Viimeinen villitys

Kuolleen prinsessan muistolle - musiikki saa minut palaamaan aikaan, jolloin sain postia "Prinsessa" - tittelillä. Siitä on vierähtänyt lähes 50 vuotta. Olen sama prinsessa, jonka Lumoprinssi asuu Pomppulinnassa Tonavan rannalla. Olen ollut uupunut, mutta en niin masentunut, ettenkö pääsisi sängystä ylös. 
Omaishoitajana on nukuttava sillon, kun siihen on tilaisuus. Itse kävin ottamassa tunnin torkut kauppareissulla. Poikkesin omalle sohvalle, takki päällä ja kauppakassit vierellä uinahdin sen ajan, mitä milloinkin oli vajetta. 
- Olipa siellä pitkäkielinen pappi, kotona odottaja tuumasi tai veisasi virsiä, että kylä kaikui. Kolmas tapa oli mököttää puhumattomana näkemättä, että olin tullut. Sanoin hänelle: 
- Jos koira olisi yksin kotona, se tervehtisi minua iloisesti häntää heiluttaen palatessani. Johon vastaus oli valmiina: 
- Minä en sinulle häntää heiluta. 

Toinen tilaisuus torkkuihin oli päivällisen ja iltakahvin välillä TV:n ääressä. En voinut yhdistää eri toimintoja ja lähteä päivällisen jälkeen, vaan kaikki tapahtui niin kuin heillä oli ollut tapana äidin eläessä.
Minun ongelmani olikin oppia nukkumaan sängyssä. Vuosia on vierähtänyt siihen 7. On ollut erilaisia tunnetiloja. Radion kanavauudistus sai minut pomppaamaan ylös sängystä kirjoittamaan palautetta."Tunnen itseni poliittiseksi huoraksi, kun pääministeri änkee kotiini klo 7.00 aamulla enkä ole sopinut aikaa hänen kanssaan." Tätä mieltä olivat monet muutkin radionkuuntelijat. Aamunavauksien piti antaa aikaa poliittisille puheenvuoroille. 

Tämä on reviirin puolustamista. Pidän kiinni oikeudesta koti- ja naisrauhaan. Nyt vielä enemmän, kun olen jäänyt eläkkeelle. Viivyn sängyssä aamusta ainakin kahdeksaan kuunnellen muutamat virret ja pari hartautta. Muutama vuosi sitten vielä pomppasin pystyyn kuullessani miesäänen yksinlaulua. Tarkistin, olenko nukkunut pommiin ja minua odotetaan.
 
 Työaikana kaikki häiriköt soittivat yöllä, sillä unihäiriöiset nukkuvat päivät ja valvovat yöt. Tarkistin numeronäytöstä, milloin viimeksi masentuneella omaishoitajalla oli hätä. Puhelin hälyytti pitkään, mutta en vastannut. Olin luvannut vastata ihmisten aikaan soitettuihin puheluihin. Sitten luen kuolinilmoituksen. Omaishoitoasiat piti järjestää uudelleen, kun hoitaja on kuollut. Omaishoidossa on kyse hoitajan jaksamisesta.
 
Niin kauan on omaishoitoa, kun on hoitajia. Ympärillä vellovat ongelmat ovat päättäjien vapautta kantaa vastuuta tai olla kantamatta. Nyt ehdokkaita taas on tyrkyllä tuettuna suurella rahalla ja katteettomilla lupauksilla. Siitä on osoituksena roskikseen heitetyt tilin ylityksestä kertovat tiliotteet. Pitäisikö ne tuoda julkisuuteen kuin Norjan kuninkaallisten paljastetut tilitiedot. 
Pistän ne kuitenkin "vihreän veran alle", se on ihmeitä tekevä kirjekuori, jossa on ikänsä vankilassa viettäneen Maurin tarina. Hänen päivänsä päättyivät ennen parannuksen tekoa työn ääreen. Kesämökille tehty murtokeikka paljastui, kun sairauskohtaus yllätti ja lumi antoi kevyen peiton siihen asti, kunnes mökinomistaja totesi: Mauri on tehnyt tehtävänsä, Mauri saa mennä.
 

Enää en pysty keskittymään kirjoittamiseen, kun kerrostaloa remontoidaan. Poran ääni ottaa hermoon. Mutta pitää vielä kertoa marjamatkasta kaupungin herrojen kanssa. 
Ostin työhuoneen kauniista käsityöläisten talosta. Olin tietämättäni ottanut riskin ostamalla osakkeen työhuoneekseni. Laman seurauksena osakkeita oli joutuneet pankin haltuun. Työhuone oli käytössä, mutta nurkanvaltaajat aloittivat muutostyöt. Betoninpölyä oli kaikkialla. Toiseen kerrokseen asiakas kiipesi tikapuita pitkin, pujahti muovien välistä käytävään ja ovelleni. 
- On tänne vaikea tulla, hän sanoi. Jätin rakennustyömaan valmistumaan ja lähdin laitospaikkaa tarvitsevien vanhempieni hoitajaksi. Pankilta tuli ilmoitus, että he myyvät koko talon halvalla vuokralaiselleen. Pidin kiinni oikeudestani velattomaan työhuoneeseen. Välimiesoikeudella uhaten he painostivat minut myymään osakkeet. Työhuone oli nuoren hierojan käytössä ja olisin tarvinnut sitä vielä itsekin tehdäkseni työtä eläkeikään asti.
 
Tämä kertoo työn tekemisestä ja työntekijän arvostuksesta suuremmassa mittakaavassa julmalle jumalalle (markkinavoimille). Mauri on tehnyt tehtävänsä, Mauri saa mennä.
Itsemurhaiskuun valmis punainen laukku on pakattu, aseena kynä ja autiolla saarella läppäri. Enkä odota enää pelastajaa.