On maamme köyhä

Taivaanrannan maalari vetäisi uuden logon väripyttyyn kastetulla pensselillä. Poissa on punamultapytystä lentoon lähteneet punaiset siivet. Niitä etsin viime vaalien jälkeen torilla kiitoskahvitusten merkeissä. Huomasin olleeni väärässä leirissä, olihan valitut kansanedustajat menneet läpi SAK:n vaalirahoilla. Sitä he hehkuttivat väheksyen meitä vähäosaisia äänestäjiä. Politiikassa ja puolueessa ei meillä ole mitään tekoa. Voitonjuhla herätti ristiriitaisia tunteita. Näin jälkikäteen viime vaalit olivat kaiken huippu velkavaalirahoineen. Kukaan ei lentänyt siivin valkoisin kuin joutsen. Maailmalta on kantautunut kiina-ilmiöitä, sydämen sulamisonnettomuuksia, öljykatastroofeja, rahamaailmasta puhumattakaan.

Olen ollut lääkärikierteessä yli vuoden. Eilen oli tervehdyttävä käynti, vaikka mitään parannusta sillä erikoislääkärin alalla ei ole tapahtunut. Sain kuukauden lääkkeet hoito-ohjeineen. Sopisiko seuraava tarkastuskäynti heti vaalipäivän jälkeen. Virisi keskustelu minun puolelta.

- Selviäisinkö vaalivalvojaisista poliklinikalle seuraavana aamuna.

- Oletko vaalilautakunnassa?

- En, enkä ehdokkaana. Minulla on ehdokas, joka saa ääneni kuin äänestäisin itseäni.

- Kuka on tuo ehdokas?

- Lääkäri Antti Holopainen. Odotan että hän saa riitävästi ääniä päästäkseen asiantuntijasta päättäjäksi.

Yksi kolmesta tunsi Antin oikein hyvin. Yksi puhui vaalipiirin ulkopuolelta tulevista äänistä. Tärkein oli lääkärin sanaton reaktio. He eivät ole kilpailijoita ammatillisesti. Kumpikin erikoislääkäreitä.

Aika sopii, enhän tarvitse hillua koko yötä näissä valvojaisissa. Laulan vain onnittelulaulun Itäselle ihmiselle toisena Itäsenä ihmisenä. Asialinjoissa olemme samoilla aalloilla, puolueeseen en ole koskaan leimautunut. Minua on pyöritetty punamultapytyssä, mutta väri ei ole tarttunut. 

Logoni värit ovat  saksalaiset, jotka kantavat vielä suurempaa perintöä häpeänä kuin minä punaisena tapetun setäni, isoisäni tai isäni tähden. 

-Olinko minä syyllinen itsenäisyyden alussa tapahtuneisiin tekoihin? Siitä saan aina kuulla.

- En, enkä nykyiseen maailmanmenoon pysty vaikuttamaan enempää kuin yhden ilmaisen äänen verran.

Annoin palautteen muodossa kiitokset taksinkuljettajalle.

- Hyvä kun kelpasi. 

Muussa palvelussa en ole nähnyt niin suurta edistystä kuin tällä alalla. Aikaisemmin tarvitessani taksia kuljettaja istua tönötti hartiat korvissa paikallaan tervehtimättä. Haisi vanhalle viinalle ja tupakalle. Tai hivutti kätensä polvelle, olinhan nuori minäkin. Tämä oli 1960-lukua. Jospa palvelualttius tulisi meidän vahvuudeksi itsepalvelupakon sijaan. Lääkärikin on ihmisten palvelija suuren esimerkin mukaan. Jos tarvetta ei olisi, ei tarvittaisi palvelijoitakaan.
Bakerin kysta parantui polvitaipeesta, kun lääkäri ja minä kohtasimme. Se oli ihme enkä joutunut psykiatriseen sairaanhoitoon.