Tahtomisella on raja

"Talo muistaa ihmiset, jotka kävivät. Seinät muistavat sanat, jotka talossa lausuttiin." Olen kirjoittanut muistiin Jaana Syvänojan ajatukset koivunlehtipankin kirjekuoreen. Luulin ja toivoin jonakin päivänä, että pystyn hoitamaan pankkiasiat Vihtaniemellä lähtemättä kirkonkylään. Kehittyvien maakuntien Suomi on ollut synnytystuskissa. Tuskat ovat ennenkuulumattomat, ovathan ne markkinamiesten synnytyspolttoja. Nyt on hääauton perään kiinnitetty lankapuhelinkoneet, kun Sonera purkaa tiettömän taipaleen taakse järvenpohjaa pitkin vedetyn puhelinkaapelinsa pois. 

Parhaat kanavat asuvat kaapelikodissa, lupaa uusi puhelinyhtiö kuponkiuutisissaan. Peruskanavatarjonnan lisäksi 70 maksullista lisäkanavaa. Se on hulluuden huippu. Sieltä ei voi tilata kätilöä kotisynnytykseen. Puhelinyhtiöltä on tulossa rahaa osakkaille, mutta arvelee lahjoittavansa sen hyväntekeväisyyteen, jos osakkaat suostuvat. Ja hehän suostuvat, jäsenkirjalla saatu osakemäärä on niin pieni, että meistä maksavista pienosakkeen omistajista on tullut vain isojen pilkankohde. Meidän rahojen kanssa voi menetellä kuin omiensa. Ilmoitetaan vain etukäteen ja kysytään: 
- Etkö sinä ymmärrä? 

Minä vanhenen niin kuin sinäkin. Ymmärrän enemmän niin kuin sinäkin. Sitä et vain kestä kuulla, vaan torjut sanomalla: Älä tule meitä opettamaan. En tule, sillä sinun on opittava ihan itse, mitä sinä haluat. Leimasin vaihtaa ministeriötä ja siinä onkin pyörittelemistä, milloin eläkevirka vapautuu. Mutta ei hätää, takaahan kultainen kädenpuristus tulevaisuuden. On ilo mulla ja suru sulla, on sulla hautajaiset mulla häät. 

Vanha mies on vaaraton, jos hän muistaa kertoa kotona odottavan vaimon. Naminami mies vaihtuu Levengoodiin Suomesta. Levengood tekee tiettäväksi, että kaikki on mahdollista Ruotsissa. Sieltä on TeliaSonera oppinsa ottanut jopa miesten synnyttämisessä. Vanhat tädit kun eivät muni.

Siis suunnattu - tosiaan löytää

Siis ja tosiaan täytesanana ovat tienviittoja, kun eduskunta ja Dinglet ovat lomalla. Suomi on sulki ja sydän särki. On seurattava Pablo Nerudan ohjetta ja valittava.


Hidas kuolema

Kuolee hitaasti hän,
joka ei matkusta eikä lue,
ei kuuntele musiikkia,
ei rakasta itseään.
Kuolee hitaasti hän,
joka tuhoaa oikean rakkautensa,
joka ei anna itseään autettavan.

Kuolee hitaasti hän,
joka muuttuu tavan orjaksi,
käyden joka päivä samoja polkuja,
joka ei muuta rutiinia ja joka ei
riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä
tai puhu muukalaisten kanssa.

Kuolee hitaasti hän, joka kieltää
intohimonsa ja niiden tunteiden kuohun,
jotka kirkastavat katseen ja eheyttävät
särkyneet sydämet.
Kuolee hitaasti hän, joka ei vaihda
elämänsä tyyliä, kun on tyytymätön
työhönsä ja rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,
jotta voisi kulkea unelmiensa perässä,
joka ei anna itselleen mahdollisuutta
ainakin yhden kerran elämässään
paeta viisailta neuvoilta.

Elä tänään, riskeeraa tänään, tee tänään,
älä anna itsesi kuolla hitaasti,
älä unohda olla onnellinen.


Vielä yksi keskitysleiriltä selvinneen tarina kirjana. Sitten kiintiöni on täynnä. Mielenkiintoni on elävissä ihmisissä ei elävänä haudatuissa. He lepäävät eroottisessa hautausmaassa. Jännittyneenä seurasin tukkeutuneen putken aukaisemista. Löytyykö viemäristä rotta vai alligaattori. Rotta olisi kuollut, mutta lohikäärmeen sukuisen alligaattorin ottaisin lemmikiksi ja kävelyttäisin hymyilevää liskoa hihnassa kadulla. Siis en pistä päätäni pölkylle, vaan tosiaan en anna itseni kuolla hitaasti. Toivon suunnanmuutosta myös samassa veneessä soutajille ja huopaajille kesyttämällä ongelmat, että niiden kanssa voi elää.

Evolution

- Päästä minut paniikista, rukous on kuultu. Vastaus löytyy meksikolaisesta blogista. Saman kuvan olen tallentanut Tieteen kuvalehden kannesta myöhempää käyttöä varten, mutta kaikki löytyy verkosta. 
Kylläpä tämä tästä järjestyy. Kun arvioitiin Martti Vainiossa näkyvää dopingin käyttöä, oli juoksuasento pystympi kuin uraa aloitellessa. Urheilussa on päästy pystykäyntiin. Sohvaperunoina meidät nähdään pää kolmantena jalkana juokseviksi tavarataivaiden kiireisiksi asiakkaiksi. 
- Tulkaa, kaikki on valmista! Tulkaa te kiireiden ja huolien uuvuttamat, minä annan levon. 
Passiivista hierontaa. Minulle et tarvitse näyttää jumppaohjelmaasi. Liikennevaloissa seisoessasi voit ojentaa selkääsi, että huomaat selänryhdin pettäneen. Muistutan vain keskeytymättömästä hengitysrytmistä. Sisään, ulos - keuhkot tekevät tehtäväänsä viimeiseen hengenvetoon asti. Me voimme kyllä pidättää hengitystä, mutta jos se tapahtuu hevosen selässä, hevonen vaistoaa jotakin olevan hullusti ja säntää karkuun.
Jos sydämen voisimme omaehtoisesti pysäyttää, tarvitaan sen käynnistämiseksi sähköisku. Kun pystykäynti on tavoitteemme, luovuus häviää. 
Mieluummin olisin käsiä ja jalkoja käyttävä älykäs esi-isä, oksalta oksalle loikkaava apina, kun dopingin avulla maata suuteleva urheilija ja dopingin hänelle määrännyt lääkäri. 

Eläinten elokuvassa jalostettiin höyhenettömiä kanoja ja jalattomia emakoita. Jatkojalostus ruokapöytään on helppoa. Karjulle vielä jätettiin jalkojenkäyttöoikeus ulkoiluun. Samaa olen myös uussuomalainen verkkokirjoittajana. Saatanalliset säkeet tuovat kirjoittajalleen kuolemantuomion ja piiloutumisen maan alle tai palaniuhkille päänsäryn. Jokainen valitsee oman ristinsä. Minua on silloin kannettu, kun ei näy jälkiäni hiekassa. 

Oppia ikä kaikki. Sitä oppia antaa minulle koneellani asuva tietokoneavustaja. Samalla se viihdyttää ohjelmoiduilla ilmeillä ja eleillä. Käärii mattonsa rullalle, sukeltaa järveen, menee metsään tai häviää kiven sisään. ATK-opetus tapahtui matkimalla, mitä opettaja pikakirjoittajana näpytteli. Siinä ei noustu puuhun tyvestä vaan olimme apinalaumana latvassa tai palokärkenä päristeli prrrrrkeleitä kädet sylissä eikä hiiressä, kun nuoli ei voimasanoilla liiku. Oman koneen ääressä voin oivaltaa avustajan antamilla ohjeilla, kuinka riviväli muutetaan kahdeksi. Lähteä mukaan tarjoutuneeseen tilaisuuteen on tuottanut tuloksen ja matka maailman ympäri 80 päivässä on minullekin mahdollista ilman paniikkia.

Kyrö, kerjäläiset ja 15. yö

Painajainen saapuu aina 15. yö samanlaisena, kun se tuli ensikerran kuin ensi-ilta jännittyneessä odotuksessa. En osannut siihen varautua. Toisten painajaisissa olen ollut mukana, kun helvetti on päässyt valloilleen. Nyt katson totuutta hereillä silmät auki. Totuus on selvä kuin vesi, mutta vuotaa kuin seula. On punotettu kuin tomaatit totuuden sihistessä paineena sisällä. Tähän on tultu liittotasolla, joka on lavea ennen vallan keskittymistä huipulle. Meillä on sellaiset johtajat kuin rahaliittolaiset valitsijana. 

Mitä mielikuvia herättää sosiaalinen hieroja, omaishoitaja, pesänhoitaja, sukupolvenvaihdoksessa jatkaja ja luopuja? Kauan jaksoi Kyrö kantaa syyllisyyttä dopingista. Minä puhuin työssä uupuneille asiakkaille. Jos hemohess saa meidät suutelemaan maata jokaisen voiton jälkeen, pyydän Kyrön laillisesti lisäämään jaksamista ja työniloa lamassa kylvetetyille ihmisille. 
Hakiessani työhistorian kirjanpitoaineiston agabena-tileistä huomasin, kuka oli tehnyt rehellisesti työtä puolestani. Samaa en voi sanoa lakisääteisestä eläkevakuutuksesta Kansa-yhtiössä. Punapääoma teki konkurssin ja valkopää myi velat ulkolaisen perinnän kohteeksi. 

Kaupungilta ostamani työhuone oli kauniissa Käsityöläisten talossa. Käsityöläiset eivät jaksaneet maksaa osakkeitaan omiksi, vaan osakkeet joutuivat pankin haltuun. Korko hipoi 20 %, mutta sain lainani maksetuksi. Seiniä kaadettiin ympäriltä ja pankki myi minut työhuoneineni välimiesoikeudella uhaten liikemiehille. Hieroja ilman työhuonetta työskennelköön kadulla ja mieluummin EU:n naiskaupan kiintiössä. Nais-, huume- ja asekauppa on rahakkainta puhaa ja sitä hoidetaan meidän rahoilla korkeimmalta taholta. 

Ratkaisuna on toimia yksilönä epävirallisessa organisaatiossa, ratkoa ennalta arvaamattomia ongelmia ilman budjetoituja rahoja. Minulle kuuluvia lakisääteisiä etuuksia en kerjää. Tässä on hakemus, johon odotan lopullista päätöstä. Minulle on annettava se, mikä minulle kuuluu kerjäämättä ja valitusten kautta sitä odottamatta. Kysyn ehdokkaalta uudelleen: 
- Mitä olen jättänyt tekemättä? Olen kasvattanut kaksi lasta, huolehtinut vanhemmistani, hoitanut yhteiset asiat kaikkien osakkaiden eduksi. Kela antoi arvonimen "Varhennettu vanhus" osamaksulla, jota maksan viimeiseen eläke-erään asti. Tuhlaajapojalla ja tuhlaajatyttärellä on suuri ero.

Kesät Saarikosken kanssa

Platonisesta rakkaudesta kaukorakkauteen ja sitten päädyn viettämään kesiä Saarikosken kanssa. Pentillä on kestopullonsa, joten hän ei hoppuile eikä juokse runomaratonia. Siellä hänet kuitenkin opin tuntemaan. Aikalaisten kertomaa kotikylänraitilla. 
Autonikkuna kiertyy auki, pää työntyy ulos ikkunasta ja sieltä törkyturpa huutaa Saarikosken nähdessään: 
- Vitun hämy! 
Saarikoski vastaa tervehdykseen, oikaisemalla ryhtiään lähestyy autoa puhuen antiikinkreikkaa. Ikkuna kiertyy kiivaasti kiinni ja auto ampaisee tiehensä. Näin pelottava oli Saarikoski aikanaan. 

Samaistun tähän tilanteeseen tervehtiessäni hierojien edunvalvojaa kadulla. Eihän hän minulle suoraan sanonut, mutta hän teki itsestään "vitun hämyn" katsoessaan minua laillistettuna hierojana edunvalvojan roolissa vailla minkäänlaista arvostusta tai kunnioitusta. Hän oli lähettämässä minua lähes eläkeikäistä naista katuhuoraksi EU:n naiskaupan kiintiön seksityöläiseksi. Asia tuli harvinaisen selväksi hänellekin. On sen jälkeen jättänyt rajaisia tervehtiessään samoissa juhlissa istuvia. Minun pöytäseurue on jäänyt tervehtimättä. Samoin kadulla näen jo kaukaa punaisen kaulaliinan vipattavan tuulessa kuin myrskynmerkki allakan laidassa. Ja yksi silmänräpäys on häivyttänyt hänet toiselle puolelle katua ihmisvilinän suojaan. Tähänkö kaatui opposition uhittelema vaalirahoitusvälikysymys. 

On julkinen salaisuus, millä rahoilla meidän Mopet menivät eduskuntaan. Kuplana ilmaisjakelulehdessä: Pitää kysyä SAK:lta, millaisen puolueen puheenjohtajakiertueen SAK on valmis maksamaan. Meidän verorahoilla kaikki tämä pyörii pienessä piirissä. Siitä heitetään kuolemaa halveksien pankkitositteet taloyhtiön runoroskikseen. Saarikoski ei hoppuile, vietämme yhteistä ruokatuntia silloin tällöin, kaksi hämyä, joita pitää juosta karkuun.

Anteeksipyyntö

Kanadan pääministeri pyytää anteeksi alkuperäiskansojen huonoa kohtelua viime vuosisadalla. Meillä ei vielä ole päästy tälle tasolle. Olen tuntenut aina olevani Vihtaniemen alkuperäinen asukas. Siellä synnyin, leikin lapsuuteni ajan, aloitin koulun ja jatkoin ulkokuntalaisena ulkopaikkakunnalla yo:ksi. Olen Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen ylioppilas. 50 vuotta huiskahti kaikkinensa ja olin edelleen Vihtaniemen alkuperäisasukas. 

Tulin vanhempieni hoitajaksi. Silloin kaikki muuttui. Kukaan ei tuntenut tai ei halunnut tuntea. Minusta piti ottaa selvää. Olinko niin alas vajonnut, että minun piti tulla kotiin kuin tuhlaajatyttären, jos isä ja äiti ottaisivat palvelijakseen. Meillä olotilaan kutsun saaneesta sanotaan "profeettana omalla maalla". 
- Älä tule meitä opettamaan, sanottiin suoraan, kun osallistuin yhteisiin asioihin. Kiertotietä sain terveisiä, ettei ollut suotavaa osallistua sosiaalitoimen järjestämiin vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden hoitoa koskeviin tilaisuuksiin. Kaikesta tästä on kyse, kun ei kuulu joukkoon intiaanien ja Vihtaniemen alkuperäisasukkaan kohdalla. Tästä on kyse Suomen kohtalossa, josta tuli rahalla Kehittyvien maakuntien Suomi. 

Maailma on tarvinnut totuuskomissiot selvitäkseen sota-aikojen julmuuksista. Uusi tehtäväni on lähteä sivarina keskitysleirikierroksen oppaaksi omista lähtökohdista käsin puhumaan, mitään muuttamatta, mitään salaamatta, niistä kauheuksista, joista joku selvisi hengissä ja siirsi kokemuksensa lapsilleen. Meilläkin on muunneltu historiamme. 

Parvekkeen ovessa on Huomio-lappu. "Kulku parvekkeelle kieletty!" Nämä kolme viikkoa on riittänyt minulle selvittämään, onko minulla anteeksipyydettävää ja tunnustettavaa pakon edessä, kun henkeäni uhataan. Olen oppinut antamaan anteeksi. "Isä, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät."

Ja, Papa

Keijujen kevät tuo uusia keijuja lähipiiriin. Kysyin isoisäksi tulleelta: 
- Miksi sinua kutsutaan. Ukki vai Pappa. 
- Pappa, hän vastasi. Maisteli Ukki-sanaa, rekisteritiedot etsivät, mitä sana toi mieleen. 
-Ukki, ei hyvä. Ja, Papa, kelpaa. 
Minun isäni oli yhdentoista lapsenlapsen Ukki. Vielä eläessään ehti viettää 90. syntymäpäivänsä kolmen lapsenlapsenlapsen ja koko suvun kanssa. Kukkia Ukolle tuonut istui Ukin sylissä. Kysyi kuvaa katsellessaan: 
- Onko Ukki tuossa kuvassa kuollut? Minulle avautuivat silmät, mitä on perimän siirtyminen sukupolvelta toiselle. Katson silmilläsi aikani maailmaa. 

Jokainen Pikku Prinssi ja Kukka Keiju vuorollaan vievät perimää eteenpäin tässä kovin ohdakkeiseksi muuttuvassa maailmassa. Tuoko Ukki-sana mieleen kaiken sen raadannan, millä meidän elämämme jatkuvuus on turvattu. Vai enemmän poliitikkojen osuudesta tientasoittajana lausahduksen: 
- Puhu Pukille! Valkoparta (alkoparta) vanha ukki ei muista, mitä lupaa vuodesta vuoteen. Tarjoaa kepin päässä porkkanaa, mutta odottaen ikävuosien täyttymistä muuttaakin sen keppikeitoksi. Antaa pyytämättä arvonimen "Varhennettu Vanhus" osamaksulla ja heittää elämänikäisen oppimisaallonharjalta aallonpohjalle upoksiin laatimalla lain. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, omaishoitajana ja perhehoitajana tekemäsi työ on turhaa." Kuka sinä olet, mitä sinä olet tehnyt, eivät merkitse mitään huipulla, jos sinulla ei ole oppiarvoa ja osakesalkkua. 

Tässä on Rokan Antille esittelyn paikka. "Et sie minnuu tunne?" ja vastauksena on kuri. Jos siihen ei osaa suostua, voidaan tuomita Eu:n naiskaupan kiintiöön tuottamaan lisäliksaa edunvalvojillemme. Olen opetellut kidutuksen kestäessä kuolemaan, joten en ole enää tässä, vaan seuraan sivusta keijujen tanssia, pitäen lapsia opettajana ja silmät täynnä luontoa.

Ristiretkeltä löytöretkelle

Niin kuin pinta veen, joskus ystävyyskin väreilee. Se oli tarkoitukseni siirtää väreilevä kuva blogiini, mutta mitään vipatusta eikä liplatusta näy kuvassa. Katson googlesta, mikä minussa on kiitoksen arvoista ADD:tä. Se on tyhmyyttä, hulluutta ja laiskuutta lapsissa, kun eivät pysty keskittymään. Mutta minussa sitä ei ole, olenhan vienyt kaikki projektini loppuun asti lain uhallakin. Onko laki ADD-läisten laatima, jos en täytä lainkirjainta. Silloin ADD-oireyhtymä on Kehittyvien maakuntien Suomessa politiikaa riivaava epidemia. Yksi sen näkyvin piirre on ahneus. Olisinpa tehnyt niin tai näin, kaikki olisi kuitenkin minun tekemänä väärinpäin. Minussako ADD? 

150-vuotisjuhlissa tuttavuutta teki kanssani pieni tyttönen. Ei vielä kävellyt omin jaloin, oli vasta 1-vuotias. Hänellä oli paljon asiaa, oltiinhan samoilla syntymäpäivillä. Hänellä oli napissa saksalaisen kirkon kuvalla varustettu ilmapallo. Otin tytön syliin kaksi kertaa ja körötettiin kirkkoon suomeksi. Minulla on tyttösen osoite muistamista varten. 

On alkamassa uusi aika, Eino Leino toivotti hyvää juhlaa runollaan. Vuosia sitten pienet pojat toivat kukkia tutustumistarkoituksessa, mutta nyt hän oli keiju. Luonto tarjosi parastaan rannalla, valkoisilla kukkasilla ja kasvusta kertovalla vihreydellä. Tänään vielä kuningattaren paraatissa 2 tuntia BBC:n välittämänä saa minut hiljentymään perinteiden edessä. Kukaan kiekukaula ei huutanut ylitse muiden: Mahtavaa, mahtavaa. Niillä mennään Brysseliin Kehittyvien maakuntien Suomesta. Tyhmät, hullut ja laiskat kuuntelevat "kukkuu, kukkuu, kaukana kukkuu Saimaan rannalla ruikuttaa. Ei ole ruuhta rannalla, joka minun kultani kannattaa. Ikävä on aika ja päivät on pitkät, surutonta hetkee en muistakaan. Voi mikä lienee tullutkaan, kun ei jo kultaani kuulukaan." Merimiehen muija ja kalamiehen koira ne yksin rannalla ruikuttaa. Norjassa on uusi aalto palata tyhjentyneisiin kyliin tiettömien taipaleiden taakse. 

Kuningaskunnan prinsessasatu jatkuu, joten laulut ovat perinteiset. Kehittyvien maakuntien Suomessa on tapahtunut Topin ja Köpin vallanvaltaus ostamalla poliitikot muistamattomiksi ja presidentiltä leikataan siivet. Lyhytsiipiset pysyvät varmasti kotona muistaen virreksi valitun Satumaan. "Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa. Missä onnen kaukorantaan laine liplattaa. Siivetönnä en voi lentää, vanki olen maa. Vain aatoksin mi kauas entää, sinne käydä saan." Näin voi nähdä jäljet, missä miehet ovat ratsastaneet otettujen ja jätettyjen naistensa kanssa.

Ei minulta mitään puutu

Olen lähdössä juhliin. Tarkastanut kaikki lähtöä edeltävät asiat. Ilo kuuluu elämään ja tänään on ilo ylimmillään. Kirjoitin niistä vaikeuksista, joiden rahalla läpiviemistä on verrattu: Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan tehdä mahdoton mahdolliseksi. Isänmaata on ruvettu kutsumaan Kehittyvien maakuntien Suomeksi. Kun minulta ei mitään puutu, lainlaatija yrittää lakisääteisesti nähdä sen, mitä on vielä jäljellä sukupolven vaihtuessa armon vuonna 2000 ja toteaa, että sekin kuuluu Kehittyvien maakuntien Suomelle keskustan myydessä mummonmökin alla olevan maan ja rannan vaalirahoikseen. 

Tämä on mielenkiintoista, kun olen yksikseni lähtenyt puolustamaan perintöoikeuttani. Ottanut selvää hierarkiassa alimmalta portaalta eduskunnan oikeusasiamieheen asti, kuinka tässä näin pääsi käymään. Lopullisesti asia vietiin päätökseen joukkoraiskauskokemuksena. Vielä oli minulla yksi valttikortti takataskussa ja kiusauksen keskellä sain sanotuksi: 
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne. Lahjotuilla virkamiespäätöksillä lisäätte sanktioita maksattamalla minulla kielteisistä päätöksistä, jotka estävät elämän jatkumisen yli 100 vuotta Tirkkosen suvun hallussa olevalla rannalla. Nyt on asia ratkennut. Minä olen miljonääri-isän miljoonaperinnön omistaja, mutta käyttöoikeus omaisuuteen kuuluu Kehittyvien maakuntien Suomelle. 

Kaikki tulee julki. Ehkä se jotakin liikautti vanhassa uskotussa miehessä, kun hän horkassa puristi kättäni. Minulle jäi valitusoikeus, mutta samat lahjotut virkamiehet siellä olisi ollut valitusta käsittelemässä. Kehittyvien maakuntien Suomi on tarttunut lujasti valheiden verkkoon ja netissä ylläpidettyyn verkostoon. Tietoyhteiskunta ei kuulu kaikille. 10.2 Mt roskapostia luukun varastossa. Olen saanut olla rauhassa, kun en kehoituksesta, maanittelusta ja manauksesta huolimatta osta lisätilaa. Totuus tekee kipeää, mutta vaikeneminen tappaa.

Ristiretkellä lamasta lamaan

Olen kuullut ja lukenut tarinoita, kuinka viimeistään kuolevalta odotetaan merkkiä uskosta, että pappi kutsutaan paikalle. Merkkiä vaativat ovat itse epäuskoisia ja pelastavat mielestään sieluja viimeisellä hetkellä. On palattu aikaan "kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa". 

Pitääkö sitä aina niin tunteella pelata? Tunne on omakohtainen, toisten tunnetiloihin en osaa asettua. Siksi minusta on pitkästyttävää kuunnella tunnelmamusiikin toivekenserttien haastatteluja henkilökohtaisista tuntemuksista. Annettaisi musiikin puhua puolestaan ja jokaisen tuntea omat fiiliksensä, mitä musiikin kuuleminen saa aikaan. Nauruterapiakaan ei saa nauramaan, jos ei naurata. 

Sain Raamattuni, minulle omistetun "liebe Maire". En pyytänyt sanoja, mitä matkapastori siihen kirjoittaisi. Silmät pyöreinä sanoin hänelle. Kukaan Kehittyvien maakuntien Suomessa ei koskaan ole puhutellut minua niin koskettavasti nimellä. Liebe Maire. Sen tervehdyksen sain 50 vuotta sitten ja aina se on yhtä sykähdyttävä kuin enkelin tervehdys. Laps' Suomen ällös vaihda pois, sun maatas' ihanaa. Siell' leipä vieraan karvast' ois ja sana karkeaa. Minulla on erilainen kokemus. 

Ruoho ei ole minulle vihreämpää aidan takana. Se on samaa lehtivihreää kaikkialla. Mutta Kehittyvien maakuntien Suomi on haistanut rahan, jota omistajille ja itselle pitää hankkia Kiinasta ja jo ulkoavaruudesta. Maastamuuttajia olen aina kehoittanut nyppimään leivästä karvat pois ja kuulostellut, millä sanoilla heitä siellä puhutellaan. Kuultuani että heille istutetaan muistopuita hyvin tehdystä työstä, en vaadi tulemaan takaisin. Jokainen kuulee sydämessään omaa tunnekieltänsä. 

Kehittyvien maakuntien Suomessa tarjotaan keppikeittoa lakipykälillä ja karkeilla sanoilla maustettuna, kun on jaksanut odottaa kiltisti valituspäätöstä. Kehittyvien maakuntien Suomessa puhuu raha; minulla on ja tulee lisää, mistähän saataisi sullekin, kuuluu mutinaa puupäätä raapiessa ja etuuden kieltävää lakipykälää etsiessä. Jos sitä ei ole vielä laadittu, se pitää laatia kiireesti. Kaukana on aika, jolloin viimeinenkin kaveri otettiin mukaan. Isokenkäistä ympäröi hajurako, läpipääsemätön kaasupilvi, ettei vain Martta-kengät tallaisi palelevia pikku-varpaita. Mikä oli se tilanne, jossa jokainen kuuli puheen omalla kielellään. 

Olen lähettänyt Äiti Teresan työhönsä, jos syytösten keskellä ei huomaa aina tehneensä työtä kuin Äiti Teresa. Meillä ei ole yhteisöjä, josta käsin voisi toimia ilman rahaa. Olen ratkaissut sen omalla kohdallani epävirallisessa organisaatiossa ilman ry-merkintää ja budjetoituja rahoja, kuitenkin kuin miljonääri.

Tulikusiaisen tuho

Mene ihminen muurahaisen luo, ja ota opiksesi muurahaisten ahertamisesta. Tulikusiaiset ovat jo uhka valloittamilleen alueille. Mutta siitä kertova prisma on suoraan siirrettävissä poliittiseen legimiteettikriisin hoitamiseen. Nyt on kokeiluvaihe käynnissä. Se on vaalirahoitus, mitä sillä haluttiin saada aikaan ja mitä sen leviämisen estämiseksi voidaan tehdä. Keksitään kärpänen, joka saa poliitikot voimaan huonosti omasta syystään, omasta syystään, omasta syystään. 

En pysynyt mukana kehityksessä, kuinka saatiin aikaan tulikusiaiselle biologinen täsmäase ja uhka kokeilujen tuloksena. Jotakin sillä on tieteellistä tekoa seksin ja pelon kanssa. Kärpänen munii kusiaiseen ja kusiainen on välttämättömyys kärpäsen suvun jatkumiselle. Tuliko kärpäsestä härkänen vai jauhaako toukka matkasauvan poikki kepinheiluttajan tietämättä? Kusiaisen syötäväksi ei jäädä tuleen makaamaan. Onko sattuma, että suoralla pakomatkalla Koreaan saattajalaivue varmistaa omassa ilmatilassa, että matka jatkuu onnellisesti perille. 

Politiikka on niin paksua, että se saa voimaan paksusti, kun on saanut tartunnan loikatessaan puolueesta toiseen. Kierrän kaukaa poliittiset ilmavirtaukset, jos tuulipölyytys on tullut mehiläisten puuttuessa kukkien ainoaksi toivoksi tulla poliittisesti pöläytetyksi. "Ilimanpilluu"- ilmiöstä kaikki sai alkunsa eikä se ole naurunasia edes itäisen ihmisen omalla kielellä.

Rukousasento

Kuuntelen radiosta sotaa enteilevää varustautumista Karjalankannaksella. Miehet oli komennettu kaivamaan poteroita, joista sodan alettua tuli elämäni juoksuhautoja. Isäni ei ehtinyt rintamalla päivystämään poteroissa, vaan lääkintämiehenä yritti pelastaa haavoittuneita. Siitä hän ei erikoisesti tehnyt numeroa, ketä oli auttanut ja milloin oli peräännyttävä. Sodassa ei olekaan sankarillista selvitä elossa tai pelastaa haavoittuneita palautettavaksi uudelleen tykinruuaksi. 

"Hyttinen hyvä minusta, minä hyvä Hyttisestä" oli jäänyt elämään sukulais-Ailin naimakaupasta. Heihin sain tutustua 80-vuotispäivillä. Aili kertoi miehensä ihmettelystä rintamalla, kuinka isäni aina kirjoitti kotiin. Kärkkäinen toppuutteli, ettei sellaisesta puhuta. Voiko puhua linnoittautumisesta, kun varustautuu sotaan. Ainakin pappi yritti hartauksissa vedota korkeampaan voimaan. "Jumala ompi linnamme". Sitä ennen piti miesten järjestäytyä ja käyttäytyä komennon mukaan: Rukousasento! 

Kun palaan päiväjärjestykseen remonttimiesten jättäessä parvekkeeni lopullisesti, lisään oman kuvan aiheeseen liittyen. Se on "nukkuneen rukous Raamatun välissä". Olen täynnä henkeä, illalla on saksankielinen jumalanpalvelus. Saanko matkapapilta tilaamani saksankielisen Raamatun. Siitä on musta, paksu sanakirja muistuttanut lähes neljännesvuosisadan. Olinko lähtenyt treffeille Bibel kainalossa. Oivallus sekin minun yksinkertaisuudestani munkkilatinistina. Sillä on ollut siunaus, että olen vielä olemassa. 

Nukkuneen rukous on herännyt henkiin. Puhun omaishoitamisesta omaishoitajan kielellä. Se on saksaksi: Zu Hause Pflegen - Hilfe für die Helfer ja toisella kotimaisella kielellä olen kerran ollut närståendevårdare, ja olen aina närståendevårdare. Poliittinen omaishoitajan asetus omaishoitolakien alle on suuri kupla. Sitä pitää tulkata poliitikoille omaishoitajien omalla kielellä. Vaikka minä puhuisin enkelien kielellä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Sodan sankareista kertoo hautausmaat, erikoisesti Arlingtonin valkoristinen kenttä. Se vain kasvaa kasvamistaan, onhan sodankäynti tosiasia. 

Sotaveteraanit, elävänä kotiinpalanneet, eivät olekaan sankareita, vaan he potevat posttraumaattista stressireaktiota. Se on sairauteen johtava kriisi, jota pitäisi hoitaa, mutta on liian kallista. Tulevaisuuden skenaario leikin loppuunvieneille sodassa ja rakkaudessa: Säädetään laki, "ei elämästä selviä hengissä". Potilasvakuutuksessa kuollut potilas on halvin hoitovirhe. Kuolleesta ei tarvitse maksaa korvauksia. Se hoitaisi pois päiväjärjestyksestä omaishoitajan säästöä tuottavan ajan loputtua - "omaishoitajuudesta selviää hengissä", jos on tarkoitus, että heidän tekemänsä työ on poliitikoille turhaa. 

Omaishoitajan on kuoltava yhtä aikaa hoidettavansa kanssa tai muuten valtiopäivillä on päätetty, että omaishoitajat haudataan elävältä. Sen olen jo tehnyt. Tohtoriksi väitelleen omaishoitajan hautaaminen eroottiseen hautausmaahan on tosiasia. Väitöskirja jäi luovuttamatta, kun en voinut suostua ehtoihin. Olen lukenut sitä netissä. Tohtori pääsi ristin alle omaisten toivomuksesta lehden kuolinilmoituksessa. Hän uhosi omaa voimaansa kolmella valalla vannoen. Yksi avioliiton-, toinen sotilas- ja kolmas ?-vala, josta oppineiden kielellä en tullut hullua hurskaammaksi. Näitä valoja hän oli valmis rikkomaan kanssani. Mitä merkitystä on 2 sormea Raamatulla vannoa valoja, jos niitä ei ymmärrä itsekään eikä ole tarkoitusta noudattaa. Ja saattaa vielä syyttömätkin rikoskumppaneikseen. Onko ne niitä variksen valoja vatsassa, josta tie käy miehen sydämeen ja sydän putoaa pupuna pöksyihin. Tämä on lorun loppu. Taas kerran: 

Liirum, laarum, loru, se on tyhjä poru, ratki riidaksi muuttuu. Höpö, höpö, höpö, se on ihan löpö, joka leikistä suuttuu. 

Pidin sitä tervehtymisen merkkinä, kun tohtori ääntä koventamalla huusi puhelimeen aamuyöllä: "Minä olen suuttunut, kun sinä sellaista sanot." Ja näin hänet vihanvimmalla tulevan polkupyörällä vastaan eikä hän tuntenut minua. Siinä oli kaksi periaatetta vastakkain. Korkealta: Minä tulen nyt! ja minä katunaiseksi kuviteltuna asun korkeaalla ja puolustaudun: Ethän sinä voi yöllä tulla, minä asun kolmen summerin takana, jotka eivät yöllä aukea. Sitten hän tuli vielä puhelinlankoja pitkin yöllä, kun oli hätä. Mutta en vastannut. 

Tänä päivänä netti täyttyy roskapostista, häirintäsoitot ovat loppuneet. Kuka on vastuussa seurauksista ja kenenkä kiusaksi tavarataivaita rakennellaan. Tässä maassa on aina ollut paljon mälsää, mutta vikailmoituksiin vastaamaan otetaan kielipuolia, jotka puhuvat kuin automaatit. Kokeile haarotinpalaa. Sen kävin toteamassa aamulla Kelassa. Antoi hakemuskaavakkeen. Liitteitä kysyessäni, hän sanoi: Minä en tiedä, en tee päätöksiä enkä käsittele hakemuksia. 
Mutta lakia noudattaen tässä vastaan. Minä olen eläkkeellä (tilille tuleva raha). Mitä minulla on: sen määrittää laki. Minusta saadaan lakia soveltamalla miljonääri-isän miljoonaperijätär. Onko siellä huipulla järjenkäyttö kielletty, että edes itse tietäisitte pelisäännöt ja vielä itse niitä noudattaisitte? Nyt olen ääneen ihmetellyt asioiden hoitoa. Lahjomallakaan ette saa pahantekoon mukaan, ettekä puolellene puhumaan vastoin parempaa tietoani.

Kun on alamäki, antaa mennä vaan

Liikkuvan kuvan siirtäminen aiheutti pakokauhun. Vihdoin sain hyppijät pysähtymään, kun käytin seis-painiketta. En kuitenkaan noussut seisomaan, vaan kone ilmoitti koneen aiheuttamasta virheestä ja sulkeutui itsekseen. Omaishoitaja ei osaa soittaa hätäkeskukseen, kun ei ole ennen koskaan soittanut. Kun hädässä olevan puolesta soitin, vastaaja tivasi: 
- Soittakoon itse. Jos nyt kuitenkin kuuntelisi, mikä on hätänä! Mutta vastaaja oli jumittunut ja toisti: 
-Soittakoon itse. 

Sitten maalasin skenaarion vastaajalle. Pitääkö hoitajan olla kuollut ja pyörätuolissa istuva hoidettava odottaa apua monta päivää. Sitten sattumalta huomattaan, että jotakin on tehtävä. Silloin pokka petti ja robotti tiuskaisi.: 
- No, anna se puhelinnumero! Minun tehtäväni ei ollut tiedustella, oliko sinne apua saatu. Mutta siitä numerosta ei koskaan enää vastattu. 

Päivätanssit ja mehukestit päättyivät kamalasti. Varsinkin, kun Munkkiklubi on sananmukaisesti munkkien klubi, jossa minä kirjoitan mielelläni. Töölönrannan kahvilassa oli narkkarihovimestari. Simon tuli päiväkahville. Hovimestari toi aina lipun pöytään osoittamaan, että Simon oli juutalainen. Se tapahtui 60-luvulla. Kuka tänä päivänä on tehtäviensä tasalla. Minä ainakin tiedän neljännen käskyn ja olen sitä totellut parhaani mukaan. En istu enää projektikoulutuksissa kuuntelemassa samaa liturgiaa.  

Suomessa on arviolta n. 300 000 omaishoitajaa ja niin edelleen, sanasta sanaan sen muistan. Laki ei ole muuttunut, mutta minä sen muistan ja kierrän kaukaa liturgian laulajat. Minä en kehtaa kuunnella, ylhäältä kyllä ulkoläksy osataan. Salaperäinen miljonääri pelkäsi äitinsä puolesta, että äiti joutuisi laitoshoitoon. Hän lähti vapaaehtoistyöhön minimipalkalla hoitokotiin, ruokapalveluun ja omaishoitoperheeseen. Hän näki, että siellä oli rahalle käyttöä ja kirjoitti shekit kohteille. Itse voi pahoin hajusta ja huonoudesta. Työnsi tuppoja nenään, ettei haistaisi. 
Itse menetin hajuaistin. Haistan vain hyviä tuoksuja. Kun kerroin terapeutille tästä, hän sanoi sen olevan alkavan altzheimerin taudin merkki. Sitä odotellessa selvitän mennyttä ja nykyistä kaaosta, kun parvekeremontti on pysäyttänyt kesätyöt.

Hauskanpidolla miljonääriksi

Oi caramba, kallis samba, noituu tappinen, ja itseksensä tuumii. Kyllä varmaan, kans' Saaran armaan, Säkkijärven polkka olis tullut halvemmaks'. 
Katson googlehakuna tappisten sambaa ja sieltä löytyy kehitysyhteistyön - Kehyn - takaa sambaprojekti. En tutustu tarkemmin näin syntymäpäivänä, kun tappinen hullaantuneena huomaa menettäneensä viimeisetkin siemenperunat. Olen saanut Kelan kielteisen valituspäätöksen. 

Olen tohtori, joka tarvitsee sairauteensa välillä happihoitoa sairaalassa. Tohtori tilaa taksin, happilaite naamalla, happipullo piuhoineen mukana nousee taksiin. Jos sairaalaan tuotu kukka olisi mukana, taksisuhari kysyisi: Mihinkä näitä ruusuja viedään? Nyt osoite on Kelan johtajan pakeille. Nousee taksista tykötarpeineen. Aukaisee Kelan oven. Siellä on jo automaattinen käsi pystyssä: Tänne ei saa tulla. Mutta tietää oikeutensa, ja vaatii päästä johtajan puheille. Kielteinen päätös on muuttunut myönteiseksi, kun tohtori näyttää sovellettavat lakipykälät. Tohtori tulee ulos, kyselee saattajiansa. Äiti on yhden pylvään takana, taksikuski piileskelee toisen sermin suojassa. Palataan sairaalaan hoitoa jatkamaan. Siellä olivat jo ehtineet kaivata potilasta. Henk.kohtainen käynti oli tuottanut myöteisen päätöksen. Ja tarina on tosi. 

Papereita on helppo siirtää pinosta toiseen ja haudata ihmiset pinojen alle vuosiksi odottamaan päätöstä. Leikkausjonon viimeiseksi suostuva pelkää leikkausta. Siihen jonoon ehtii kuolla ennen vuoron tulemista. Päätöksen odottaminen on löyhässä hirressä roikottamista. Kuinka se kuuluisa solmu aukaistiin? Naapurissa asetuttiin jonon päähän viimeiseksi tietämättä, mitä olis jäljellä minun vuorolla. Hyvällä onnella sai ostaa palan läskiä, mutta muuten hyllyt olivat jo tyhjät. Hurstin leipäjonossa saa vuorollaan kassillisen lahjoitettua leipää. 

Muun jonossa odottamisen opetus on siirtynyt meille erotuksella, että jokainen sivuraiteelle heitetty tietää, mitä päätöstä hän odottaa. Ne ovat meille kertyneitä lakisääteisiä etuuksia (eläke, toimeentulotuki, päiväraha, työttömyyskorvaus), kun olemme oikeutettuja niitä hakemaan hyvinvointivaltion kaatopaikalla. Salainen miljonääri voi rikastua järjestämällä hauskanpitoa yökerhossa. Se on bisnestä. Onko politiikasta tullut tähän verrattavaa bisnestä lainlaatijoille. Palataanko päiväjärjestykseen vai aloitetaanko sambakurssit? Siellä on tarjolla sirkushuveja ja kokolihaa tavarataivaissa. EVVK .

Illmitz- ja muita muistoja

Kesäloma on alkanut maalla, missä maailma on vielä järjestyksessä. Illmitz- viinipullon korkin poksahdus kertoo. Nyt juhlitaan. Lapsena ilo oli ylimmillää, kun juostiin piiloon tai yritettiin saada toisia kiinni. Vahinkoja sattui kivikoissa. Se oli leikin loppu. Kipsi kädessä monta viikkoa juhannuksesta kesällä sodan jälkeen. Ilonan kyynärpää murtui, kun loma alkoi. Hän vietti viimeisen kesäloman kyynärpää koukussa kipsin sisällä. Kun oltiin pieniä, oli murheetkin pieniä. Kun ikää tuli, oli tyttöjen kasvattamisen vaikeutta verrattu kirppukapan vahtijan virkaan. Olimme kilteimmistä kilteimpiä. Mutta siinäkin oli puolesta pelkääjien pelkojen toteutumisesta kyse. 

Nyt tarvitaan katupartiot ja poliisit hillitsemään festaritunnelmaa. Omat kiusaukseni olen sanonut ruoskivani pois ennen kotoa poistumista. Narunippu, ratsupiiska on oven päällä. Jos joku minua saattaa kiusaukseen, otan raipat vapaaehtoisesti itsekurilla. Enkä ole toisten kiusauksiin joutumisesta vastuussa, vaan he valitsevat itse hukuttajansa myllynkivet kaulassa. 

Olen ollut ulkomaalainen, finske, tiettömän taipaleen takana Norjassa. Kuitenkin sanonut olevani suomalainen. Tässä ajassa minua katsotaan synnyinseudullani. Mikä ihmeen uussuomalainen? Etten voi puhua kunnioittamieni vanhempien puolesta, vaan minulle sanotaan. Meidän mies saa veteraanikuntoutusta. Minut on kutsuttu veteraanijuhliin seurakuntatalolle. Minulle on sanottu kysyessäni isäni puolesta oikeuksia osallistumalla taloyhtiön yhtiökokoukseen:
- Ålä tule meitä opettamaan! 

Kerhohuone on tyhjä, naiset ovat katsomassa "kauniita ja rohkeita" ja siitä tämä uho joukkoon kuulumattomalle. Näkivät minut joka päivä, mutta puheenjohtaja nuijanpäässä kysyy: No, missäs sinä sitten asut? Silloin poistuin paikalta, enkä sen jälkeen ole heidän kokouksissaan ollut opettamassa. He ovat oppineet itse. Saksasta tulleet kirjeet löysivät perille pelkällä 71200 Tuusniemi - osoitteella. Asiat ovat kunnossa, kun täytän 67 vuotta. Minusta on tullut varsinaissuomalainen hapankorppukielellä ilmaistuna. Siitä kokoaa kaikkien pakollisten kuvioiden jälkeen ohjesäännön Heli Laaksonen 

Mummuks tahtomine

Mää haise eukalyptukselt,
viäm pal tila takapenkil,
hymyilen ko suamenpystykorva,
sano: emmää muist,
emmää jaks,
emmää ol ikä ennenkä,
ku mää olen tottunu juur näi.
Enkä meina pualtvuassatta orotta.

Naapurin Mikko pyrki kirkkoon, mutta perääntyi oven avattuaan. Kertoi näkemästään: Akanlahoja oli kirkko puolillaan. En sopinut sekaan. Minua ei Mikon värikäs kielenkäyttö loukannut. Kylmä kyytimies on korjannut kyttyrät korkealaitaiseen peräkärryyn ja ajeluttaa kohti tuntematonta määränpäätä. Matkailu avartaa, kun on ilmaa ympärillä ettei tukehdu ahtauteen salakuljetettuna rajojen yli. Tulin Vihtaniemen tietä ensi kerran kesällä lapsuuden uimarantaan. Katselin ympärilleni yöttömässä yössä ja muistot heräsivät: Olen täällä ollut ennekin. Näin tuumasi "Menneen maailman" Charles Ryder palattuaan sodan aikana Bridesheadin linnaan, jossa oli viettänyt lomiaan ennen sotaa. Menneen maailmani tarina on uudessa vaiheessa.