Tänään, 15. lokakuuta 2009, on Z-diagnoosi julkistettu. Saat sairauslomaa palkattomana. Olet poissa työstä lääkärin luvalla, mutta omalla kustannuksella. Yrittäjä sairastaa, pitää lomaa ja vastaa kaikesta omillaan. Jouduin leikkausjonoon ilman sairauslomaa, mutta siihenkin löytyi yllättävä käänne. Se oli hulapaloa tässä jonotusten luvatussa maassa. Syysteemin mukaan liityn edessä hitaasti matelevan jonon hännille tietämättä, mitä on jäljellä kun on minun vuoroni. Itärajan takana saattoi siellä olla ihraa tai läskiä jaossa.
Turistina naiset asettuvat jonon päähän ja huomasivat olevansa ilmaisessa soppajonossa. Naiset nuoleskelivat huuliaan, yllätys oli suuri ja soppa maistuvaista.
Ensiapukuvassa kolme sormea oli kääntynyt nurinniskoin kaatumisen seurauksena. Takaisin kääntäminen ei tehnyt kipeää. Näyttäminen päivystyksessä antoi varmuuden, ettei mitään ollut mennyt rikki. Viikko lasta kädessä ja epäily, voisiko kädellä koskaan tehdä työtä. Ihme ja kumma tänään palaan tuhon kesäpäivään, työkäsi ei ole kiukutellut. Oikeasta on tullut ongelma. Sanotaan sitä nyt vaikka hiirikädeksi, kunnes toisin todistetaan. Voiko vasta äsken verkkokirjoitustaidon hankkinut saada hiirikäden vai olisiko sillä jotakin yhteyttä sikaepidemiaan?
En ole tehnyt kuutamokeikkoja, että käsi pitäisi kipsata. Saan olla Z-diagnoosilla lomalla, mutta kuitenkin tarvitsen lääkäriapua. Se on vielä tänään hämärän peitossa, monenko jonotuksen kautta apu löytyy. Kuinka suuren kaupungin terveydenhoito voi olla niin vaikeasti tavoitettavaa? Ministeriaitiossa ei vastaava ministeri voi ottaa kantaa, kun on kyse yksittäistapauksesta. Sitä minä olen ollut projekteissa omaishoitajana, kun kukaan ei minua ole lähettänyt. Aktiivisuus on synti ja suuri häpeä, kun ollaan napit vastakkain edunvalvojien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti