keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Kartanokeitoksia

 Jopa kartanoille keksitään uutta tulevaisuutta. En ole perehtynyt Mukkulan kartanon historiaan, mutta olen siellä ollut oppimassa aromahierontaa, hautajaisissa ja kuunnellut runoja maratonilla. Ennen sitä ehdotin taistelua naisesta ratkaistavaksi kaksintaistelussa Mukkulan tammien alla. 

Kaikki on kuitenkin käytävä läpi pohjamutia myöten. Pitkänsaaren kunnanmökin asukas sanoi yhden pojankoltiaisen katoamisesta.
- Äskenhän se oli tässä kartanolla. 
Luontaistaloudessa asuvat ihmiset käyttivät pihapiiristä sanontaa olla kartanolla. Siihen aikaan kartanot kukoistivat, oli kartanonherroja, ryökkynöitä ja rouvia. Kaikkiin kartanon töihin oli ammattinsa osaavat tekijänsä. 
Nyt kartanoita pyörittävät sijoittajat. On onnenonkijoita, joita kaupunki uskoo ja kartanon tulevaisuutta pitää arvioida uudelleen.

Nelosten sivuilta luen, kuinka asioissa sisällä pyörivät ovat menettäneet kaiken toivonsa, kuinka kunnat selviävät velvoitteistaan. Omaishoitajana omassa syntymäkunnassani kävin läpi kunnallisen päätöksenteon. Hyökkäys on paras puolustus, siitä on Antikaisen Pekan ääneenlausuma uho. "Maaoikeushan sen viimekädessä päättää." Isän kuoltua jätin heidät lyömään päätänsä karjalanmäntyyn. Tänä syksynä on enää yksi palaute lähetettäväksi kunnanjohtajalle, että saa tutustua johtamansa kunnan päätöksentekoon ja sijoittajille annettuun rahastusoikeuteen alkuperäisten asukkaiden, bisnesenkelien, omistusoikeudesta ja työntuloksesta. 

Maksoin juuri mummonmökillä olevasta lankapuhelinliittymästä perusmaksun. Sonera uhkaa sen purkaa pois. Minulla on visio, että vielä jonakin päivänä sitä tarvitsen. Mielikuvia paluusta Vihtaniemelle en ole vielä haudannut, olen varannut uusrikkaille kunnanmökkiläisille muukalaisten hautausmaan. He haluavat pitää siitä kiinni kynsin hampain. 
Onneksi se on kaukana, ettei vaikuta työympäristön fengshuihin. Hautausmaan läheisyys on epäedullinen ympäristö olla viihteellä ja vapaa-ajalla. Hautausmaaseuran kokoontuminen omaisten hautojen äärellä on toinen juttu. Silloin keskitysleiriltä selvinneet muistelevat niitä aikoja ja kuolleita ihmisiä.

Ei kommentteja: