perjantai 23. lokakuuta 2009

Yhteinen taivas, yhteinen maa

Kymmenen vuotta historiaallista matkaa viime vuosituhannella vuosisadan alkuun. Vaihdoin vielä milleniumia isäni kodissa ilotulituksien kanssa. Tulee presidentinvaalit, tulee vallanvaihto. Näistä mietteistä on paljon mielipiteitä syrjäytetyn mielessä. Minä vielä näytän teille. Vaihdan minulle annetut optiot rahaksi, perustan oman toimiston, jonka kustannukset maksaa veronmaksajat. Tunnen olevani pakolaisleirillä muuttolaatikoiden keskellä Mäntyniemen jälkeen. Kaikki tapahtui isän kuoltua toisessa järjestyksessä. 
Olen varannut vuokratyöhuoneen, kun käyttäjä muutti Ruotsiin. Samalla jäi hänen asuntonsa tyhjilleen. Nämä varmistukset tein isän eläessä, sillä yhtään päivää en viipyisi enää lapsuusmaisemissa. Voisin asioita hoitaa etänä, jota en voinut tehdä hoitotyössä. Kenelle jäi kilinajatukset, sen he ilmaisivat alta aikayksikön. Tutustun Z-diagnoosin turvin ympäröivään maailmaan. Lama on takana, on alkanut buumi kuin nousuhumala. Puhutaan projekteista koulutuksissa. Kaikki on www-sivujen takana. Siihenastiset kolhut olin saanut kansakoulujen taholta. Menen sanataide-projektiin, mikä on opettajien täydennyskoulutusta. Olin vain itsemaksava osallistuja, kun ryhmässä oli tilaa. Saamani hyödyt ajasta ovat hyvin henkilökohtaisia. 

Saarikoski keittiössä viettää kanssani yhteistä ruokatuntia silloin tällöin. Ei ole kiirettä minnekään, kun kädessä on kestopullo. Hän tarkkailee minua luomien välistä. Runoviikolta 2003 hän seurasi minua. Nyt olin vapaa osallistumaan järjestettyyn ohjelmaan. Seuraavana kesänä Mukkulan tammien alla pyysin nimikirjoituksen partioretkellä. On ollut ajankohtainen näinä vuosina. 
Poliitikko käytti tapahtumaa ääntenkalastelupaikkana. Kiitti, mulle riitti omahyväisen poliitikon juoksentelut eestaas kädenpuristuksineen. Seuraavan kesän runomaraton oli Heli Laaksosen heiniä. En osallistunut, kun olin tehnyt päätökseni. Vuosisadan rakkaustarinan kuitenkin kuuntelin. PuheJudo toteutui, mutta verkkokirjoitusviikot puuttuivat loppuraportista. En ollut verkkokirjoitustaitoinen eikä minulla ollut omaa konetta. Tartoon rahat olisi ollut, mutta menijät sanoivat rientävänsä juoksujalkaa paikasta toiseen, joten katsoin parhaaksi jäädä rannalle. Kaikki lisää elämäntaitoa ja kasvattaa kansalaisvalmiuksia. Ammattitaidon hankin ammattitutkinnon kautta. Sitä ollaan laulamassa suohon, että muodikkaalla fysioterapialla riittäisi käyttäjiä, kun siitä jonosta saa vähän takaisin Kela-korvauksena.

Ei kommentteja: