Yritän jäljittää tämän päivän virheen alkuperää. Kaikki ovat osoittamassa syyttävällä sormella puolustuskyvyttömiä aikanaan itsensä elättäneitä kunniakansalaisia.
Pelastusarmeijan pyhäkoulu opetti ahdistuneella asenteella, että on synti syntyä ja siksi pitää kuolla. 4-vuotias vaikertaa.
- Miksi pitää kuolla, kun on vasta syntynyt ja saanut elää vain 4 vuotta?
Siihen loppui lasten pyhäkouluun ohjaaminen, sehän oli johtamassa mielenterveyden järkkymiseen. Saman kysymyksen edessä ollaan elämän ehtoopuolella, kun poliitikot kyselelevät, kuinka toisen apua tarvitsevista päästään eroon. Lapsella ei ollut sanoja puolustautua. Kaikki kasvatusvirheet ovat patoutuneet tunnetasolle.
Minulle on verkkokirjoitustaidon oppiminen antanut mahdollisuuden tuulettaa ummehtuneita ajatuksia ja löytää vastauksia, mistä niitä osaan kysyä. Siihen on vain yksi tie. Olen laiska nousemaan klo 4. aamulla koneen ääreen kirjoittamaan. Toivon ajatusten siirtymistä faksia lähettämättä. Radiosta kuulen kuudelta. Meiltä on lähdettävä maailman kriisipesäkkeisiin, pelkäämättä osallistujien hengenmenetyksiä. Siihen ei ole rauhan aikana totuttu. Tervemenoa, toivottaa korkeantahon lähettäjä.
"Voi, kun teitä olisi paljon tykinruuaksi", toistuu voivottelu uudelleen kuultuna minun lyhyen elämäni aikana. Kun olen noudattanut kutsumustani lähteä omaishoitajaksi ja selvinnyt siitä elossa, minua tämän päivän maalliset lähettäjät opettavat. "Älä puhu omaishoitamisesta, kun et ole enää omaishoitaja etkä ole tällä rahoitusalueella ollutkaan." Selän takana viitataan kintaalla sanoen: "Se on Mairen omaa hömppää ja kentältä tullut hajaääni, joka on hänen oma asiansa."
Tästä minua muistuttaa 13 vuoden yhdistyksen jäsenmaksu ja pussillinen yhteisvastuukeräyspinssejä. Pussillinen kolahti pöytään ja lähetyskäsky kuului: "Lähde niitä myymään tai maksa hinta yhdistyksen tilille." Tyhjän saa pyytämättä ja maksoin pinssit tilille. Vielä yritin varainhankintaa keräämällä arpajaisiin palkintoja. Niitä olisin saanut vaikka kuinka paljon. Oma lahjoitukseni oli 12 hierontalahjakorttia. Ajatus oli 1t kuukaudessa omaishoitajalle, mutta arpajaispöydässä kirjekuori sisälsi kylkiäisen. Yksi lahjakortti oli niin arvoton, että sitä piti arvotta kahvipaketilla tai jollakin muulla kylkiäisellä.
Arpajaisten pääpalkinto oli seurakunnan ylimääräinen kynttelikkö, jolle ei löytynyt paikkaa ja niin se komeili korkeimpana arpajaispöydässä. Juhlan kävijämäärä jäi pieneksi, joten jokaiselle olisi riittänyt "palkinto" käynnistä, - periaatteena jokainen arpa voittaa. Viiden leivän ja kahden kalan ihme ei toteutunut, vaan rahannälkä jatkuu. Siitä on tullut poliitikkojen päänsärky, jota hoidetaan varsinaisella ja ylimääräisellä puoluetuella. Äiti Teresan tavoin sanoudun irti politiikasta ja omaishoitoasiaa nimellisesti hyväksi käyttäen kerätystä rahasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti