Pilkun viilaamista

Kun takana on loistava tulevaisuus, tietää mistä puhuu. Johtajan paikalla ja palkalla voi julistaa eläkeläisten ostovoimasta, kun palkansaajana saa vielä päättää, mihin rahansa käyttää. Tämän vapauden tuomasta vastuuttomuudesta kertoo kasvanut tarve velkaneuvontaan ja -saneeraukseen. 
Johtajille voin sanoa, että tuleva eläke pitää varmistaa kultaisella kädenpuristuksella. Vasta sitten se on täysimääräisenä käytettävissä. Rahalla en ole pystynyt eläkeikääni turvaamaan. On ollut kaikenlaisia roskapankkeja ja talousrikollisia. "Kyllä ne ovat viisaita", ehti isäni Kenraalin ajan eläneenä miehenä todeta päivänvaloon tulleista huijauksista. Hänelle ei ollut tullut mieleenkään epärehellisyys saadakseen etua itselleen. Elämää nähneenä, harhaanjohtajien hyväksikäyttämäksi tulleena ilman omaa syytä valistin yli 90-vuotiasta. "Tyhmiä he ovat." 

Isästäni tuli kuolemansa jälkeen miljonääri. Siitä pitivät pesänjakajat huolen. Se on menestystarina, joka pitää kertoa maailmalle. Kunnan mökissä asuva naapuri puheli soutajille: 
- Mennään katsomaan, onko Valkoisen talon isäntä kotona. Kun torpparinpojasta tuli pienviljelijä, se oli alku oikealle työlle ja toi elannon kymmenhenkiselle perheelle. 
Peltojen paketoiminen muutti kurssia. On tultu viihde- ja vapaa-aikaan. Jäljellä on Mummonmökki ja neljä lomakiinteistöä. Yksi rantatontti meni käsirahoiksi osakkeeseen kirkonkylässä. Kolme sai perintöosuudekseen Mäntyniemen, Kesärannan ja Kultarannan. Tein tämän mahdolliseksi vanhemmiltani saamalla prokuralla ja sitoutumalla heidän omaishoitajakseen kymmeneksi vuodeksi. 

Nyt on aika järjestää paperit kuntoon ja täydentää yrittäjän erikoisammattitutkinnon näyttökansio. Siitä olisi tullut pitkittyessään monta osaa käsittävä sukutarina. Pelin vihelsi poikki Kertomukset kirjaksi - verkkokurssin johtaja. Hän meni henkilökohtaisuuksiin ja kehoitti menemään 

1. "muinaismummojen muistelupiiriin", 
2. ehkä ammattikorkeakoulun oppilastyönä järjestämään dementoituneiden päivätoimintaan. 

Mutta enpä ottanut "ministerin vaatimatonta virkaa", vaan pidin yllä omaishoitajien välillä vertaistukiryhmää ketjukirjeenä. Omaishoitaja korvaa 5,4 työaikalakia noudattavaa hoitajaa. Kirjeketjua on kestänyt 4 vuotta. Kirjoittajia on ollut 11. Laskutikkua käyttäen 4 x 5,4 = 21,6 vuotta x 11 = 237,6 vuotta elämänkokemusta, puolitettuja suruja ja tuplaantuneita iloja. Kun viimeinen kirjenippu kopioituna on lähtenyt, voin sanoa: Me teimme sen, ilman projektirahaa omalla ajalla, omalla tavalla ja omassa osoitteessa. Neljännen sektorin hyväksi tehty työ on palkittu viime vuosina Nobel-palkinnolla. Tunnen suunnatonta lukkarinrakkautta palkittuja kohtaan. Se on tämän maailman kääntöpuoli ja vastakohta markkinataloudelle. Siunauksena on minulla miljonääri-isä unohtamatta äitiä ja SUURIA SANOJA pieniä askelia - julkaisu. Viimeinen vitsi laskutikusta - jaetaan ja kerrotaan - on totta toinen puoli. Teemme sen kuitenkin selvitäksemme, emme päästäksemme lööppeihin, muuten höyhenestä tulee lintuinfluenssan saastuttamia kanoja.