Olen lähdössä juhliin. Tarkastanut kaikki lähtöä edeltävät asiat. Ilo kuuluu elämään ja tänään on ilo ylimmillään. Kirjoitin niistä vaikeuksista, joiden rahalla läpiviemistä on verrattu: Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan tehdä mahdoton mahdolliseksi. Isänmaata on ruvettu kutsumaan Kehittyvien maakuntien Suomeksi. Kun minulta ei mitään puutu, lainlaatija yrittää lakisääteisesti nähdä sen, mitä on vielä jäljellä sukupolven vaihtuessa armon vuonna 2000 ja toteaa, että sekin kuuluu Kehittyvien maakuntien Suomelle keskustan myydessä mummonmökin alla olevan maan ja rannan vaalirahoikseen.
Tämä on mielenkiintoista, kun olen yksikseni lähtenyt puolustamaan perintöoikeuttani. Ottanut selvää hierarkiassa alimmalta portaalta eduskunnan oikeusasiamieheen asti, kuinka tässä näin pääsi käymään. Lopullisesti asia vietiin päätökseen joukkoraiskauskokemuksena. Vielä oli minulla yksi valttikortti takataskussa ja kiusauksen keskellä sain sanotuksi:
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne. Lahjotuilla virkamiespäätöksillä lisäätte sanktioita maksattamalla minulla kielteisistä päätöksistä, jotka estävät elämän jatkumisen yli 100 vuotta Tirkkosen suvun hallussa olevalla rannalla. Nyt on asia ratkennut. Minä olen miljonääri-isän miljoonaperinnön omistaja, mutta käyttöoikeus omaisuuteen kuuluu Kehittyvien maakuntien Suomelle.
Kaikki tulee julki. Ehkä se jotakin liikautti vanhassa uskotussa miehessä, kun hän horkassa puristi kättäni. Minulle jäi valitusoikeus, mutta samat lahjotut virkamiehet siellä olisi ollut valitusta käsittelemässä. Kehittyvien maakuntien Suomi on tarttunut lujasti valheiden verkkoon ja netissä ylläpidettyyn verkostoon. Tietoyhteiskunta ei kuulu kaikille. 10.2 Mt roskapostia luukun varastossa. Olen saanut olla rauhassa, kun en kehoituksesta, maanittelusta ja manauksesta huolimatta osta lisätilaa. Totuus tekee kipeää, mutta vaikeneminen tappaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti