Kesäloma on alkanut maalla, missä maailma on vielä järjestyksessä. Illmitz- viinipullon korkin poksahdus kertoo. Nyt juhlitaan. Lapsena ilo oli ylimmillää, kun juostiin piiloon tai yritettiin saada toisia kiinni. Vahinkoja sattui kivikoissa. Se oli leikin loppu. Kipsi kädessä monta viikkoa juhannuksesta kesällä sodan jälkeen. Ilonan kyynärpää murtui, kun loma alkoi. Hän vietti viimeisen kesäloman kyynärpää koukussa kipsin sisällä. Kun oltiin pieniä, oli murheetkin pieniä. Kun ikää tuli, oli tyttöjen kasvattamisen vaikeutta verrattu kirppukapan vahtijan virkaan. Olimme kilteimmistä kilteimpiä. Mutta siinäkin oli puolesta pelkääjien pelkojen toteutumisesta kyse. Nyt tarvitaan katupartiot ja poliisit hillitsemään festaritunnelmaa. Omat kiusaukseni olen sanonut ruoskivani pois ennen kotoa poistumista. Narunippu, ratsupiiska on oven päällä. Jos joku minua saattaa kiusaukseen, otan raipat vapaaehtoisesti itsekurilla. Enkä ole toisten kiusauksiin joutumisesta vastuussa, vaan he valitsevat itse hukuttajansa myllynkivet kaulassa.
Olen ollut ulkomaalainen, finske, tiettömän taipaleen takana Norjassa. Kuitenkin sanonut olevani suomalainen. Tässä ajassa minua katsotaan synnyinseudullani. Mikä ihmeen uussuomalainen? Etten voi puhua kunnioittamieni vanhempien puolesta, vaan minulle sanotaan. Meidän mies saa veteraanikuntoutusta. Minut on kutsuttu veteraanijuhliin seurakuntatalolle. Minulle on sanottu kysyessäni isäni puolesta oikeuksia osallistumalla taloyhtiön yhtiökokoukseen:
- Ålä tule meitä opettamaan!
Kerhohuone on tyhjä, naiset ovat katsomassa "kauniita ja rohkeita" ja siitä tämä uho joukkoon kuulumattomalle. Näkivät minut joka päivä, mutta puheenjohtaja nuijanpäässä kysyy: No, missäs sinä sitten asut? Silloin poistuin paikalta, enkä sen jälkeen ole heidän kokouksissaan ollut opettamassa. He ovat oppineet itse. Saksasta tulleet kirjeet löysivät perille pelkällä 71200 Tuusniemi - osoitteella. Asiat ovat kunnossa, kun täytän 67 vuotta. Minusta on tullut varsinaissuomalainen hapankorppukielellä ilmaistuna. Siitä kokoaa kaikkien pakollisten kuvioiden jälkeen ohjesäännön Heli Laaksonen
Mummuks tahtomine
Mää haise eukalyptukselt,
viäm pal tila takapenkil,
hymyilen ko suamenpystykorva,
sano: emmää muist,
emmää jaks,
emmää ol ikä ennenkä,
ku mää olen tottunu juur näi.
Enkä meina pualtvuassatta orotta.
Naapurin Mikko pyrki kirkkoon, mutta perääntyi oven avattuaan. Kertoi näkemästään: Akanlahoja oli kirkko puolillaan. En sopinut sekaan. Minua ei Mikon värikäs kielenkäyttö loukannut. Kylmä kyytimies on korjannut kyttyrät korkealaitaiseen peräkärryyn ja ajeluttaa kohti tuntematonta määränpäätä. Matkailu avartaa, kun on ilmaa ympärillä ettei tukehdu ahtauteen salakuljetettuna rajojen yli. Tulin Vihtaniemen tietä ensi kerran kesällä lapsuuden uimarantaan. Katselin ympärilleni yöttömässä yössä ja muistot heräsivät: Olen täällä ollut ennekin. Näin tuumasi "Menneen maailman" Charles Ryder palattuaan sodan aikana Bridesheadin linnaan, jossa oli viettänyt lomiaan ennen sotaa. Menneen maailmani tarina on uudessa vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti