Rukousasento

Kuuntelen radiosta sotaa enteilevää varustautumista Karjalankannaksella. Miehet oli komennettu kaivamaan poteroita, joista sodan alettua tuli elämäni juoksuhautoja. Isäni ei ehtinyt rintamalla päivystämään poteroissa, vaan lääkintämiehenä yritti pelastaa haavoittuneita. Siitä hän ei erikoisesti tehnyt numeroa, ketä oli auttanut ja milloin oli peräännyttävä. Sodassa ei olekaan sankarillista selvitä elossa tai pelastaa haavoittuneita palautettavaksi uudelleen tykinruuaksi. 

"Hyttinen hyvä minusta, minä hyvä Hyttisestä" oli jäänyt elämään sukulais-Ailin naimakaupasta. Heihin sain tutustua 80-vuotispäivillä. Aili kertoi miehensä ihmettelystä rintamalla, kuinka isäni aina kirjoitti kotiin. Kärkkäinen toppuutteli, ettei sellaisesta puhuta. Voiko puhua linnoittautumisesta, kun varustautuu sotaan. Ainakin pappi yritti hartauksissa vedota korkeampaan voimaan. "Jumala ompi linnamme". Sitä ennen piti miesten järjestäytyä ja käyttäytyä komennon mukaan: Rukousasento! 

Kun palaan päiväjärjestykseen remonttimiesten jättäessä parvekkeeni lopullisesti, lisään oman kuvan aiheeseen liittyen. Se on "nukkuneen rukous Raamatun välissä". Olen täynnä henkeä, illalla on saksankielinen jumalanpalvelus. Saanko matkapapilta tilaamani saksankielisen Raamatun. Siitä on musta, paksu sanakirja muistuttanut lähes neljännesvuosisadan. Olinko lähtenyt treffeille Bibel kainalossa. Oivallus sekin minun yksinkertaisuudestani munkkilatinistina. Sillä on ollut siunaus, että olen vielä olemassa. 

Nukkuneen rukous on herännyt henkiin. Puhun omaishoitamisesta omaishoitajan kielellä. Se on saksaksi: Zu Hause Pflegen - Hilfe für die Helfer ja toisella kotimaisella kielellä olen kerran ollut närståendevårdare, ja olen aina närståendevårdare. Poliittinen omaishoitajan asetus omaishoitolakien alle on suuri kupla. Sitä pitää tulkata poliitikoille omaishoitajien omalla kielellä. Vaikka minä puhuisin enkelien kielellä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Sodan sankareista kertoo hautausmaat, erikoisesti Arlingtonin valkoristinen kenttä. Se vain kasvaa kasvamistaan, onhan sodankäynti tosiasia. 

Sotaveteraanit, elävänä kotiinpalanneet, eivät olekaan sankareita, vaan he potevat posttraumaattista stressireaktiota. Se on sairauteen johtava kriisi, jota pitäisi hoitaa, mutta on liian kallista. Tulevaisuuden skenaario leikin loppuunvieneille sodassa ja rakkaudessa: Säädetään laki, "ei elämästä selviä hengissä". Potilasvakuutuksessa kuollut potilas on halvin hoitovirhe. Kuolleesta ei tarvitse maksaa korvauksia. Se hoitaisi pois päiväjärjestyksestä omaishoitajan säästöä tuottavan ajan loputtua - "omaishoitajuudesta selviää hengissä", jos on tarkoitus, että heidän tekemänsä työ on poliitikoille turhaa. 

Omaishoitajan on kuoltava yhtä aikaa hoidettavansa kanssa tai muuten valtiopäivillä on päätetty, että omaishoitajat haudataan elävältä. Sen olen jo tehnyt. Tohtoriksi väitelleen omaishoitajan hautaaminen eroottiseen hautausmaahan on tosiasia. Väitöskirja jäi luovuttamatta, kun en voinut suostua ehtoihin. Olen lukenut sitä netissä. Tohtori pääsi ristin alle omaisten toivomuksesta lehden kuolinilmoituksessa. Hän uhosi omaa voimaansa kolmella valalla vannoen. Yksi avioliiton-, toinen sotilas- ja kolmas ?-vala, josta oppineiden kielellä en tullut hullua hurskaammaksi. Näitä valoja hän oli valmis rikkomaan kanssani. Mitä merkitystä on 2 sormea Raamatulla vannoa valoja, jos niitä ei ymmärrä itsekään eikä ole tarkoitusta noudattaa. Ja saattaa vielä syyttömätkin rikoskumppaneikseen. Onko ne niitä variksen valoja vatsassa, josta tie käy miehen sydämeen ja sydän putoaa pupuna pöksyihin. Tämä on lorun loppu. Taas kerran: 

Liirum, laarum, loru, se on tyhjä poru, ratki riidaksi muuttuu. Höpö, höpö, höpö, se on ihan löpö, joka leikistä suuttuu. 

Pidin sitä tervehtymisen merkkinä, kun tohtori ääntä koventamalla huusi puhelimeen aamuyöllä: "Minä olen suuttunut, kun sinä sellaista sanot." Ja näin hänet vihanvimmalla tulevan polkupyörällä vastaan eikä hän tuntenut minua. Siinä oli kaksi periaatetta vastakkain. Korkealta: Minä tulen nyt! ja minä katunaiseksi kuviteltuna asun korkeaalla ja puolustaudun: Ethän sinä voi yöllä tulla, minä asun kolmen summerin takana, jotka eivät yöllä aukea. Sitten hän tuli vielä puhelinlankoja pitkin yöllä, kun oli hätä. Mutta en vastannut. 

Tänä päivänä netti täyttyy roskapostista, häirintäsoitot ovat loppuneet. Kuka on vastuussa seurauksista ja kenenkä kiusaksi tavarataivaita rakennellaan. Tässä maassa on aina ollut paljon mälsää, mutta vikailmoituksiin vastaamaan otetaan kielipuolia, jotka puhuvat kuin automaatit. Kokeile haarotinpalaa. Sen kävin toteamassa aamulla Kelassa. Antoi hakemuskaavakkeen. Liitteitä kysyessäni, hän sanoi: Minä en tiedä, en tee päätöksiä enkä käsittele hakemuksia. 
Mutta lakia noudattaen tässä vastaan. Minä olen eläkkeellä (tilille tuleva raha). Mitä minulla on: sen määrittää laki. Minusta saadaan lakia soveltamalla miljonääri-isän miljoonaperijätär. Onko siellä huipulla järjenkäyttö kielletty, että edes itse tietäisitte pelisäännöt ja vielä itse niitä noudattaisitte? Nyt olen ääneen ihmetellyt asioiden hoitoa. Lahjomallakaan ette saa pahantekoon mukaan, ettekä puolellene puhumaan vastoin parempaa tietoani.