Isän viimeinen veteraanipäivä, pienen piirin etuoikeutettujen veteraanien juhla seurakuntatalolla. Menemme hautausmaalle juhlan alkamisaikaan. Isä työntää pyöräpotkuria, katsoo kaihoisasti juhlapaikkaa ja tuulessa liehuvaa sinivalkoista lippua. Vastaan tulee juhlaan kutsuttu kunnan nuori virkamies. Ohitamme tervehtimättä vastaatulijan, onhan hän kutsuttu, isäni sodassa ollut kutsumaton. Mutta tuntien oman arvonsa ei mene parempien veteraanien juhlaan kuokkimaan.
Kuljemme sankarihautojen ohitse. Siellä on minun sodassa kaatuneet kummisedät, jotka tulivat puupalttoossa, isäni elävänä sarkapalttoossa saman kuorma-auton lavalla. Isällä oli lomaa rintamalta viedäkseen minut kastettavaksi. Kirkkoherra oli kiinnostuneempi kaatuneista kuin meistä elävistä. Ymmärrän tämän, olivathan he antaneet henkensä, että meillä on isänmaa.
Isä kertoo veljensä nimettömästä hautapaikasta. Olihan hänet vangittu punaisena, pidetty nälässä vankileirillä. Hän palasi sairaana ja kuoli. Ei näy sotasurma-luettelossa. Kukat vietiin kesäisin koivunjuurelle tapulin taakse. Matka jatkuu äidin haudan kautta isovanhempien haudalle. Ajatukseni on hankkia pieni nimikilpi setäni muistoksi isovanhempien hautakiveen.
Olemme paluumatkalla, isän askel hidastuu, pitää istua pyöräpotkurin päälle. Hän voi pahoin, mutta kun olo vähän rauhoittuu, lähden hakemaan apua. Kaksi naista tulee vastaan, kerron heille tapuhtuneesta. Kohta ambulanssii kiidättää meitä naapurikuntaan päivystykseen. Jään sisaren luokse enkä muista, kuinka tulin kotiin. Seuraavana päivänä käyn hakemassa kulkuneuvon hautausmaalta puunjuurelta. Työnnän pyöräpotkuria edelläni samaa reittiä takaisin. Lipputanko on tyhjä, juhlat seurakuntatalolla on ohi. Mutta vuoden kuluttua taas juhlitaan.
PS. Vallanvaihtumisen jälkeen olen osallistunut Valtakunnalliseen Veteraanijuhlaan teeveen välityksellä. En osallistu paraateihin, vaikka se olisi toritapahtuma lähellä. Kauko-osallistuminen on minun tapani muistella, minkä kautta me voimme paremmin kuin muut.
Rauhanruhtinas käy Pohjois-Koreassa kauhistelemassa ruokapulaa. Hänen tehtävänsä on kauhistella, jos ne olot siitä korjaantuisivat.
Puhutaan virkistyskalastamisesta Helsingin rannoilla. Kalat ovat syömäkelvottomia juomakelvottomissa vesissä kasvaneina. Meillä ei enää kalastettu. Kysymykseen kieltävän vastauksen jatko; tämän jälkeen saamme saaliiksi ihmisiä. Kalastajista on tullut ryöstökalastuksen kohteita sijoittajille. Heidän suurin huvinsa on vaatia alkuperäisasukkaita maksumiehiksi tuottamaan lisäarvoa hulppeisiin huviloihin sijoitetulle pääomalle. Iiloppi on iisoppikorren päässä juotavaksi tarjottu myrkkymalja ristiinnaulitulle. 2011 vapunaattona kuninkaallisten häiden jälkeen. Minäkö kuninkaallinen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti