Kauko Luck

Miksi arabeilla on kamelit ja suomalaisilla savolaiset? Arabit saivat valita ensiksi. Nämä kaksi omiin olosuhteisiinsa sopeutunutta kohtasivat meren rannalla kaukana tsunamin huuhtomasta Khao Lakista. Erämaanlaiva polvistui eteeni ja kehoitti: "Stig ombord! Älä ruikuta rannalla!" Jokin varoitti matkavakuutuksen sanelemista ehdoista, milloin ei vahinkoa korvata. 

"Jos kameli karkaa aavikolle ja hiekkamyrsky hautaa alleen 65 vuotiaan naisen." Pelko pois, olinhan tehnyt kuolemanvaravakuutuksen, etteivät tyttäret joutuisi maksamaan sinkkiarkun kuljettamisesta kotimaahan. Tällä rannalla saudien öljymiljoonilla oli rakennettu omaan käyttöön hienoja hotelleja. Niistä saavat turistitkin nauttia. Kaksoistornit olivat sortuneet, amerikkalaiset olivat hävinneet rannoilta. Nuori arabimies tunsi olonsa orvoksi. Hän ojensi kohteliaasti kätensä ja ohjasi minut baariin. Kuulutti suureen ääneen englanniksi: "Äitini ja sisareni Amerikasta." Meille tehtiin tilaa pöydässä. Eurooppalaiset turistit supisivat päät kallellaan toistensa korviin. "Amerikasta, onpa rohkea nainen!" 
- Suomesta, sain sanotuksi ja tilanne rauhoittui. 

Sitten muuttui suunta arvailuksi kotimaani sijainnista. Tultiin yhteisymmärrykseen, että Suomessa asuu 5-miljoonainen kielivähemmistöksi jäävä kansa Venäjän rajojen sisäpuolella. Jaamme marilaisten ja muiden suomensukuisten kansojen kohtalon. Emme osaa olla suomalaisia itsenäisessä isänmaassa, vaan meidät tunnetaan poliittisesti rähmälläänoleviksi milloin itään, milloin länteen. Ollaan kuin harakka tervatulla sillalla. Kun nokka irtoaa, niin pyrstö tarttuu ja pyrstö irtoaa, niin nokka tarttuu. 

Markkinavoimien maailmanvalloitus jatkuu. Ryöstetään viimeisetkin ihmiset kehitysmaissa halpana työvoimana. Muutetaan tuotanto kannattavaksi huumekaupaksi ja myydään naiset seksiorjiksi. Kuinka Sinuhen äitikin hypisteli kuparilevyjä ja toivoi olevansa rikas. Tutustumme nähtävyyksiin. Olemme linnoituksen ulkopuolella, emme pääse sisälle. Jo kaukaa näimme, juoksujalkaa lähestyi mies. Hän esittelee ylpeänä. "Minun museoni on tänään suljettu, mutta voitte tulla huomenna." Niin hän odotti jo meitä ja saimme hänestä oppaan linnoitukseen, joka kertoi puolustautumisesta vihollisia vastaan. 

Raja 1918 ylitettiin oikein äännetyllä tunnussanalla. Jos minun tunnussanassani on vieras korostus, tunnustan sillä värini ja kielellisen alkuperäni vääryyttä ja viekkautta vastaan. Nyt ei ole minulla muuta puolustettavaa kuin yhden ilmaisen äänen henki. Tässä seison enkä muuta voi. Selasin keltaisen pörssin sivuja, olisiko myytävänä saarnastuolia tai Martti Lutherin kirjoituspulpettia. Mustepullolla osun minäkin pikkupiruihin, jotka uhkaavat reviiriäni. Nyt kun lamasta ja pankkikriisistä uskaltaa puhua ääneen ja olla tekemistensä takana.

Häätanhu

Lauttana lanttu ja purjeena salaatinlehti oli kuin oravalla punainen häntä purjeena ja se irvisti vasten kuuta. Kasvissyöjän tilaama salaattiateria oli samaa hintaluokka kuin lihansyöjän lankkupihvi a' 70 mummonmarkkaa. Pidin sitä kalliina valitsemalleni Ritz - hotellin vaihtoehdolle. Kohta sen jälkeen luin lehdestä, että venäläiset haisee. Eivät sen tähden olleet tervetulleita Ritz - hotelliin. Voi, niitä aikoja. 

Onko tänään paremmin kun isänmaata myydään kalliilla neliöittäin raharikkaille venäläisille. Älkää mitään kauhistelko! Olen entisessä elämässäni elänyt uudelleen löydetyn Kehitysyhteistyön mallin mukaan. Oltiin omavaraisia, kalastettiin, viljeltiin maata ja pidettiin muutamaa lehmää. Ahkeralla työllä hankittiin elanto suurelle perheelle. Mustikat ja puolukat myytiin torilla maattomille kaupunkilaisille. "Zu Hause Pflegen" idea on siltä ajalta peräisin. Tunnen kuuluvani kuitenkin sota-aikana niin yleiseen vastarintaliikkeeseen, maanalaiseen armeijaan. Meissä on selviämisen strategia selkäytimessä. Sitä ei kaiva sieltä ministerin kestorepliikki. "Se on selvää" jokaisesta suusta kuultuna. Pitää arvioida uudelleen suurella rahalla ajan kanssa. Saadaan aikaan roskapostilaatikko ja digi-tv. 

Omaishoitajilla ei ole täydennyskoulutuksentarvetta, kuinka kohdata apua tarvitseva lähimmäinen. Sitä ei kerro terapeutit eikä psykiatrit, jotka hoitavat omia ongelmiaan terveellä maalaisjärjellä varustettujen kustannuksella. Kuinka raha ratkaisee omaishoidon tulevaisuuden. Suostummeko enää uudestaan säästökohteiksi, joilta lama ja pankkikriisi antoi mahdollisuuden ulosmitata kaikki omistuksessa olevan lapsenlapsiin asti. Me maksamme velkaa markkinavoimille på-liitikkojen hääriessä välj'vouhkana kansan antamilla valtuuksilla. 

Poliitikko (- sana tauvutettuna sijamuodoissa adessiivi (millä) on på-liitikko, på-liitikolla), selviää aina päällä ja pinnalla. Autuaita ovat puupäät, sillä ne eivät huku. Toinen kasvisateria korvasi lihansyöjän porsaankyljyksen. Sain eteeni pienen alkusalaatikupin kuin lihansyöjätkin. Muuta ei tullut, ei ollut ruokalistalla. Kupin kokoa katsellessa se kysyy ivallisesti: Syökö miniä vai annetaanko kissalle? Ei edes ruokapalkkaa saa omaishoitaja korvausta 5,4 työaikalakia noudattavan hoitajan tekemästä työstä.

Vanhukset

Kuva: Kaarina Järvi

"Koteihin, huoliin uupuneihin, Henkesi hyvän maja tee." (Siionin virsi 199:2)

Eläkeläiskerhojen pyydetyin luennoitsija oli kunnanlääkäri. Isäni tunsi olevansa joukkoonkuulumaton. Vanhempani olivat tulleet kirkonkylään asumaan, kun kaikki palvelut olivat loppuneet tiettömän taipaleen takana. Lääkäri puhui pysymisestä entisessä elinympäristössä. 
- Tänne he tulevat ja istuvat kuin lakovarikset penkillä. 

Näin lääkäri arvotti maalla ikänsä asuneiden työn. Pörriäistä sakotettiin, kun kuseskeli kuin koira mihin sattuu. Valitteli kaljanjuonnin haittapuolta. 
- Tule Lautalaan rengiksi pilkkomaan puita. Saat kusta vaikka rappuselta lääkärin luvalla. Alkoholiriippuvaiset saivat eläkepäätökset lääkärin puoltamana, mutta sairauksien hoitaminen ei oikein ollut lääkärin alaa. Isäni kilpirauhassairaus ja äitini verenpaineenhoito yksityisen kautta sai lääkärin toteamaan: 
- Sitä kun luulee elävänsä ikkuisesti, niin pitää hakea apua oman kunnan ulkopuolelta. 

Lääkäri eli niinkuin opetti: Kun työkyky menee, joutaa kuolla. Ja sen hän myös toteutti. Kesken jäi isänä oleminen pienille lapsille, kun Luoja vaati tilille kylvetyistä sanoista. Sijaiskärsijäksi ei kukaan ilmoittautunut. Isäni kyseli järjestystä, miksi ei hän 9-kymppinen, syöpäsairas mies. Miksi vastanainut lääkäri, joka ei välittänyt syöpäsairaan jälkitarkastuksesta. Ehkä juuri siksi, kun jokainen tekee leivisköistään tilin, kuinka käytti kanteleen.

Munakellokas

4.12.2005 kotona Combossa ja verkossa Vattuniemessä. Olin hatutettu tietämättäni amerikkalaisella unelmahatulla. Kotoisasti annettiin arvonimi Varhennettu Vanhus eläkettä viilatessa. Olenkohan nuuhkinut liikaa Sateenkaariöljyä, kun selvänäköisyys on lisääntynyt. Ensi vuonna näihin aikoihin olen jo muuttanut Verkkokirjoittajan taloon. Siellä on työhuone, vierashuone, salonki ja arkisto. Maksan oleskelun ajalta 1380 euroa (6kk+1v). 
- Melko kallista. 
- Elämä on. 

Nyt ei ole vielä antaa kotisivujen osoitetta, mutta ne tulevat aikanaan. James seisoo portsarina ja huolehtii päivityksistä. Tämä on parasta koulutuksen ja työelämän kohtaamista. Tätä kautta minulle on selvinnyt, mitä teen isona. Olen ollut aikaani edellä kuin Saarikoski. Tuotteesta en ole luopunut, vaikka lama on ollut järkyttävin aika sodan jälkeen. Silloin suuromistajat käyttivät röyhkeästi hyväkseen välimiesoikeutta heittääkseen hierojan maksetusta työhuoneestaan kadulle. Kaikkeen omistamaani ovat kateelliset kilpailijat iskeneet kiinni kuin sika limppuun. 

Verkkokirjoittajan talo on suojassa. Tätä minä sanon kilpailueduksi. Se on niin vahva, että yksikseen riittää turvaamaan olemassaoloni. Herätys, nautin suunnattomasti ajatuksesta osallistua Kertomukset kirjaksi - verkkokurssille. Sain vettä niskaan henkilökohtaisesti. Tästä tuli projektityössäni potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysiosuus. Kaikki laman järkyttävyydestä kertovat elementit otettiin käyttöön vielä jälkimaininkien pienentyessä. Minulle annettiin osoite muinaismummojen muistelupiiriin tai ammattikorkean oppilastyönä omaishoidossa oleville järjestettyyn päivätoimintaa. 
Koska olen 65 v, olen nainen, köyhänä syntynyt, ammatiltani hieroja-yrittäjä ja vasta verkkokirjoitustaidon opetteleva 22.9.2006 enkä ole akateeminen. Siis ikä-, sukupuoli-, syntyperä-, koulutus- ja ammattirasismia. Mitään en pysty muuttamaan, mutta sanottavani saan kirjoittaa kaikkien halukkaiden luettavaksi niin kauan kuin meillä on vielä sananvapaus. 
Sen poistamiseen ei tarvita kuin lainmuutos, johon Tapsa Rautavaara kääntäisi kylkeä mumisten: "Me tehtiin kulttuuria, kun jätkäkin saa laulaa." Minua on jo varoitettu. Pidä pienempää suuta! Mutta nythän minä vasta aloitan, kun olen oppinut verkkokirjoitustaidon. Saarikoski näki jo mahdollisuuden kirjoittaa verkossa. Minä ITE olen blogini arkkitehti ja telepaattinen kommentaattori.

Miksi Jeppe juo?

Jos syntymäpäiväsi olisi ollut 11. heinäkuuta, et olisi minun äitini vaan isäni. Enot ovat syntyneet 11. päivänä. Eivät kuitenkaan kaksosina, onhan vuosia välillä kymmenen. Heinäkuu on minun kuukauteni, keskikesän kukoistuksen ja kuoleman mitta. Sisarussarjan kuopus syntyi aikaisin 9. päivän aamuna. Hiirenhiljaisuus oli rikkomaton. Lapsenpäästäjä oli soudettu paikalle. Saunan piipusta kohosi savu kohtisuoraan taivaalle. Padallinen vettä, napanuorarihma ja räätälinsakset olivat tykötarpeita luonnolliseen kotisynnytykseen. Kukaan ei paimentanut pentulaumaa. 

15-v isoveli järjesti meille veneretken äidin lapsuuskotiin. Puuvene äänettömästi vesille ja kaikki seitsemän sisarusta istuivat hiljaa vierivieressä kuin tintit oksalla odottamassa emoaan. Olihan tämä ainutkertaista päästä vesille ilman vanhempia 3-vuotias "isävieruksi" joutuva sisko mukana. Hän oli käynyt syntymässä laitoksella kaupungissa. Emme rantautuneet maihin Holoppalassa vaan kerroimme uutiset. Meille on syntynyt sisko, uusi vauva, jolla ei ole vielä nimeä. Ilta tai Minna Ilona olivat työnimenä. 

Hitaasti vene lipui takaisin kotirantaan. Siellä isä pelko sydämessä vähän marmatti, kuinka olimme lähteneet kysymättä lupaa. Sitä lupaa ei olisi tullut. Äitini muistikuva oli aina sama. Hän oli ollut naapurikunnan paikallissairaalassa syksyllä järvien jäätymisen aikaan. Hän oli nähnyt kolme hukkunutta lasta sairaalan käytävällä. "Piilianlahti", hän aina vaikersi ääneen, kun ohitimme paikan kylämatkalla "Ilonan" luokse. Jälkeenpäin ajateltuna järvi opetti pysymään elossa rannalla. Mitä nyt joskus joku huiskahti rantakiviltä veteen. Pääsi itse ylös vedestä, kun oli omin jaloin rannan kiville kiivennyt. 

Ketään ei laitettu kaisloista punottuun purteen aaltojen vietäväksi. Siksi annoin palautteen ylöspäin puolitiehen taivasta. Kuulin korkeuksista ruuhka-Suomesta tulleen pelastuslaitoksen opettajan todistuksen kuin pasuunan äänen pilvistä. Rantamme tarvitaan pelastustoimen harjoituspaikaksi. Tiekartan taistelu Länsirannalla oli alkanut. "Älkää tulko meidän rannalle hukuttautumaan! Hukkukaa omilla rajatuilla rannoillanne tai ulapalla kauniina kesäpäivinä sepalukset kiinni tai auki. Minulle se on ihan sama." En pidä edes tilastoa kunnan uusrikkaiden mökkiläisten toilailuista veden äärellä. Oppitunnista tuulessa kuulen tiukan huomautuksen: "Ukki, perkele!" meiltä selviäjiltä isoisälle ihailun osoituksena.

Vanha kissa nukkuu

Lama mahtuu katkaistun hännän ja pätkäistyn korvan väliin. Siitä kertoo pankkikriisi ja sen seurauksena terrorismin uusi muoto: vaientaminen. Rikkoo muistia, kun mikään ei ole kohdallaan Viron historiassa. Me vaikenemme oman maan historiasta. On vain virallisia liputuspäiviä ja seppeleenlaskuja sankarihaudoille. Senkin uhalla uskallan kirjoittaa, kun terrorin kohteena olen menettänyt kaikki oppirahoina. Tulkit ovat olleet sitä mieltä, että ne kuuluvatkin minun maksettavakseni. Niin on lait laadittu pelisäännöiksi. Kenellä on, sille annetaan ja kenellä ei ole, siltä otetaan pois ja annetaan sille, jolla on. 

Kollektiivisesti on joskus pakko pyytää anteeksi, kun olen ennakoinut ilmoittamalla luopuvani oikeudesta osallistua ennen maksumieheksi joutumista. Tietokoneelle päivitetty tieto lähetettynä varmistaa, mitä itse olen tahtonut sanoa. En ole tietokonevirhe, roskaposti juhlii 30. vuottansa. On ilo katsoa luukun keinoja välittää roskapostia. Annoin luukun täyttyä. Tilavuutta lisättiin rutkasti. Nyt näyttää se taas punaísta. Osta lisätilaa. Katsoin Ally McBealia ja tulin tulokseen, että minkä pidennyksestä on kyse. Se onkin muuttunut lihan paistomittarin kokoiseksi ja siihen tarkoitukseen valta ja vuodet ovat sen muotoilleet. Ja kinkun kypsyttyä se ponnahtaa ylös valmiina uuteen kypsyyskokeeseen mieskunnonmittaukseen tai isyystestiin. 

Pitääkö käyttötarkoitusta ja valmistusvirhettä kysyä yleiseltä syyttäjältä, kun sellaisen viisarin omistajalla on käyttöohje hukkunut? Siskoille tulee kannustusta: Rohkeasti uuteen yritykseen. Minullekin haluttiin ilmoittaa, missä ja kenen kanssa avioliiton haaskalla on orgiat menossa. Keskeytän omalla toimintaohjeella. Jakakaa keskenänne vaikka kilonpaloina, minulle ei tarvitse säästää pätkääkään. Kapu, biologian opettaja, sanoi rappeutuvista kuningassuvuista. Olisi hyvä saada väliin satamajätkää. Se seikkailu tuotti terveet geenit tarpeeksi kaukaa. "Sinäkö olit se kuninkaallinen?" Lapsenlapset sen sanoivat: "Mummo on kova jätkä."

Kirkko ja keltainen kirahvi

Valamon viinipullo ja keltainen kirahvi ikkunalaudalla muodostivat asetelman joitakin vuosia sitten. Ne kertoivat ajasta enemmän kuin viini Valamolle ja leipä kirahville. Jos assosiaatio olisi ollut apinanleipäpuusta, olisi se osattu lukea. Mutta se olikin StoraEnson rahapuusta. Konserni lähti merta edemmäs kalaan. Vihreän viinipullon kyljessä on kultainen kirkko. Pullon kaula kilpailee pituudessa kirahvin kaulan kanssa. Kumpi voittaa lopputuloksessa, sen tiedämme miljarditappioden jälkeen. 

Kotirannan koivut kasvavat hitaasti pakettipelloilla. Ovat vain kauniita katsella valkoisine runkoineen ja vihreine lehtineen. Kirahvin ravinto on korkealla nopeasti kasvavissa piikkipensaissa. Niistä kaavailtiin nopeasti uusiutuvaa teollisuuden raaka-ainetta. Kaikki on muutettava rahaksi. Eläinten ja ihmisten suojaksi tarkoitettu luontokin.

"Vasta kun viimeinenkin puu on kaadettu,
vasta kun viimeinenkin joki on myrkytetty,
vasta kun viimeinenkin eläin on tapettu,
silloin valkoinen mies ymmärtää,
ettei rahaa voi syödä. (Intiaanien viisaus)

Sitä pitää viljellä ja varjella oman toimeentulonsa turvaamiseksi. Wiljamin koivikko aikanaan päätyy haloiksi. Ei teollisuus tarvitse kotikoivikosta raaka-ainetta, kun tehtaatkin on viety kolmansiin maihin, missä on vielä halpaa työvoimaa ja luonnonvaroja tuhlattavaksi. Käki kukkuu kannon päässä, jos kukkuu. Kehrääjä on jäljellä lintuna, lukkina tai suojakseen kotelon kutovana perhosentoukkana. Ihmisen kehitysvaiheet kulkevat takaperoisessa järjestykseessä. 

Ihminen syntyy perhoseksi, kun täyttää keuhkonsa ensikerran ilmalla. Muuttuu vähitellen ahneeksi toukaksi ja koteloi itsensä kaiken maallisen rihkaman keskelle. Viimeisen vaiheen ajatukset heräsivät opetustilanteessa ruumiin ympärillä. En halunnut tietää, kuka vainaja oli. Ruumis oli vain tyhjä kuori, joita olin joskus nähnyt hylättynä, kun perhonen oli vapautunut kotelostaan. Kuoressa ei ollut mitään mielenkiintoa. Kalmanhaju seurasi nenässä vielä illanistujaisiin, josta jäi kaikumaan korviin "Voihan juma". 

Guru kertoi, kuinka hän viimeistelee naiset hieronnan lopuksi. Samat ihmetyksen sanat toisti nuori nainen, kun hän kulki mustan miehen kanssa torilla. Työkaverit eivät olleet uskoa silmiään ja siitä tämä repliikki "Voihan juma". Vanhasta sivistyksestä on monta merkkiä maailmalla. Sanallisena on intiaanipäällikön puhe "Äiti maa, veljemme virta". 

Hillitäkseni pääkallonmetsästysviettiä valmistan käsityönä intiaanipäähineen. Jokainen hakkaa itse naulat omaan arkkuunsa ryöstöretkillään, kun antaa ahneudelle vallan. Onhan se työtä sekin, kun työtä tekemään oppineen ihmisen työ on laissa määritelty. Yrittäjän, maatalousyrittäjän, omaishoitajan ja perhehoitajan tekemä työ ei kartuta työhistoriaa. Olemme käsityöläisinä luusereita, kun taas valtion avustuksella aikaansaatu työ palkitaan optioilla ja palkansaajat joutavat työvoimatoimistoon harjoittelemaan, kuinka työtä haetaan tehtaan lopettamisen jälkeen. Siinä on pureskeltavaa kerrakseen märehtimiseen asti. 
Siksi ihailen Linkolaa kalastajana japanilaisen perinteen mukaisesti, kun ei ymmärtänyt lehmän ruuansulatusta. Missä järjestyksessä on satakerta, juoksutusmaha ja pötsi. On vain suolen umpipussitauti.