinne mitään kautta. Kaikki tärkeimmät postit ovat luukkussa. Olihan se minun 1. sähköpostiosoite. Työttömien nurkkauksessa rekisteröity sillä välin, kun ravivetoa seurannut mies lähti vessaan ja kone jäi hetkeksi vapaaksi. Kyselevät rekisteröinnissä annettua kännykkänumeroa

12.9.2011 jatkoa
- Eihän minulla silloin vielä ollut kännykkää, ei verkkokirjoitustaitoa eikä omaa PC:tä. Nyt on käytettynä ostettu jo raato pöydällä. Word kirjoittaa, valokuvaskannaus toimii, muuten on vanhanaikainen ollut jo ostaessa niin kuin ostajakin. Lankapuhelin mykistyi, maalla on uhkia jos jonkinlaista. Siellä maksatetaan omistamisesta ei käyttämisestä. Mitenkä se aate sopii Kyllösen kaavailemaan tiemaksuun? Omistaminen vs käyttäminen. Olisi pitänyt antaa mennä ulosottoon. Kohdetta ei jaettaisi köyhille, vaan savolaisen balladin tavalla kunnanjohtajille tai pankinjohtajalle, sijoittajille muukalaisten hautausmaaksi. Odottaa seremoniaa vihkiä siunatuksi maaksi ja ensimmäistä haudattavaa. Minulle se on luvattu maa, perintöosa ja srk:n verirahoilla ostettu Veripelto.


Parannan tapani kulkea joka päivä seuraavassa kirkkovuodessa. En tiedä kuinka Kantolan antama tila eriuskoisten hartausohjelmille vastaisi minun lutherilaista lapsenuskoa. Lähtisin englantilaisen papin matkaan kiertämään mailmaa uskonmenoista toisiin, olisi woodoota ja hedelmällisyyskrittiä. Sitä me totisesti tarvitsisimme lapsettomuushoitojen sijaan. Pappi ilmoitti etukäteen.
- Keskenkasvuisten on syytä hakeutua turvalliseen paikkaan. Mitä se Kantolakin piispana kokeili ja Koivisto hurmiossaan. Olen päässyt kuvitetun The Bookin sivuille poseeraamaan stay up sukissa ja korkokengissä. 


Olin varautunut katsomaan 8h suorana lähetettyä WTC:n muistojuhlaa. En katsonut loppuun, kun puolesta katseluajasta oli vain sovittu ja maksettu. Eniten liikutti minua nuoret pojat ja tytöt, jotka kaipasivat vanhempiaan. Maailman kiertueella olen oppinut mandariinikiinaksi ja japaniksi sanomaan.
- Wo Ai Ni Men.

Ei kommentteja: