maanantai 14. maaliskuuta 2011

Japanilainen kalastaja

Luonto-ohjelmat palauttavat minut virtuaalimaailmaan. Oman maan kalastajat pitää saada pois rannoiltaan. Juojärven kalastajista on tullut Vihtaniemen venepakolaisia. 
Japanilaisella ja vihtaniemeläisellä kalastajalla ei ole ollut tarkoitusta pyydystää viimeistä kalaa. He suojelivat luontoa luontaistaloudessa.

Tähän maisemaan liittyvät kaikki onnelliset muistot elämässäni. Siellä vanhempani elivät koko elämänsä. Muuttivat kirkonkylään omaan osakkeeseen palvelujen lähelle. Kunnassa oli jo toiminut lääkäri, jumalasta seuraava alenevassa polvessa. Ei heillä ollut muuta kumarrettavaa esikuvanaa, kuin naapurikunnasta  tullut kunnanlääkäri. Hänet oli koulutettu lääkäriksi kotivarapuilla, joten opintolainaa oli vain  2 000 mummonmarkkaa. Vanhemmistani tuli lakovariksia kirkonkylässä, vaikka jatkoivat aktiivista elämää ikäistensä oekeitten immeisten kanssa.


Oli suuri ero käydä koulua omalla paikkakunnalla ylioppilaaksi asti. Koivuharjun Jussi kysyi äidiltäni, kuinka paljon vanhempani velkaantuivat maksaessaan minun valkolakista 8 vuotta vieraalla paikkakunnalla. Äiti kertoi Jussin yllättyneen, kun en ollut velaksi käynyt koulua. Hekotteli stipendistä kuin Saunaniemen Ierikka, mutta se jäi ajatuksen asteelle. Minusta ei kuitenkaan mitään tullut valkolakista huolimatta, eihän tyttöjen kuulunut käydä koulua sodan jälkeen rahalla eikä velaksi.


Viime vuosien Suomi-neidon raha-asioiden hoito noudattaa yksityiseen yksinhuoltajanaiseen sovellettua poliittista tahtoa. Kumpikin ovat maksajia poliitikkojen tekemistä virhearvioinneista. Minä en vain syönyt lastenleipää, vaan pystyin antamaan heille oman elämän. Siihen on tarvittu mielikuvitusta enemmän kuin kassavahdilla on Suomi-neidon kirstun vartijana. (X) rastina ruudussa avioliittoa elävä mies piti huolen, että hänen elintasonsa pysyi maineensa veroisena. Kenenkä rahoilla siipiveikot siipeilivät? 


Olen kuitenkin miljonääri-isän miljoonaperijätär, vaikka jumalasta seuraavat johtajat päättävät yksityisistä ja kollektiivisista rahoista. Minä en kysy hintaa enkä tuota ihan purematta niele. Velaton kunta, Tuusniemi, jatkaa heikkojen ja ahneiden johtajien aikaa. Pitää sijoittajat tyytyväisenä antamalla heille etuuksia alkuperäisten asukkaiden kustannuksella.

Verkkokirjoitustaidon hankkiminen on osoittautunut turhanpäiväiseksi taidoksi Suomessa projektikoulutuksista huolimatta. Stubb arvottaa Afganistanissa kuolleen sotilaan hinnan sillä, kuinka monelle tytölle sotiminen mahdollistaa lukutaidon hankkimisen sotaa käyvissä maissa. Meillä hehkulamppuhuijaus jatkuu. Ihmiset pitää opettaa olemaan kertakäyttöisiä maksajia, jos heillä on vielä jotakin, millä maksaa. Sitten käydään hengen päälle ja jätetään hoitamatta. Rahat tai henki on tämän päivän viimeinen viesti. Kuka silloin kestää?

Ei kommentteja: