Keijujen kevät tuo uusia keijuja lähipiiriin. Kysyin isoisäksi tulleelta: - Miksi sinua kutsutaan. Ukki vai Pappa.
- Pappa, hän vastasi. Maisteli Ukki-sanaa, rekisteritiedot etsivät, mitä sana toi mieleen.
-Ukki, ei hyvä. Ja, Papa, kelpaa.
Minun isäni oli yhdentoista lapsenlapsen Ukki. Vielä eläessään ehti viettää 90. syntymäpäivänsä kolmen lapsenlapsenlapsen ja koko suvun kanssa. Kukkia Ukolle tuonut istui Ukin sylissä. Kysyi kuvaa katsellessaan:
- Onko Ukki tuossa kuvassa kuollut? Minulle avautuivat silmät, mitä on perimän siirtyminen sukupolvelta toiselle. Katson silmilläsi aikani maailmaa.
Jokainen Pikku Prinssi ja Kukka Keiju vuorollaan vievät perimää eteenpäin tässä kovin ohdakkeiseksi muuttuvassa maailmassa. Tuoko Ukki-sana mieleen kaiken sen raadannan, millä meidän elämämme jatkuvuus on turvattu. Vai enemmän poliitikkojen osuudesta tientasoittajana lausahduksen:
- Puhu Pukille! Valkoparta (alkoparta) vanha ukki ei muista, mitä lupaa vuodesta vuoteen. Tarjoaa kepin päässä porkkanaa, mutta odottaen ikävuosien täyttymistä muuttaakin sen keppikeitoksi. Antaa pyytämättä arvonimen "Varhennettu Vanhus" osamaksulla ja heittää elämänikäisen oppimisaallonharjalta aallonpohjalle upoksiin laatimalla lain. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, omaishoitajana ja perhehoitajana tekemäsi työ on turhaa." Kuka sinä olet, mitä sinä olet tehnyt, eivät merkitse mitään huipulla, jos sinulla ei ole oppiarvoa ja osakesalkkua.
Tässä on Rokan Antille esittelyn paikka. "Et sie minnuu tunne?" ja vastauksena on kuri. Jos siihen ei osaa suostua, voidaan tuomita Eu:n naiskaupan kiintiöön tuottamaan lisäliksaa edunvalvojillemme. Olen opetellut kidutuksen kestäessä kuolemaan, joten en ole enää tässä, vaan seuraan sivusta keijujen tanssia, pitäen lapsia opettajana ja silmät täynnä luontoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti