Ich komme

Posti toi "Ich komme"-ilmoituksen 46 vuotta sitten. Tietämättä ilmoituksen vaikutuksesta lähdin postiin vastaamaan tähän viestiin. Olimmehan järven takana, kuinka meille tullaan. Paluumatkalla vastaan tuli taksi. Se pysähtyi kohdalleni ja siitä astui ulos kaksi saksaa puhuvaa nuorukaista. Ensimmäisen kerran elämässäni kuulin puhetta saksaksi.

8 vuotta munkkilatinaa koulussa, jota voi verrata suutarien lankkimutinaan. Meille pääsy ei ollut mahdollista, olihan tämä yllätysvierailu. Koululle oli soitettu, ja sieltä olisi ollut valmius tulla, mutta taksi kääntyi ympäri ja palatessaan pysähtyi kohdalleni. Sovimme tapaamisesta Kuopiossa viikonloppuna. Äitini ensikommentti oli: "Täällä ei turkkilaisia kaivata." Olihan naapurin emäntä ääneen lausunut oppikouluunlähtömotiivin, että saa saksalaisen miehen. Silloin rakennettiin Berliinin muuri. Tämän muurin varjossa ja varjotta jatkui kirjeenvaihto 45 vuotta.

Historia on perintö jälkipolville. Sen perinnön tähden ei kirjeenvaihto johtanut ratkaisuissani sen pidemmälle etelään. Olihan isäni osallistunut sotaan, joka alkoi Saksan rinnalla Suur-Suomen valloitukseen. Mutta päättyikin Lapin sotaan. Historia pitää tutkia uudelleen ja vapautua syyllisyydestä, kuinka paljon sodan aikana syntyneillä on osuutta muuttaa aikakirjoja.

Tämä kirjeenvaihto on antanut minulle omaishoidonkielen "zu Hause Pflegen" unohtamatta "Hilfe für die Helfer". Siihen ei ole mitään lisättävää eikä mitään poistettavaa. Suomeksi omaishoito on politiikanpeliä. Ei nähdä metsää puilta. Kirjeenvaihto johdatti minut myös saksalaiseen seurakuntaa. Pidetään hyvää huolta minustakin. Kirjeenvaihto on myös antanut osallisuuden yhdistystoimintaan, maiden väliseen kulttuurivaihtoon kielen välityksellä. Odotan malttamattomana päivää, jolloin otan kirjeet esille ja uudella kirjoitus(ajattelu)taidolla käsittelen syitä ja seurauksia omassa elämässäni, kun yleisin kuulemani valittava arvio minusta on:
- Sinusta ei mitään tullut. Se mitä minusta on tullut, on ennen projekteja ollut omakustanteista. Olen maksanut oppirahoja, jotka sanojan mielestä on kuulunut minun maksettavakseni. Ainoa osakseni tullut kiitos on saksaksi ja se riittää. Perinnönjakoriidalle on aika laittaa piste. Projektien kautta olen pienellä rahalla oppinut uudestaan elämääni, hankkinut verkkokirjoitustaidon ja rakentanut Verkkokirjoittajan talon.

Minulle on annettu tehtävä yrittäjän erikoisammattitutkinnon kautta toteuttaa sukupolvenvaihdos luopujana ja puhua poliitikoille päähänpotkittujen puolesta. Tätä päivää riivaa luopumisen vaikeus, että annetaan nuorille mahdollisuus jatkaa meidän jälkeen. Pidämmekö kiinni kaikesta kuin eläisimme tuhat vuotta tai saisimme mukaamme aarteemme: Sinä hullu.