Pienemmäksi ei voi elonpiiri tulla

Minun kirjastoni kutistui kuin pyy maailmanlopun edellä. Otin sen mukaan Otavaan näyttääkseni, mikä oli lähtötilanne vallan vaihtuessa tasavallassa uuden vuosituhannen alussa. Olin kirjoitustaitoinen, mutta se muistutti enemmän kalligrafiaa kuin nykyajan konekielistä tekstiä. Sitä en hallitse vieläkään, kun en ole käynyt tekstailun kurssia. Hymiöitä osaan käyttää ja tulkita.

- Perlkele, ovat sotkeneet kirljaimet, tule Liekko lukemaan.

Naapurin sorakieli Vilikko ei selviytynyt haudalla tekstatun muistovärssyn lukemisesta. Hän pyysi Liekkoa apuun. Meitä luku- ja kirjoitustaitoisia on tarvittu vanhempiemme auttajina ja hoitajina, kun meillä käytetyt ohjesäännöt ovat Eu-direktiivin mukaisia. Niissä puhuu raha ja valitusteitse pitäisi saada vastaus. Se on yhtä tyhjänpäiväinen tekosyy, miksi hierojan pitää osata lääkärilatinaa.

- No, siksi, että voi tulkata annetun lääkärinlähetteen asiakkaalle.

- Haloo, eikö se ole lääkärin tehtävä antaa ymmärrettävä lähete, ettei siihen tarvita kielenkääntäjän koulutusta ruohonjuuritasolla.

Jos on pelko näyttää tyhmyytensä tai kiireensä, lääkäri ei ole oikeassa paikassa eikä sitä selvittämään mennä hierojan luokse. Itse en lähetä terveisiä lääkärille, mutta asiakkaat ovat niitä tuoneet 'ihan oikealla lääkärillä' käydessään pilkalliseen sävyyn.

Samaa totesin aikaisemmin kulttuuriministerin asiantuntijuudesta ja nyt torkkusen ruotsinkielen taidosta. Kuinka hän voi puhua opetusministerinä toisen kotimaisen kielen tärkeydestä, jos itse ei sitä hallitse?

Putosin kelkasta seurata aikaani, kun minulla oli muuta tekemistä. Rauhanruhtinas kansakouluopettajan pätevyydellä vahvistaa lain töistä, jotka eivät kerrytä työhistoriaa ja ikäkin on ehdoton. Brändi-työryhmä on tullut kuitenkin toisiin aatoksiin palata luomuviljelyyn ja juomakelpoisiin järviin. Se on helpommin sanottu kuin tehty.

Käsikirjastoni:

1. Onnenpäivät / Marleena Ansio
2. Arvosta itseäsi - Ole hyvä itsellesi / Buster
3. Rohkeuden  lähteellä / Bergengruen - Claudel - Dostojevski - Hesse - Nietsche -Pasternak
4. Nalle Puhin Pieni kirja feng shuista - Kun feng shui tuli metsään / AA. Milne suomentanut Pirkko Biström
5. Sydän miksi murehdit - Herz lass dein Sorgen sein / suomentanut Seija Lähde
6. Paras Äiti - Pienet mietekirjat / suomentanut Taija Mänd

Kaikissa näissä oli suuria sanoja, kun tarvitsin paljon pieniä askelia.

Otavassa seurasin Voimauttavan valokuvan ammatilliset perusteet -kurssia ja sen tuloksena käsikirjastoni kirjat suurenivat.

1. Pikkunallen isoisä / Nigel Gray Vanessa Cabban
2. Isäni oli nuori sotilas - Min fader var en ung soldat - ADOLF EHRNROOTH / Karin Ehrnrooth
3. 1858 -20008: 150 Jahre Deutsche Gemeinde in Finnland - 2008: Das Jubiläumsjahr der Gemeinde in Bild und Ton
4. The Book - Kuvitettu Uusi Testementti
5. Maailman ihanin tyttö - The Loveliest Girl in the World / Miina Savolainen

Kaikilla näillä on oma osuutensa elämäni käsikirjoituksen järjestymisessä. 

Valokuvista

1. Elämäntarina
2. Tunneperhe
3. Kympinlapsi ja kympin tyttö perheessä
4. Omat roolit
5. Omaishoitajana suuressa sisarusparvessa - zu Hause Pflegen - Hilfe für die Helfer

JOKILAIVARISTEILY ALKAA

Nuorgamista etelään jälkistalinismiako?

On turvauduttava lehtikuviin, kun en satu paikalle silloin kun tapahtuu. On vain muistikuvia vastaavanlaisista ilmeistä ja eleistä. Milloin se on turpajumppaa, milloin tunnetilan näkyvä muoto.

Kävelin sisään vuodeosaston ovesta. Käytävällä kohtasin naisen istumassa pyörätuolissa. Kasvot olivat vääristyneet vielä enemmän näyttämään kaksikymmentä yli kahdeksan. Hän katsoi minua tunteakseen ja jotakin tuttua häivähti mielessä. Hän oli tätini, toinen jalka oli amputoitu reideltä poikki. Kipu ja tuska näkyi kauas. 

Monet ilmeet olen nähnyt nuoren ja vanhan kasvoilla ja tämä on tulevaisuutta ministerillekin. Minun tieni nousi pystyyn keskikoulun viimeisellä luokalla. "Jos lukioon lähdet, meillä et enää asu." Näitä sanoja selviteltiin vuosia myöhemmin. Muutin tien toiselle puolelle kolmeksi vuodeksi. Kirjoitin yo:ksi ja poistuin vähin äänin koulupaikkakunnalta.

Näimme ehkä joskus pikaisesti, mutta emme keskustelleet sen pidempään. Sitten kohtasin naapurin rouvan. Hän paljasti sanonnan taustan: "Kyllä polliisin rouvaa otti älälle, kun vielä jatkoit lukioon naapurissa." 

En ollut muistanut näitä asioita vuosikausiin. Tunnetila selvitti monta asiaa, eihän Saikkaran lapsista saanut mitään tulla. Hän pitäisi siitä huolen, hänen perheelle kaikki. Tarkoitus pyhitti keinot. 

Tapahtui asioita minusta huolimatta. Polliisi halvaantui pyörätuolipotilaaksi ja rouva ei ehtinyt huolehtia omasta terveydestään. Hoitamaton diabetes vei jalan alkaen ukkovarpaasta, sitten puolikas jalkaterästä hoitovirheen takia ja loppujen lopuksi polven yläpuolelta jalka katkaisttiin. Hän oli muuttanut vanhempieni naapuriin ja sain terveisiä.

- Eikö se käy enää sairaita katsomassa?

Eihän minulla ollut mitään syytä olla menemättä, kun käyntini oli hyväksytty. Silloin hän palasi niihin nuoruusaikoihin. Polliisi oli kaiken takana ja rouvan piti totella herraansa.

Käytiin pitkät keskustelut polliisin sairastumisesta ja muutamasta vapaasta vuodesta kuoleman jälkeen. Nyt tämä oma sairaus leikkauksineen pyörätuolipotilaana ja ulkopuolisen avun tarvitsijana. Vielä oli tallella elämän koreus ja se piti häntä hengissä kolme vuotta kotona pyörätuolissa. Toimitin hänen asioitaan ja olin saattajana sairaalassa käydessä. Musta Ukkonen oli kateellin, kun ei saanut rahastaa palveluista. Siltä taholta sain syyttä vihat päälleni. Kaikki tämä riehuminen ennen itsekunkin kuolemaa.

Suvun tavan mukaan olimme isän ja tädin kanssa arkkuunlaittotilaisuudessa. Omat lapset vähän pakosta, olivat ehkä shokissa. Itse rauhallisella mielellä katsoin viimeisen kerran elämääni jäljen jättänyttä tätiä. Ilme oli levollinen, kasvot kauniit kuin neidolla nuoruuden valokuvissa. Meille ei jäänyt selvittämättömiä asioita. Olin valvonut hänen luonaan viimeisen yön sairaalassa lupaukseni mukaan. "Kuolla yksin on kunniaton kuolema. Minä tulen, kun on sen aika." Siitä lupauksesta täti piti kiinni. Seurasi silmillään liikkeitäni sängyn vierellä. Hän oli elossa, kun poistuin aamulla sairaalasta.

Tein arkiaskareet isän luona ja kävin sohvalle pitkäkseni, jos vielä toinen yö menee valvoessa. Naapurin Manu rymyää ovesta sisään. Istuu keinutoliin ja paasaa suureen ääneen: "Tiällä sitä vuan muataan ja katotaan telekkarista hiihtoja. Minä en kato telekkaria." Otin tyynyni ja poistuin toiseen huoneeseen sanomatta sanakaan. Manu häipyi omia aikojaan. Kuolevien  ja omaishoitamisesta hän ei mitään ymmärtänyt.

Kirjoitan näitä yhtä yksinäiseltä matkalta Nuorgamista Rovaniemelle, kun tie on yksisuuntainen. Onneksi näissä teissäkin on kaksi puolta liikenteelle, oikea ja vasen. Voi vaihtaa kaistaa yhteentörmäyksen välttämiseksi. Muistoa kuitenkin kunnioitan samalla mitalla millä osanottoa ilmaistiin: "Muistoa kunnioittaen" jatkuu.

Nuorgam tänään 24.11.2010

Aikaisin aamulla ennen auringonnousua valpastun kuullakseni Utsjoella lähestyvästä kaamosajasta. Ja tänään se alkaa ja kestää tammikuun  17. päivään 2011. Meille se on rikkaus, kesällä yötön yö ja juuri tänään alkanut kaamos. Vasta viime vuosina olen yrittänyt seurata taivaanmerkkejä Luojan luomasta järjestyksestä. Sitä ei voi populismiksi sanoa. Nyt on hyvää aikaa edetä kirkkovuottakin 1. adventista tuomiosunnuntaihin vuoden kuluttua. Uutiset pitävät huolen koko maailman tapahtumista eikä heillä ole mitää hyvää sanottavana.

En puhu kaamoksesta kenenkään kanssa enkä kerro, mihinkä tämän ajan käytän. Pahanilmanlinnut pidän ulkopuolella enkä ole kiinnostunut poliisitutkinnoista rikosten selvittelyssä. Poliisi soitti markkinoidessaan kirjaa "Pohjolan poliisi kertoo". En osannut sanoa muuta kuin pahoitella, ettei niitä poliisiasioita koskaan olisi pitänyt tapahtua enkä ollut virittäytynyt niille aalloille, että haluaisin lukea.

Jos olen yrittänyt saada oikeutta kysymällä poliisilta, minulle on naurettu. Sukupolvenvaihdoksen esteitä poistaessani pyytämäni virallinen toimitus päättyi kohdallani joukkoraiskauskokemukseen. Samaa sanoi tiehoitokunnan kokoukseen lähettämäni edustaja. Hän ihmetteli naapurin ukkoja kuinka pilkallisesti he olivat menetelleet asiankäsittelyssä. Pankinjohtajana hän ei enää halunnut minua edustaa, kun yksinkertainen enemmistö vei loppuun toimituksen lahjotuilla äänillä. Se on vaatinut monta perusteellista valituksen tekemistä ja alan olla loppusuoralla. "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat" on tullut todistetuksi sen jälkeen joka taholla. Olemme saamassa luomupresidentin, kun lakipisteestä tullaan kolisten alas.

Huomenna menen katsomaan "Puhdistuksen". Tiesin sen olevan teatteriesityksenä, sain puhelinsoiton ja kutsun huomiseen tilausnäytökseen. Se on hyvä tapa lähteä teatteriin kaamoksen kunniaksi. Kartan ääripisteet ovat tuttuja idässä ja lännessä, etelässä ja pohjoisessa. Kuinka ne kuuluvat seurattaviin alueisiin, pidän omana tietona. Jätän laman aiheuttaman nuorten syrjäytymisen syyllisten vastuulle. Aurinko ei ole unohtanut meitä, enkä minä sinua, oletpa missä olet.

Sijoittajien saalistuskohde

- Tässä on sinulle mökkiä niin kauan kuin minä elän. 

Kuva on vuodelta 1960, vanhempani nojaavat rannassa olevaan isoon kiveen. Koko perhe on saattamassa Sisarta veneelle, jolla matka mantereelle alkoi. Se oli idylli ja unelma, joka lupauksesta huolimatta särkyi.

Sisar oli tädin tytär, saanut koulutuksensa diakonissaksi. Isä piti sitä hyvänä valintana ja hänen elämäntapaansa naimattomana naiselle sopivana  elää elämänsä. Minut hän otti erityisesti suojelukseensa käydessään. Käsikädessä kuljettiin ja kiltisti kuuntelin hänen pajatustaan minulle nimeltä tuttujen ja tuntemattomien naisten huoraamisesta. En vielä silloin nähnyt maailmaa näin syntisenä. Kaikki oli syntiä, synnissä siinneelle syntisestä sukukunnasta. 

Minulla on ollut lapsenusko, en ole tullut enkä mennyt, olen aina ollut. Näillä sanoilla eilen sanoi joku uskostaan "suoraa puhetta teemasta Jumalaa ei ole". Pekka Himanen otti kantaa kysyttäessä kahta asiaa, politiikkaa ja uskoa

- Pysyn puoluepolitiikan ulkopuolella ja jätän uskon henkilökohtaiseksi mysteerioksi.

- Mitä se kenellekään kuuluu! 
Nämä sanat kuulin Pasilta, kun hän uskoi meille salaisuuden, jota ei ollut kertonut edes omalle äidilleen. Minä en voinut kertoa vanhemmilleni, että todelliset ystäväni kysyivät:

- Mitä rouva äidillesi kuuluu? 

Tällaiset puhuttelut eivät kuuluneet piikalikan ja renkipojan myöhempään elämään. Itse osasin puolustautua tietäen taustani, että piikuus ei periydy. Sanoin talolliselle, etten ollut hänen piikansa. Työlläni on hintansa ja ilo oli minun puolella rokottaa rahalla isäntää laillistetusta työstäni palvelunantajana. Näitä vuosia nimitän Öllin isän oppivuosiksi.

Kirjoittamiselle ei vielä löydy aikaa. Munkkilkubilla pitää siivota kellarista kerrokseen asti. Homekorjaus väestö/pommisuojassa on viety loppuun. Asbestia ei löytynyt eristeistä, muuta korjaustarvetta kylläkin sijoituskohteessa. Siirrytään A -klinikalta E -klinikalle hienostotalossakin, jossa kukaan ei enää käy ulkona. Ja jos käy, tarvitsee rollaattorin ja saattajan. Näinkö luulimme elävämme tuhat vuotta?

Poliittinen yhteisvastuu

Osoitteenmuutos johti kaikki tahot luokseni, olipa kyse sitten viiteryhmästä, käännytyksestä tai rahastuksesta. Etsin Kuopion rautatieasemalla hissiä joku vuosi sitten. Sain vastauksen:

- Ei Kuopio niin suuri asema ole, että olisi hissi.

Kannoin painavan matkalaukun portaita alas ja pelkäsin puotoavani jyrkissä portaissa. Löysin sitten luiskan toisella kertaa, kun sitä ääneen ihmettelin. Viime vuosilta ei ole havaintoa, kuinka rakentaminen on edistynyt Kuopiossa.

Lahdessa sain kirkon jakaman katekismuksen postiluukusta. Puhelinsoittaja kyseli, joko kirjanen on jaettu. Myöntävän vastauksen kuultuaan hän tarjoutui sitä kanssani lukemaan. Taisi olla jehovantodistaja tulossa vieraille vesille kalastalemaan. 

Sitten kirjetulva sopeutumisvalmennuskeskuksen kurssitarjonnasta. Mihinkä minua haluttiin sopeuttaa. Olinhan palannut 10 vuoden jälkeen takaisin Lahteen syntymäkunnastani haudattuani vanhempani tilatulla kuolintodistuksella. Se oli viimeinen tehtäväni omaishoitajana. Osoitteenmuutos siirsi minut perustettuun P-H:n omaishoitajayhdistykseen. Menin kutsuttuna kokoukseen ja minut valittiin johtokuntaan. Pääsin sisäpiireihin ja osalliseksi puh.johtajan vaalityöhön kirkon, EU:n,  kansanedustaja- ja kunnallisvaaliehdokkaana.

Sitä ei kysytty, haluanko? Se oli kuitenkin yhdistyksen tärkein tehtävä saada puh.johtajalle ääniä. Minigrip -pussi pyörii latikossani. Se sisältää 10 yhteisvastuukeräyspinssiä. Pussi oli hinnoiteltu etukäteen ja sanallinen viesti kuului. Myy pinssit ja tilitä! Tai maksa 100 mummonmarkka myymättä mitään.

Näinhän tämä yhteisvastuu toimii kirkosta jokapäiväiseen elämään. Olin uupunut unen puutteesta enkä lähtenyt kaupustelemaan pinssejä. Lahjoitin myöhemmin omaishoitajapäivän arpajaisiin lahjakortteja x12/hierontaa. Olin ollut ahkera kerääjä, olisin saanut tavaralahjoituksia hyvään tarkoitukseen, mutta arvanostajat puuttuivat.

Juhla-aamuna istuin päivystyksessä, nastahammas oli irronnut myöhään ja se piti hoitaa. Sekin oli opetustilanne minulle. Käskettiin mennä kaupungin hammashoitoon jälki- ja jatkohoitoon. Tilasin ajan ja odotin kaksi vuotta kutsua. Sitten kysyttiin, vieläkö haluan olla jonossa. Totta hitossa odotan ja sain ajan. Sinne paikkaan en mene toista kertaa.

Miksi kirjoitan näistä asioista? Tekstini ovat minut pelastaneet. Kirkon kanssa yhteistyö ei pelannut. Kristitty lähetti minut potilasjärjestöön. En ollut potilas, olin täysjärkinen, omaishoitajakokemusta vuodesta 1991. Seurakuntani on Suomen saksalainen srk. Liityin siihen välttyäkseni kirkon aiheuttamalta mielipahalta, kun mikään ei kelpaa. Sitäkin he vielä pahoittelevat ja minua loukkaa heidän lähestymiskirjeensä.

On minulla muutamia omaishoitajaystäviä, mutta yhdistyksiin en enää liity. Omaishoitaja on tukeasaava, muut eivät ole mittää. Siinä se poliittinen fläppi vai konekielinen tulkinta omaishoidosta.

Kaikella on aikansa auringon alla.

On ollut aika paisutella velkarahalla, nyt on aika pitää systeemiä pystyssä ja tulee aika purkaa näitä uskoteltuja unelmia. Tuusniemi on taaksejäänyttä elämää, mutta verkkolehti veti minut Keski-Karjalaan. Sama meno siellä aiheuttaa ongelmia, vaikka joillakin vielä riittää kannatusta uskotella toista. Minulle ei ole mitään uutta auringon alla.

Hauska 09/10

Kaikki joukolla jäätä särkemään, jos meidän ohjaaja jää saareen ja järvi jäätyy. Krusifiksi käännettynä löytyi huumoria lopputyölle, kun olin pikkuinen vielä.

- Luontoa, luontoa, kaikkialla luontoa! Ei tietokonetta, ei televisiota, olette aivan sekaisin

- En ymmärrä miksi ope haluaa että kirjoitamme tätä typerää runoa. Meillähän on kopiointikone!

- Eikö ole rasittavaa kun vanhempasi ovat niin aktiivisia?

- MMM, nehän sekoavat kun meillä on synttärit...(vanhempien pussihyppely)

- Missä Hannu on?
- Leikimme kotia ja Hannu tulee kotiin vasta viikonlopuksi.....

- Äiti saameko järjestää olohuonetta vähän hienommaksi kunnes vieraat tulevat?
- Tottakai, kullanmuruset.

- Kuulonsuojalaitteisto....(ankkalapsella kuonokoppa)

- Oletteko hänen vanhempansa? (kaupassa)
- Minä haluan
- Minä haluan
- Minä haluan 
- Äkkiä pois

- Älä ui liian kauas siellä virtaa ja on syvää.
- Okei äiti... (uiskentelua ammeessa)


- Kalle on ulkona leikkimässä, kuten myös Make ja Pena, mutta sinä istut jatkuvasti    sisällä.
- Kuten itse totesit ulkonahan on täyttä.

- Äiti
- Äiti
- Äiti
- Äiti
- Sinun pitää ajatella positiivisesti, kulta. Mitä tiheämmin  ne tulevat, sitä nopeammin tämä on ohi.


- Kulta, oletko juuri rasvannut pienokaisen? (Ote ankkalapsesta irtoaa)

- Saamarin ryhmäpaine. ( Rannalla pitääkö seurata muita veteen?)

Sijoittajien kummitusjuhlapäivä

Munkkiklubilla vietän pyhäinpäivää katsomalla Kuopion tuomiokirkosta pappisvihkimystä. Piispa Riekkinen saarnaa autuaista ja ei-autuaista. 
Taustameluna kuuluu ulkoa omasta pihasta hirveän imurin ääni. Sijoitusta on ruvennut koi syömään ja ruoste raiskaamaan. Pitää jyrsiä veden vaurioittamista seinistä pilallinen pois. 
On lähtökuumetta. Laukku pakattu oman elämän tarinalla sieltä 1941 sotakesästä lähtien. Silloin kuului tykkien jyrinä, nyt sijoittajien omaisuuden arvoa yritetään pelastaa hiljentymättä edes vainajienpäivän viettoon. Pistetään kurpitsanaamari päähän ja huudetaan kovaa korvanjuuressa: Böööööö!

Kartanokeitoksia

 Jopa kartanoille keksitään uutta tulevaisuutta. En ole perehtynyt Mukkulan kartanon historiaan, mutta olen siellä ollut oppimassa aromahierontaa, hautajaisissa ja kuunnellut runoja maratonilla. Ennen sitä ehdotin taistelua naisesta ratkaistavaksi kaksintaistelussa Mukkulan tammien alla. 

Kaikki on kuitenkin käytävä läpi pohjamutia myöten. Pitkänsaaren kunnanmökin asukas sanoi yhden pojankoltiaisen katoamisesta.

- Äskenhän se oli tässä kartanolla. 

Luontaistaloudessa asuvat ihmiset käyttivät pihapiiristä sanontaa olla kartanolla. Siihen aikaan kartanot kukoistivat, oli kartanonherroja, ryökkynöitä ja rouvia. Kaikkiin kartanon töihin oli ammattinsa osaavat tekijänsä. 

Nyt kartanoita pyörittävät sijoittajat. On onnenonkijoita, joita kaupunki uskoo ja kartanon tulevaisuutta pitää arvioida uudelleen.

Nelosten sivuilta luen, kuinka asioissa sisällä pyörivät ovat menettäneet kaiken toivonsa, kuinka kunnat selviävät velvoitteistaan. Omaishoitajana omassa syntymäkunnassani kävin läpi kunnallisen päätöksenteon. Hyökkäys on paras puolustus, siitä on Antikaisen Pekan ääneenlausuma uho. "Maaoikeushan sen viimekädessä päättää." Isän kuoltua jätin heidät lyömään päätänsä karjalanmäntyyn. Tänä syksynä on enää yksi palaute lähetettäväksi kunnanjohtajalle, että saa tutustua johtamansa kunnan päätöksentekoon ja sijoittajille annettuun rahastusoikeuteen alkuperäisten asukkaiden, bisnesenkelien, omistusoikeudesta ja työntuloksesta. 

Maksoin juuri mummonmökillä olevasta lankapuhelinliittymästä perusmaksun. Sonera uhkaa sen purkaa pois. Minulla on visio, että vielä jonakin päivänä sitä tarvitsen. Mielikuvia paluusta Vihtaniemelle en ole vielä haudannut, olen varannut uusrikkaille kunnanmökkiläisille muukalaisten hautausmaan. He haluavat pitää siitä kiinni kynsin hampain. 
Onneksi se on kaukana, ettei vaikuta työympäristön fengshuihin. Hautausmaan läheisyys on epäedullinen ympäristö olla viihteellä ja vapaa-ajalla. Hautausmaaseuran kokoontuminen omaisten hautojen äärellä on toinen juttu. Silloin keskitysleiriltä selvinneet muistelevat niitä aikoja ja kuolleita ihmisiä.

Siivet

Aamun ajatus

 Jos ihminen ei joudu jyrkänteen partaalle, 

ei hänen selkäänsä kasva siipiä.

- Niko Kazantakis

Toistuvat elämän tilanteet päivisin alkavat tuottaa painajaisia yöllä. Viidestoista yö on ymmärrettävissä, mutta oma pelkoni oli sukua Notre Damen kellonsoittajalle. Keikuin usein korkealla rakenteissa ja olin putoamassa alas. 

Eräänä yönä keksin keinon kokeilla ja hyppäsin. Laskuvarjohypyssä liidellään vapaasti ilmassa, sitten vedetään varjo auki. Itse sain siivet selkään ja osasin lentää. Mikä parasta alhaalla järjestyi hyppykohta. Sanomalehti levitettiin maahan. Laskeuduin sanomalehden päälle siivet vedettynä sisään. 

Toinen vielä selkeämpi kohta tulla alas oli valkoinen risti punaisella hiirimatolla.

Likainen sukka lattialla viikkokausia kertoo uupumuksesta. En saattanut itseäni kiusaukseen järjestää parvekelasien pesua kuudennessa kerroksessa, jos vaikka tulisi halu kokeilla lentämistä. Olisihan voinut sattua onnettomuus ja siellä makaisi maassa uhkarohkea lentoharjoittelija. 

Lähtemisen tuloksena olen löytänyt siipeni, kun tiedän juureni. Minua ei listitä kuin maasta nostettua lanttua talvivarastoon. Asioilla on taipumus järjestyä ja nyt tiedän, mitä teen isona. Ilman eksymistä Otavaan vielä harhailisin autioita, kylmiä katuja päämäärättömästi. 

Herättäisin pahennusta kysyjien mielessä. Vieläkö teet työtä, vaikka olet eläkkeellä? Solisluun murtuma korjattaisi kuntoon, jos olisin nuori urheilija. Ja monta muuta asiaa kohdallani käsiteltäisi toisin, jos olisin nuortumassa. 

Päivääkään en vaihtaisi pois tullakseni nuoremmaksi. Naista on holhottu yli kaksikymmenvuotiaaksi Suomessakin. Meidän valtiovalta holhoaa edelleen, mutta nyt vanhana. Mikään ei loukkaa enempää kuin ihmisarvon mitätöiminen. Se kertookin oman heikkouden pönkittämisestä. 

Minä hetkessä nuoreksi nuorenin, tuskin vanha olen koskaan ollut. Näillä mennään kirkollisvaaleihin kyselemättä sukupuolisuuntautuneisuutta. Se on ajan ilmiö, kun ei vielä tiedetä, mitä tunteita paljastelun tarve meissä herättää. 

Työssäni tuli eteen tiukka paikka. Afatikko oli löytänyt sanat ja aloitekykynsä. Käyttäytyi omitusesti, mutta toimin koulutukseni mukaan. Aina peittelin peiton alle, hierottava iho jäi paljaaksi. Jos peitto lensi kaaressa pois, kohensin sen uudelleen ja jatkoin.

- En tule enää hierottavaksi, kun sinä olet hullu.

- Se on oma asiasi, tuletko vai et.

- Tulen vielä kuitenkin ensi viikolla.

Hän oli selvittänyt itselleen, mikä häntä vaivasi.

- Olen viikon miettinyt, kumpi meistä on hullu.

- No, kumpiko? 

- Minä niin haluaisin, mutta se onkin sairasta paljastelua.

- Et kai sinä säikyttele koulutyttöjä metsäteillä housut kintuissa?

- En, mutta ostin viinipullon ja lähdin yleiseen saunaan saunottajan kanssa sen tyhjentämään.

Sen jälkeen peitot saivat olla paikallaan. Hänestä tuli terve mies.

Vielä kun naisjuontaja löytäisi pimiän puolensa ja pukeutuisi säädyllisesti, voisin katsoa soidinmenoja tuntematta inhoa sairaasta paljastelusta. En uskonut näkemääni medusan geeniä lehmässä. Sama geeni ihmisessä tekee ihon läpinäkyväksi. 
Vai minäkö tässä olen sairas? Kysyn sitä konekielisenä käännöksenä sopivan otsikon alla. Kyllä tietokone on opettavainen jokapäiväisessä käytössä.