Platonisesta rakkaudesta kaukorakkauteen ja sitten päädyn viettämään kesiä Saarikosken kanssa. Pentillä on kestopullonsa, joten hän ei hoppuile eikä juokse runomaratonia. Siellä hänet kuitenkin opin tuntemaan. Aikalaisten kertomaa kotikylänraitilla. Autonikkuna kiertyy auki, pää työntyy ulos ikkunasta ja sieltä törkyturpa huutaa Saarikosken nähdessään:
- Vitun hämy!
Saarikoski vastaa tervehdykseen, oikaisemalla ryhtiään lähestyy autoa puhuen antiikinkreikkaa. Ikkuna kiertyy kiivaasti kiinni ja auto ampaisee tiehensä. Näin pelottava oli Saarikoski aikanaan.
Samaistun tähän tilanteeseen tervehtiessäni hierojien edunvalvojaa kadulla. Eihän hän minulle suoraan sanonut, mutta hän teki itsestään "vitun hämyn" katsoessaan minua laillistettuna hierojana edunvalvojan roolissa vailla minkäänlaista arvostusta tai kunnioitusta. Hän oli lähettämässä minua lähes eläkeikäistä naista katuhuoraksi EU:n naiskaupan kiintiön seksityöläiseksi. Asia tuli harvinaisen selväksi hänellekin. On sen jälkeen jättänyt rajaisia tervehtiessään samoissa juhlissa istuvia. Minun pöytäseurue on jäänyt tervehtimättä. Samoin kadulla näen jo kaukaa punaisen kaulaliinan vipattavan tuulessa kuin myrskynmerkki allakan laidassa. Ja yksi silmänräpäys on häivyttänyt hänet toiselle puolelle katua ihmisvilinän suojaan. Tähänkö kaatui opposition uhittelema vaalirahoitusvälikysymys.
On julkinen salaisuus, millä rahoilla meidän Mopet menivät eduskuntaan. Kuplana ilmaisjakelulehdessä: Pitää kysyä SAK:lta, millaisen puolueen puheenjohtajakiertueen SAK on valmis maksamaan. Meidän verorahoilla kaikki tämä pyörii pienessä piirissä. Siitä heitetään kuolemaa halveksien pankkitositteet taloyhtiön runoroskikseen. Saarikoski ei hoppuile, vietämme yhteistä ruokatuntia silloin tällöin, kaksi hämyä, joita pitää juosta karkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti