Kellogeeni on löydetty elinkellosta. Sen mukaan ihminen toimii noudattaen vuorokausirytmiä. Jos en olisi löytänyt Rafaelia, olisin lääkittynä, uupuneena koppikolmosessa, pehmustetussa pyöreässä huoneessa turvassa itseltäni. Kunta saisi jatkaa kapaloissa köllöttelyä, olisinhan poissa silmistä. Tallessa kuitenkin jonkun sydämessä. Kaikki sanoo: Askel painaa jo. Ei, olen kevyt kuin sudenkorento. Olen nähnyt uuden taivaan ja uuden maan. En voinut olla lähettämättä terveisiä loppuelämäni vapaaehtoistyöpysäkiltä Kuopioon ja Ouluun. Sitä myöten koko maailmaan. Minulla oli Vip-kohtelu, autonovi avattiin ja tunsin olevani otettu istuessani maksajanpaikalle kuin ministeri. Nyt olen kotona. Nukun sikeästi yön ja avaan radion kuten tavallisesti näinä yhdeksänä vuotena paluuni jälkeen. Ajoitus on oikea. Aamun hartaat sävelet herättävät minut lopullisesti. En ole kuullut kellokuuden uutisia maailmasta. "Huorat kuiskivat porttikongeistaan, ujo poika ei sinne katsokaan. Ne sirosti niskoja niksauttaa. Äiti neuvoi, että tuijottaa ei saa. Kurkku kipeänä aamuun ankeaan, kuka käski mennä alasti nukkumaan."
Uutisissa kaikki ei olisi tässä järjestyksessä, vaan pääministeristä lähtien se kerrottaisi kuolaamisena nettituttavuuden perään. Minäkin tuntisin itseni kellokuusi poliittiseksi huoraksi omassa sängyssä. Tullaan kuntatasolle tutkimaan hallinnollisia väärinkäytöksiä. Korvamerkitty raha ei löydä kohdettaan omaishoitamiseen. Miksikäs se pitäisi sinne päätyä, valjastihan valtio omaishoitajat säästötalkoisiin ja rayn rahoittamien projektien kohteeksi sisäpiireille. Laitospaikat puretaan eikä vastaavia avopalveluja ole aloitettukaan kehitellä. Sellaisia ovat päättäjien kiireet.
Minulle vanhempani ovat olleet ne neljänneen ukkaasin kunnioittamisen kohde. Se velvoittaa lapsuudesta aikuisuuteen ja lopulta vanhemmista luopumiseen. Minulle vanhempieni vanhuus antoi tilaisuuden hoitaa heidät kotonaan vaihtoehtona laitokseen joutumiselle. Yhteiskunta on hakoteillä joutuessani sukupolvenvaihdostilanteeseen.
Maksan lapsuuskodistani kaikki maksut, ettei pienistäkin veloista se joutuisi ulosmittauksen kohteeksi. Mutta mikä minä olen kenellekään vastaamaan kaikista toimenpiteistä huolimatta, kun kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset tarvitsevat lapsuuden uimarannan muukalaisille hautausmaaksi. Näin muuttuu maailma, eskoseni.
Mitään en tuonut tullessani, mitään en vie mennessäni. "Tämä taivas, tämä maa sukupolvelta toiselle jää." Hitler jätti jälkensä jatkumoon luomiskertomuksessa. Kenenkä nimeen kirjataan 2000 -luvun historia suomalaisuudesta jälkipolville? Minulle sitä on yritetty opettaa lakikirjan irtolehtipainoksena. Niistä, saatekirjeistä ja maksumääräyksistä kokoan autobiografiset muistelmat. Olen Kataisen kanssa yhtämieltä kokemuksista. Minulle ne ovat inhorealistisia ja Katainen loihe lausumaan.
- Kyllä kyrsii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti