Olisiko syytä puhua omaishoitajasta rakkauden ammattilaisena? Olisihan monen vanhuksen, vammaisen ja pitkäaikaissairaaan hoitopaikka laitoksessa, jos kukaan omainen ei välittäisi. Nyt laitospaikat on purettu ja toisen ihmisen apua tarvitsevat on siirretty avohoitoon. Avopalvelut ovat kehittämättä. Silloin kysytään omaisia apuun. Viime päivien puhe on ollut vanhainkotien yhtiöittämisestä voittoa tuottaviksi laitoksiksi. Tämähän noudattaa vanhaa kaavaa, jota käsitellään oikeudessa rikoksena, jossa on tuotu jopa vammaisia rakkauden ammattilaisiksi sanan alkuperäisessä merkityksessä.
Huudan kuin Ukko-Paavo: Sinuhun turvaan Jumala, mua häpeältä säästä. Olen aina tuntenut häpeää meidän terveiden puolesta, kuinka kohtelemme lähimmäistämme. Omaishoitaja tekee parhaansa jaksamisen äärirajoilla, mutta mitä tekee poliitikko. Laatii lait ja ryhtyy rahastamaan. Pitääkö minun vielä nähdä, kuinka tarkoitus pyhittää keinot. Omaishoitaja tietää tehtävänsä joka tilanteessa. Lainlaatijan leuhkat eväät on syöty loppuun ennen kuin niitä on ollut jaossa yleisesti. Tapahtuuko ihme, että ruokkimisen jälkeen jäisi vielä jotakin jäljelle tai että kaikille kuuluisi saman verran.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti