torstai 15. lokakuuta 2009

Yksi lensi yli käenpesän

Olen ollut kaukaa viisas. Osallistunut sijoitusiltoihin ja saanut arpajaispalkinnoksi munakellon. Minulla ei ole joululahjahittiä, kahdeksan munan munakeitintä. Keitän munia tarpeen mukaan enkä varastoon. Munakellon olen siirtänyt kylppäriin. Siellä sille on käyttöä, kun kehoitetaan hampaiden hoidossa harjaamaan kaksi minuuttia ja purskuttamaan yhden minuutin ajan. Minusta kaikki suussa vaahtoava tahna on vastenmielistä. Siksi olen suorittanut pikapesuja välttyäkseni reaktiolta, josta Prinsessa Diana kertoi lehdistölle. "Odotatte minun olevan oksentamassa pää pöntöllä bulimiasta ja syömishäiriöstä." En ole sairastunut muotitautiin. Minusta on tullut bisnesenkeli. En ole sijoittanut saadakseni voittoa sijoittamalleni pääomalle. Mutta niin kävi, että isästäni tuli kuoltuansa miljonääri ja minusta miljoonaperijätär. Sijoitusiltojen tarkoitus oli, että kiinnittäisin meille tulevan perinnön huijausyrityksiin. Mihin kunta katsoi oikeutensa olevan ja oman lomakiinteistönsä kohoavan, muuttui kunnan puiden varastoimispaikka muukalaisille hautausmaaksi. Miksi kunnan saarista myydyt puut eivät saaneet kokoamispaikkaa kunnan omilta rannoilta? Se on tämän päivän kuntapolitiikkaa. Kunta ei toimi kuntalaistensa hyväksi, vaan on liittoutunut velivenäläisen kanssa. Heitä houkutellaan kunnan rannoille alkuperäisasukkaiden kustannuksella. Olen matkalla Remsiin Dario Fo:n toimiessa matkanjohtajana.

Ei kommentteja: