torstai 12. kesäkuuta 2008

Anteeksipyyntö

Kanadan pääministeri pyytää anteeksi alkuperäiskansojen huonoa kohtelua viime vuosisadalla. Meillä ei vielä ole päästy tälle tasolle. Olen tuntenut aina olevani Vihtaniemen alkuperäinen asukas. Siellä synnyin, leikin lapsuuteni ajan, aloitin koulun ja jatkoin ulkokuntalaisena ulkopaikkakunnalla yo:ksi. Olen Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen ylioppilas. 50 vuotta huiskahti kaikkinensa ja olin edelleen Vihtaniemen alkuperäisasukas. 

Tulin vanhempieni hoitajaksi. Silloin kaikki muuttui. Kukaan ei tuntenut tai ei halunnut tuntea. Minusta piti ottaa selvää. Olinko niin alas vajonnut, että minun piti tulla kotiin kuin tuhlaajatyttären, jos isä ja äiti ottaisivat palvelijakseen. Meillä olotilaan kutsun saaneesta sanotaan "profeettana omalla maalla". 
- Älä tule meitä opettamaan, sanottiin suoraan, kun osallistuin yhteisiin asioihin. Kiertotietä sain terveisiä, ettei ollut suotavaa osallistua sosiaalitoimen järjestämiin vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden hoitoa koskeviin tilaisuuksiin. Kaikesta tästä on kyse, kun ei kuulu joukkoon intiaanien ja Vihtaniemen alkuperäisasukkaan kohdalla. Tästä on kyse Suomen kohtalossa, josta tuli rahalla Kehittyvien maakuntien Suomi. 

Maailma on tarvinnut totuuskomissiot selvitäkseen sota-aikojen julmuuksista. Uusi tehtäväni on lähteä sivarina keskitysleirikierroksen oppaaksi omista lähtökohdista käsin puhumaan, mitään muuttamatta, mitään salaamatta, niistä kauheuksista, joista joku selvisi hengissä ja siirsi kokemuksensa lapsilleen. Meilläkin on muunneltu historiamme. 

Parvekkeen ovessa on Huomio-lappu. "Kulku parvekkeelle kieletty!" Nämä kolme viikkoa on riittänyt minulle selvittämään, onko minulla anteeksipyydettävää ja tunnustettavaa pakon edessä, kun henkeäni uhataan. Olen oppinut antamaan anteeksi. "Isä, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät."

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

kiitos edelleen piristävistä ja osuvista teksteistä.

T:Ulla 46v.