Luin Esko Seppäsen kirjan "Oma pääoma", jonka hän omisti syöpään kuolleelle pojalleen. Hän tuli näihin aatoksiin kivun hoidon puuttuessa. Vasta maitoparran ajettuaan huomaa, mitä on omakohtaisesti puhua asioista, jotka voivat yllättää minkä ikäisenä tahaansa. Kuolevien hoidosta puhutaan ajallaan niin kuin se ei olisi mahdollista omalla kohdalla.
"Ne kuolevat" tai lähempää "meidän lapset" ja "naapurin kakarat". On se niin väärin. Pitkän kokemuksen tuloksena Esko kiteyttää muutamaan riviin koko kirjan sisällön. "Elämä on kuolemista". Sanajärjestystä kääntämällä saan vaihtoehdon; "muu on kidutuksen sallimista".
"En puhu toisten nimissä, mutta omasta puolestani vaadin saada siinä tilanteessa lääketieteellistä apua. Vaihtoehto ei kai voi olla vain käveleminen junan alle ja sitä kautta veturinkuljettajan painajaisuniin.
Onni on hyvä terveys. Siinä tapauksessa, että terveys pettää, onni on hyvä hoito ja hoiva. Jokaisen suomalaisen kuuluu saada hyvät ja halvat terveyspalvelut. Sitä varten, että ne ovat tarjolla kaikille, tarvitaan toimiva julkinen järjestelmä. Sitä on kehitettävä eikä sitä saa ajaa alas, ulkoistaa, privatisoida tai pörssittää.
On rakennettava rahan vallasta vapaata hyvinvointiyhteiskuntaa, jonka käytevoimana ja sitkona on toisista välittäminen ja ihmisten yhteisöllisyys.
Elämä on tässä ja nyt, eikä ole muuta elämää."
Omaishoitajalippis |
Voisiko sen selkeämmin sanoa. Olen sivusta seurannut KKN:n sivuilta Helli-himmelin purkamista ja kerimistä eikä siitä näytä tulevan sen selvempää. Terve täystuho lopettaa tuottamattomat työt. Nänköhän meillekin käy. Kun hoidettavia ei voi rahdata Kiinaan, korvataan omat hoitajat kiinalaisilla. Sopiiko metallimiehen töiden tervehdyttämiseen käytetty täystuho palvelualalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti