Tämä loppuu

Maaliskuun 1. päivä 2011. Sinikantinen tilivihko on arvossa arvaamattomassa, pitäähän se sisällään yhtymän pakollisen kirjanpidon, vaikka tulot puuttuvat. Vihreän kortin esitin koulutuskonsultille uudesta yhtiöpolitiikasta. Tiesin olevani täyteoppilas, että projektin rahoitus järjestyisi kouluttajille palkaksi. Oli vähän hämärätouhua, kun välitehtävät hävisivät ja jouduin uudelleen pinnistämään muistia, miten olin ne tehnyt. Sain kirjurin tietokoneella tekemän loppuraportin. Se oli ainoa hylätty osio suorittaessani YEAT:n  YritysAkatemiassa Rastorissa. Koulutukset on takana. Porkkanat muuttuivat keppikeitoksi lainsäätäjän hutkiessa kuin vierasta sikaa. Sehän sopii meidän käytössä olevaan EU-politiikkaan. Onhan tämäkin yhdenlainen Leninin testamentin toteutustapa: avoimessa yhteiskunnassa suljetun yhteiskunnan säännöillä.

Alkuvuosi on ollut yhtä juhlaa. Tammikuussa Placidon juhlagaala. Helmikuussa kunta ei käyttänyt etuosto-oikeuttaan perintömaahan, vaikka niin uhitteli 25 vuotta. Maaliskuu alkaa yrittäjyyden uusien tuulien puhaltaessa maailman ihanimmalle omaishoitajalle. Minä en aiheuttanut isälleni mustaa silmää. Se oli vastaus kysymykseeni hoitajan sanoilla: On hoidettu. Samaa ei voi sanoa kaikkien kuntien vanhusten hoidosta. Se on sama, hoidetaanko hyvin vai huonosti, kun voi niskoja nakellen vastata: On hoidettu. Enempää ei voi hoitajiltakaan vaatia. 

Omaishoitajilta kylläkin ja siitä selvitään hengissä. Tilivihko kertoo faktat eteenpäin ja valituskirjeet fiktiot tästä taaksepäin. Samaa pinnistelyä yrittää olla mielinkielin herranpelossa tai muuten joutuu vastaamaan tekemisistään. Paras lopettaa koko valtakunnanoikeus, kun syytekynnyksen yli ei ketään viedä väkisin.