Björkarna där hemma

Päivän puheenaiheet itänaapurissa ovat polttavia. Jätetäänkö Karjalan kunnaitten lehtipuut lehtimään ja urpimaan Anna Mutasen kaihoisan laulun myötä? Vai elämmekö heimon keskuudessa rajan tällä puolella ja valutetaan koivujen elämänneste mahlana liikemiesten rahoiksi kunnan ja metsänomistajien kustannuksella. Tämä on myös kielikysymys. Kotirannan koivuja kuuntelen kuorolauluna "Björkarna där hemma". Se viihdyttää minua kuin virsi, jota lapsena laulettiin. Syntymäpäiväni isä vietti Karjalan kunnailla sotaretkellä. Palasi elävänä takaisin perheensä luo. Sotakokemuksista kysyjät vähitellen loppuivat. Palattiin aikaan itsenäisyytemme alussa. Oltiin punaisia vielä 1991 luvusta lähtien "Täällä Pohjantähden alla". Eriarvoisuudella on pitkä muisti. Olen elänyt monen heimon keskuudessa teeveen välityksellä. Puolialastomat alkuasukkaat olivat rikkaita nautojen pääluvun mukaan. Kuivana aikana heidän pelastuksena oli naudan kaulasuonesta otettu veri. Se juotiin lämpimänä. Naudan punasolujen muodostus korvasi nopeasti vajauksen. Koivu ei tuota punasoluja vaan värivirhe paljastaa varkaissakäynnin. Tai mistä minä tiedän, mitä siitä seuraa, luen vain tutkimustuloksia. Kun jäljet paljastuvat ovat huijarit vaihtaneet maisemaa. Viininviljely on toinen juttu. Hedelmät käytetään hyväksi. Voisiko koivun kolmikannasta löytyä jotakin pelastavaa, riittäähän yksi koivu koivikkojen lisäämiseen mikrobiologisesti. Pelastin veljeni istuttaman koivikon, johon kohdistuu nykyisen lain mukaan metsävähennys myyntitulosta. Antaa koivujen siellä kotona kasvaa, olihan aikansa ikkunallani Valamon viinipullo kullattuine kupolineen ja keltainen kirahvi. StoraEnso lähti kirahvien ravintoa käyttämään hyväksi. Koivikon aikanaan polttelee seuraavat sukupolvet värivirheettöminä saunaklapeina savuna ilmaan. Minusta on tullut hautausmaa-asiantuntija. Arlingtonissa vaikeat ristit lisääntyvät. Punaisten hautoja on siunattu kuuluvaksi kirkkomaahan. Ovat lakanneet kummittelemasta. Me elossaolevat olemme valkoisina itseään pitäville kummajaisia. Eroottinen hautausmaa kukkapenkkinä on todistus woodoo-menojen voimasta. Sitä saa mitä tilaa, jos huomaa ajatuksen voiman aikanaan. Muukalaisten hautausmaa lapsuuskodin uimarannassa on alkua Vihtaniemen muuttuumisesta aidatuksi avohautausmaaksi. Jos uusrikkaat eivät lähde kierrätykseen mökkejä myymällä, saavat he tonttiplänttinsä sisällä viimeisen leposijan muovipussissa. Näinkin voi tiedettä palvella. Sinne tutustutaan erikoisluvalla ja vaellukset alkavat kuin Auschwitz/Birkenau -keskitysleirille. Jälkipolville jää todistus ihmisen ahneudesta, josta vanha isäni sanoi: "Kyllä ne ovat viisaita:"

Onni palvelee rahasta kuin renki

Katsoin eilen Teemalta Fidelio-oopperan. Olen myöhäsyntyinen oopperan ystävä. Naiset lähtivät Savonlinnaan oopperajuhlille ostaen viikonloppupaketin esityksineen, yöpymisineen ja syömisineen. Yritin seurata TV:stä Amadeusta kysyttyäni luvan isältäni. Myöteisen vastauksen saatuani isä kiersi ympyrää kuin kissa kuumaa puuroa. Wiljami tulee kotiin ja isä ilmoittaa suureen ääneen. 
- Tiällä sitä katotaan oopperoo. 
Suoriuduin nopeasti takkiini ja vaihdoin oman TV:n ääreen, sinne missä oli tavarani.

Ovikello soi. Jehovat olivat havainneet minun tulevan kotiin. Pyysin heitä jättämään minut ja vanhukset rauhaan. Heidän käyntiään vähiten kaipasimme. Olin juuri kuullut nuoren jehovan elämän päättymisestä oman käden kautta. Puolustivat ovelle tuloaan, mutta minusta se oli pakkokäännytystä. Amadeus jatkuu. 

Ovikello soi. Mökiltä tullessa poikkesivat katsomassa isää. 
- Tiällä kuulemma katotaan oopperoo. Heiltä puuttui kahvinkeittäjä isän luona. Olisivat keittäneet kahvinsa ja juoneet isän kanssa ja menneet menojaan. Käsikirjoituksen mukaan he tekivät juuri niin kuin tekivät. Minulle ei kuulunut omaishoitajana katsoa oopperaa. 
Piti olla perheen piika. Olinko isäni renki, en kuitenkaan onni, jonka palvelut olisi korvattu rahalla tai edes joskus ymmärryksellä, että minäkin olisin voinut silloin tällöin tehdä omia asioita. Tästä pitää kirjoittaa sävelletty punainen lanka kotonahoitamiselle, joka sivuaisi vähän omaishoitoa poliittisten renkien mausteilla.

Yhteinen taivas, yhteinen maa

Kymmenen vuotta historiaallista matkaa viime vuosituhannella vuosisadan alkuun. Vaihdoin vielä milleniumia isäni kodissa ilotulituksien kanssa. Tulee presidentinvaalit, tulee vallanvaihto. Näistä mietteistä on paljon mielipiteitä syrjäytetyn mielessä. Minä vielä näytän teille. Vaihdan minulle annetut optiot rahaksi, perustan oman toimiston, jonka kustannukset maksaa veronmaksajat. Tunnen olevani pakolaisleirillä muuttolaatikoiden keskellä Mäntyniemen jälkeen. Kaikki tapahtui isän kuoltua toisessa järjestyksessä. 
Olen varannut vuokratyöhuoneen, kun käyttäjä muutti Ruotsiin. Samalla jäi hänen asuntonsa tyhjilleen. Nämä varmistukset tein isän eläessä, sillä yhtään päivää en viipyisi enää lapsuusmaisemissa. Voisin asioita hoitaa etänä, jota en voinut tehdä hoitotyössä. Kenelle jäi kilinajatukset, sen he ilmaisivat alta aikayksikön. Tutustun Z-diagnoosin turvin ympäröivään maailmaan. Lama on takana, on alkanut buumi kuin nousuhumala. Puhutaan projekteista koulutuksissa. Kaikki on www-sivujen takana. Siihenastiset kolhut olin saanut kansakoulujen taholta. Menen sanataide-projektiin, mikä on opettajien täydennyskoulutusta. Olin vain itsemaksava osallistuja, kun ryhmässä oli tilaa. Saamani hyödyt ajasta ovat hyvin henkilökohtaisia. 

Saarikoski keittiössä viettää kanssani yhteistä ruokatuntia silloin tällöin. Ei ole kiirettä minnekään, kun kädessä on kestopullo. Hän tarkkailee minua luomien välistä. Runoviikolta 2003 hän seurasi minua. Nyt olin vapaa osallistumaan järjestettyyn ohjelmaan. Seuraavana kesänä Mukkulan tammien alla pyysin nimikirjoituksen partioretkellä. On ollut ajankohtainen näinä vuosina. 
Poliitikko käytti tapahtumaa ääntenkalastelupaikkana. Kiitti, mulle riitti omahyväisen poliitikon juoksentelut eestaas kädenpuristuksineen. Seuraavan kesän runomaraton oli Heli Laaksosen heiniä. En osallistunut, kun olin tehnyt päätökseni. Vuosisadan rakkaustarinan kuitenkin kuuntelin. PuheJudo toteutui, mutta verkkokirjoitusviikot puuttuivat loppuraportista. En ollut verkkokirjoitustaitoinen eikä minulla ollut omaa konetta. Tartoon rahat olisi ollut, mutta menijät sanoivat rientävänsä juoksujalkaa paikasta toiseen, joten katsoin parhaaksi jäädä rannalle. Kaikki lisää elämäntaitoa ja kasvattaa kansalaisvalmiuksia. Ammattitaidon hankin ammattitutkinnon kautta. Sitä ollaan laulamassa suohon, että muodikkaalla fysioterapialla riittäisi käyttäjiä, kun siitä jonosta saa vähän takaisin Kela-korvauksena.

Minäkö dalit?

Loppuelämäni ensimmäisen päivän aatto vai olisiko tämä entisen elämäni viimeinen päivä sen sanoo selvästi 15. lokakuuta 2009 kuulemani aamuhartaus. Voinen sen lukea tarvitessani aamuhartauksien arkistosta. Myötätunnolla dalitia kohtaan luin aamuhartauden ja samaan aiheeseen palaan 22.10.09. Meillä puhutaan tasa-arvosta, Intiassa on kastijärjestelmä ja joka maassa oma nokkimisjärjestelmänsä. Tässä välillä vaihdoin maisemaa ja sain kokea olevani tervetullut. Minua on katsottu uudella tavalla. Kukaan ei kääntänyt päätä pois eikä töpeksinyt perääni kuin mustalaisnainen. Meilläkö tämä on mahdollista? Meillä, ja aina tästä eteenpäin. Minulla ei ole ollut koskaan ennakkoluuloja, mutta elämä on opettanut potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysissä suhtautumaan menneeseen tietyllä varauksella

Z -diagnoosi

Tänään, 15. lokakuuta 2009, on Z-diagnoosi julkistettu. Saat sairauslomaa palkattomana. Olet poissa työstä lääkärin luvalla, mutta omalla kustannuksella. Yrittäjä sairastaa, pitää lomaa ja vastaa kaikesta omillaan. 

Jouduin leikkausjonoon ilman sairauslomaa, mutta siihenkin löytyi yllättävä käänne. Se oli hulapaloa tässä jonotusten luvatussa maassa. Syysteemin mukaan liityn edessä hitaasti matelevan jonon hännille tietämättä, mitä on jäljellä kun on minun vuoroni. Itärajan takana saattoi siellä olla ihraa tai läskiä jaossa. 
Turistina naiset asettuvat jonon päähän ja huomasivat olevansa ilmaisessa soppajonossa. Naiset nuoleskelivat huuliaan, yllätys oli suuri ja soppa maistuvaista.

Ensiapukuvassa kolme sormea oli kääntynyt nurinniskoin kaatumisen seurauksena. Takaisin kääntäminen ei tehnyt kipeää. Näyttäminen päivystyksessä antoi varmuuden, ettei mitään ollut mennyt rikki. Viikko lasta kädessä ja epäily, voisiko kädellä koskaan tehdä työtä. Ihme ja kumma tänään palaan tuhon kesäpäivään, työkäsi ei ole kiukutellut. Oikeasta on tullut ongelma. Sanotaan sitä nyt vaikka hiirikädeksi, kunnes toisin todistetaan. Voiko vasta äsken verkkokirjoitustaidon hankkinut saada hiirikäden vai olisiko sillä jotakin yhteyttä sikaepidemiaan?

En ole tehnyt kuutamokeikkoja, että käsi pitäisi kipsata. Saan olla Z-diagnoosilla lomalla, mutta kuitenkin tarvitsen lääkäriapua. Se on vielä tänään hämärän peitossa, monenko jonotuksen kautta apu löytyy. Kuinka suuren kaupungin terveydenhoito voi olla niin vaikeasti tavoitettavaa? Ministeriaitiossa ei vastaava ministeri voi ottaa kantaa, kun on kyse yksittäistapauksesta. Sitä minä olen ollut projekteissa omaishoitajana, kun kukaan ei minua ole lähettänyt. Aktiivisuus on synti ja suuri häpeä, kun ollaan napit vastakkain edunvalvojien kanssa.

Yksi lensi yli käenpesän

Olen ollut kaukaa viisas. Osallistunut sijoitusiltoihin ja saanut arpajaispalkinnoksi munakellon. Minulla ei ole joululahjahittiä, kahdeksan munan munakeitintä. Keitän munia tarpeen mukaan enkä varastoon. Munakellon olen siirtänyt kylppäriin. Siellä sille on käyttöä, kun kehoitetaan hampaiden hoidossa harjaamaan kaksi minuuttia ja purskuttamaan yhden minuutin ajan. Minusta kaikki suussa vaahtoava tahna on vastenmielistä. Siksi olen suorittanut pikapesuja välttyäkseni reaktiolta, josta Prinsessa Diana kertoi lehdistölle. "Odotatte minun olevan oksentamassa pää pöntöllä bulimiasta ja syömishäiriöstä." En ole sairastunut muotitautiin. Minusta on tullut bisnesenkeli. En ole sijoittanut saadakseni voittoa sijoittamalleni pääomalle. Mutta niin kävi, että isästäni tuli kuoltuansa miljonääri ja minusta miljoonaperijätär. Sijoitusiltojen tarkoitus oli, että kiinnittäisin meille tulevan perinnön huijausyrityksiin. Mihin kunta katsoi oikeutensa olevan ja oman lomakiinteistönsä kohoavan, muuttui kunnan puiden varastoimispaikka muukalaisille hautausmaaksi. Miksi kunnan saarista myydyt puut eivät saaneet kokoamispaikkaa kunnan omilta rannoilta? Se on tämän päivän kuntapolitiikkaa. Kunta ei toimi kuntalaistensa hyväksi, vaan on liittoutunut velivenäläisen kanssa. Heitä houkutellaan kunnan rannoille alkuperäisasukkaiden kustannuksella. Olen matkalla Remsiin Dario Fo:n toimiessa matkanjohtajana.

Kellogeeni armahtaa

Kellogeeni on löydetty elinkellosta. Sen mukaan ihminen toimii noudattaen vuorokausirytmiä. Jos en olisi löytänyt Rafaelia, olisin lääkittynä, uupuneena koppikolmosessa, pehmustetussa pyöreässä huoneessa turvassa itseltäni. Kunta saisi jatkaa kapaloissa köllöttelyä, olisinhan poissa silmistä. Tallessa kuitenkin jonkun sydämessä. Kaikki sanoo: Askel painaa jo. Ei, olen kevyt kuin sudenkorento. Olen nähnyt uuden taivaan ja uuden maan. En voinut olla lähettämättä terveisiä loppuelämäni vapaaehtoistyöpysäkiltä Kuopioon ja Ouluun. Sitä myöten koko maailmaan. 

Minulla oli Vip-kohtelu, autonovi avattiin ja tunsin olevani otettu istuessani maksajanpaikalle kuin ministeri. Nyt olen kotona. Nukun sikeästi yön ja avaan radion kuten tavallisesti näinä yhdeksänä vuotena paluuni jälkeen. Ajoitus on oikea. Aamun hartaat sävelet herättävät minut lopullisesti. En ole kuullut kellokuuden uutisia maailmasta. "Huorat kuiskivat porttikongeistaan, ujo poika ei sinne katsokaan. Ne sirosti niskoja niksauttaa. Äiti neuvoi, että tuijottaa ei saa. Kurkku kipeänä aamuun ankeaan, kuka käski mennä alasti nukkumaan." 

Uutisissa kaikki ei olisi tässä järjestyksessä, vaan pääministeristä lähtien se kerrottaisi kuolaamisena nettituttavuuden perään. Minäkin tuntisin itseni kellokuusi poliittiseksi huoraksi omassa sängyssä. Tullaan kuntatasolle tutkimaan hallinnollisia väärinkäytöksiä. Korvamerkitty raha ei löydä kohdettaan omaishoitamiseen. Miksikäs se pitäisi sinne päätyä, valjastihan valtio omaishoitajat säästötalkoisiin ja rayn rahoittamien projektien kohteeksi sisäpiireille. Laitospaikat puretaan eikä vastaavia avopalveluja ole aloitettukaan kehitellä. Sellaisia ovat päättäjien kiireet. 

Minulle vanhempani ovat olleet ne neljänneen ukkaasin kunnioittamisen kohde. Se velvoittaa lapsuudesta aikuisuuteen ja lopulta vanhemmista luopumiseen. Minulle vanhempieni vanhuus antoi tilaisuuden hoitaa heidät kotonaan vaihtoehtona laitokseen joutumiselle. Yhteiskunta on hakoteillä joutuessani sukupolvenvaihdostilanteeseen.

 Maksan lapsuuskodistani kaikki maksut, ettei pienistäkin veloista se joutuisi ulosmittauksen kohteeksi. Mutta mikä minä olen kenellekään vastaamaan kaikista toimenpiteistä huolimatta, kun kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset tarvitsevat lapsuuden uimarannan muukalaisille hautausmaaksi. Näin muuttuu maailma, eskoseni. 

Mitään en tuonut tullessani, mitään en vie mennessäni. "Tämä taivas, tämä maa sukupolvelta toiselle jää." Hitler jätti jälkensä jatkumoon luomiskertomuksessa. Kenenkä nimeen kirjataan 2000 -luvun historia suomalaisuudesta jälkipolville? Minulle sitä on yritetty opettaa lakikirjan irtolehtipainoksena. Niistä, saatekirjeistä ja maksumääräyksistä kokoan autobiografiset muistelmat. Olen Kataisen kanssa yhtämieltä kokemuksista. Minulle ne ovat inhorealistisia ja Katainen loihe lausumaan.
-  Kyllä kyrsii.

Savolainen Balladi/YouTube

Muutaman päivän poissaolo blogista tuo aina ongelmia jatkaa kirjoittamista. Savon kielellä kirjoittaminen ei suju. Oppikoulu puhdisti kieleni murteesta. Se oli ainoa kieli, jota olin kuullut ja puhunut elämäni ensimmäiset 12 vuotta.

Kaukana kotoa tunsin koti-ikävää ja palasin syyslukukauden jälkeen joululomalle. Laiskanläksynä jäljentämiskirjoitusta kirjakielentekstistä musteella ja irtokynänterällä. Muistan ahertamiseni tiettömän taipaleen takana kaamosaikana. Ei ollut sähkövaloa eikä ole tänäänkään. Mutta oivalsin tekstistä, kuinka murteelliset kiäntämiset ja viäntämiset piti hylätä ja puhua ja kirjoittaa kuin muutkin suomalaiset.

Tässäkö seistä hökötettään vai männäänkö sisälle? Kahila otti vielä mukaan suppean ääntämisen, ettei paljastuisi savolainen aksentti. Se on minun savolaisuuden syntymämerkki, jota en ole antanut pois. Juuvvaan votkoo raitilla ja syyvvään makkaroo ja pulloo junassa Pieksänmäen jäläkeen, kun tulukki on noussut Lentävään kalakukkoon. Se veti immeiset immeistenmuahan. Puhun savvoo savolaisen kanssa.

Saksa oli pakollinen pitkäkieli. Sitäkin opetettiin savoksi, vaikka tärkeämpää oli kääntäminen kirjallisesti suomesta saksaksi ja päinvastoin. Kieliopillisesti oli tärkeätä kirjoittaa oikein. Virheet oli pisteytetty. Kuullunymmärtämisestä ei silloin ollut kyse. Se oli kielenrakentamista annetuista sanoista tiukkojen sääntöjen mukaan. Missä olen tänä päivänä. Kirjoitustaidoton savonkielessä. 

Puhun harvoin, kun käyn Savossa harvoin. Kuuman linjan kirjeenvaihtajana olen kirjoittanut saksaksi 50 vuotta. Puhua en osaa harjoituksen puutteesta. Mutta ajattelu savoksi ja saksaksi on kielellä kuin kielellä sama. Savolaisia lakkasin ymmärtämästä tietyistä syistä. Siellä ovat jumalatkin savolaisia. Minun Jumalani välitti siunauksen saksaksi muuntaessani projektia.

Mitä yksikiveksinen Hitler sai aikaan minun käydessäni maailmassa? Mitä perintöä kantavat sodanaikana syntyneet saksalaiset? Meillä on vietetty 200 -vuotisjuhlia suomalaisuuden vahvistumiseksi. On katsottu tarpeelliseksi vahvistaa omaa kieltä. Aleksis-veljen seitsemän kivestä sen sai aikaan. Minulle se on "Die sieben Brüder" A. Kivi. Luen sitä molemmilla kielillä rinnakkain. Toimintaformaatin ymmärtäminen asiakaspalvelussa on oma lukunsa. 

Puhelinpalvelu on ruuhkautunut. Jos tarvitset sitä, paina sitä. Jonossa on enemmän kuin 15 soittajaa. Jään jonoon odottamaan Päijät-Neuvoa päästäkseni lääkäriin. Väliaikailmoituksineen pidän luuria korvalla n. 20 pitkää minuuttia. Oikea käsi on puutunut ja viittä vaille, etteikö samoin kävisi myös vasemmalle kädelle, kun ei ole päitsiä eikä kaiutinpuhelinta. Ehdin olla heikoin lenkki ja diilin osallistuja, mutta en pudonnut pois linjalta enkä saanut potkuja ennen ajanvarausajan varmistamista. 

Savolainen Balladi on laulettu malli kuinka meidän perintöjä käsitellään Savossa. Sen tekevät muualta tulleet kunnanjohtajat ja virkamiehet omalla ajatusmallillaan. Sitä en ymmärrä saksaksi enkä suomeksi. Saan omituisia kirjeitä verottajalta poliisiin ja kaikilta mahdollisilta tahoilta siltä väliltä. Aina on edessä valitustie lahjotuista ennakko- ja enemmistöpäätöksistä. 

Kerron kaikille olevani Tuusniemeltä. He kysyvät, eikö sieltä kunnanpuuhista lahtelainen Heikki Luoma kirjoittanut TV:lle sarjan "Vain muutaman huijarin tähden". Kuusniemen kunnan arkea siinä kuvattiin, mutta se voisi olla myös Tuusniemeltä. Joitakin vuosia sitten oli niin tyttömäinen olo, kun opin verkkokirjoitustaidon. Kaikesta on tullut viestintää, vaikka savumerkit ovat luotettavampia vielä tänä päivänä, kun yhteyksiä vasta rakennellaan ja niitä ainoita lankapuhelinkaapeleita keritään pois. 

Omavaraisaikakausi on päättynyt ja edessä on maailmanloppu, jossa kaikilla ihmisillä ei ole elämisenmahdollisuutta. Tuntuu tutulta; setä vangitaan punaisena, kuolee nälkään ja sairauteen, isoisälle talollinen tokaisee: olisi pitänyt tappaa ukko eikä poika, isää uhkataan sotaoikeudella, kun ei ollut kansalaiskuntoisuutta hankittuna suojeluskuntalaisena, minulla itselläni ei ollut elämisen mahdollisuutta kotikunnassani aloittaa työntekemistä elinkeinoasiamies/kunnanjohtajan antaman työvoimapoliittisen lausunnon mukaan, yrittäjyys, maatalousyrittäjyys, perhehoitaminen, omaishoitaminen ei ole koskaan työtä ollutkaan rauhanruhtinaan mielestä. Hän hieroo vain rauhaa, joka ei pääty milloinkaan. Siitä ei enää koskaan kuulu Nobel-palkintoa, kun sinun rauhassasi ei ole enää työtä kenellekään. "Suomi on sotaakäyvä siirtomaavalta", sanoi Antti Tuuri.