Elämänpuu ja Tuonenvirran laituri

Aukealla paikalla yksinäinen puu herättää aina ajatukseni. On tilaa ympärillä kasvaa tasapuoliseksi suureksi puuksi. Tunturissa tuulet tuivertavat ja muovaavat puuta käkkärämännyksi tai vaivaiskoivuksi.

Minun rannalla on tilaa elämänpuulle. Siellä on rantautumispaikka ja laiturin tarve. Tultiinhan aina takaisin vettä pitkin. Pahimpien myrskyjen myllertäessä uskoin laiturin häviävän jäljettömiin Tuonenvirran lauttana. Mutta se kesti tuiverrukset eikä kukaan ottanut kainaloonsa lautakseen rajaa ylittäessään. Isän rahoilla se rakennettiin kaikkien hyväksi. Siitäkin saatiin riita aikaan. Raha kulki postin välityksellä saatesanoin minulle omaishoitajana, mihin isä halusi laiturin hintaisen säästönsä käyttää. Käytiinhän vielä kesäisin joskus saunassa Vihtaniemellä. Isä olisi halunnut käydä useammin, kun oli laituri ja sukuviiri.

Kun laituri piti nostaa syksyllä ylös, oli isä lähdössä sitä nostamaan. Mutta jos käyttäjät eivät huolehdi yhdessä laiturista, menköön vaikka Lautturille kuljettaa lähtijöitä Tuonenvirran yli. Isä kirjoitti minulle Suur-Suomen sotaretkeen osallistumisesta. Piti ylittää rajajoki ja sitten valloitettavaa riittäisi. Onko laituri tullut rajajoen tuolta puolen ja tuonut Vihtaniemen valtaajat tullessaan. Kunta ainakin on toivottanut tulijat tervetulleeksi, jos nyt ei kuitenkaan tekemällä tietä suoraksi, mutta laaksot, notkot ovat nousset ja vuoret vaipuneet tasaisiks', sileiksi.

Kuntaliiton mielestä entisiä kuntalaisia ei voida asettaa eriarvoiseen asemaan uusrikkaiden kunnanmökkiläisten kanssa EU-rahallakaan. Tähän on tultu kuitenkin markkinavoimien julman jumalan hallitusaikana Räikkö Räähkien toteuttaessa uusjakoa hyötyen siinä itsekin välj'vouhkana. "Kun ylhäältä kysytään, niin ylhäältä vastataan", julisti punottava ulosottomies viimeisiksi sanoikseen poistuessaan lääkäriin kesken kokouksen. Tämä kertoo kriittisen polun vaiheet kuntatasolta valtakunnan ylimmälle huipulle ja valituksen kautta takaisin. "Kyllä ne ovat viisaita", sanoi isäni eläessään ja sanat elävät tänä päivänä. 11.9. on saanut kalenterissani suruliputuspäivän omille menetyksille ja kadonneille arvoille.

C.Monet "Bordighera 1884"

C. Monet sai minut kiinnostumaan Bordigherasta. Taiteilija maalaa näkymää, metsikön takaa valkeaa rakennusrykelmää meren rannalla. Tuo mieleen kreikkalaisen luostarin. Bordighera on hotelli Italiassa, Välimeren tuntumassa kumminkin.

Tulin kotiin kuukausien poissaolon jälkeen. Ulkona oli kylmä, järvi saanut edellisenä päivänä jääpeitteen. Läpinäkyvällä jäällä liukastelimme seuraten edellä kulkevaa isää. Hän kokeili tukevalla korennonmittaisella seipäällä jään kestävyyttä. Jää ritisi ja hiushalkeamat osoittivat, mihin isku oli osunut. Pelkäsin joka askeleella, milloin jää pettäisi. Ehdin sisälle ensiksi. Lämmittelin lieden ääressä kylmästä ja pelosta hytisevää minää. Isä tuli sisälle, hän katsoi pitkään minua tunteakseen. "Olet leikannut tukkasi." Oliko isän toive tytöstään, että hänellä olisi aina pitkät hiukset. Hänestä tulisi nunna. Saisi sen verran nilkkaside - liekanaruun pituutta, että tarvittaessa voisi siitä vetää takaisin. Toiveena vielä opettajanammatti. Opettajaksi en ollut sovelias enkä sairaanhoitajaksi, mutta minusta tuli vanhempieni kotona hoitaja, jota lakimuutoksella pitää nimeltä "omaishoitaja" kutsuttaman, jos hän saa omaishoidontukea.

Sain isän mustankipeän muistutuksen puutteistani, kun naapurin Otto sai vanhuuden hoitopaikan "opettaja"-tyttäreltä, joka tosiasiassa oli hortonomi tai jotakin puutarhurintyöhön liittyvää. Tuntemani naisopettajat hoitivat virkaansa ja heidän äitinsä viettivät vanhuutensa vuodepotilaina laitoksissa. Niin olisin minäkin tehnyt virassani varmistaakseni eläkepäivien eläkkeen ja vapauden matkustella ja kiertää kerran mualiman ympäri.

Nunna Kristoduli on kertonut nunnantarinan. Palutettiin luostarista Suomeen saamaan hoitoa. Meni takaisin ja arvosteli kirjoitetun saarnan sisältöä juutalaisvastaisena. Hänen oleskelunsa jatkon ehtona luostarissa oli anteeksipyyntö omista ajatuksista. Muussa tapauksessa hänen oli jätettävä luostari. Hän puhuu menneisyydestään Lintulan luostarin nunnana.

Minun tieni on ollut maailmassa. Luostari ei ole vanhainkoti. Sinne pitää mennä kilvoittelemaan lihanhimoja vastaan ennenkuin himot heräävät. Sain kortin Athos-vuorelta. Sinne on naisilta pääsy kielletty. Hän halusi tutustua luostarielämään. Minulle hän sanoi: Kun puhut luostariin menosta, minun pitää nähdä kasvosi, että voin tehdä omat johtopäätökset. Minusta ei tullut "pappien naista". Hänestä Isä Camillo ja minusta Äiti Teresa, joka sai kutsun tulla Munkkiklubille äidiksi.
Käytännössä sain ohjeen: Jos menet sinne Munkkiklubille, älä kerro olevasi minun mummo. Olen nähnyt kuvauksen kuninkaallisesta vanhojen naisten yhteisöstä, jossa nunnat huolehtivat arjen pyörittämisestä. Minullekin on apua tarjottu; ikkunanpesua projektin tukityöllistetyltä - (kiitos ei, sellaista en ollut tilannut) - puhelinmyyjän lupaus lehtitilaukseen tyytymättömänä, hän tulisi tiskaamaan yhdeksi kuukaudeksi -(on odotettavissa).
Tähän asti ainoa vilpitön ääneen lausuttu ajatus: Sine vanha nainen minua hierot, minun pitäisi sinua hieroa. Hieronnan kanssa sillä ei ollut mitään tekoa, mutta tietäen ammattini hän kiteytti sen ymmärrettävästi. Mitä toivot ihmisten teille tekevän, tehkää samoin heille. Missä näet tänä päivänä toteutuvan tämän viisaan vaihtotalouden?

Arvonimi osamaksulla: Varhennettu Vanhus. Mietipä sitä itsellesi vanheneva, kuoleva ihminen! (Sitä ennen työllistettynä vammaisten toimintakeskuksen pesulatyötekijänä tai laitosapulaisena palvelukeskuksessa.) Kaiken huippu omaishoitajan pakottaminen taimitarhalle sesonkityöhön. Taimitarha oli ainoa työtilaisuus paikkakunnan todellisille osa-(talvi)aika-työttömille. Vanhempien hoitajaksi muualta tulleille se oli pakko. Kukaan ei kyseenalaista, voiko työvoimatoimisto näin ajatella. Ei kukaan puhu omaishoitajan puolesta, jos ei omaishoitaja ITSE. Siinä on ITE-arvioinnin idea. Tietää tehtävänsä ja tehdä tiettäväksi poliitikoille ja kaikille, jotka ovat sitoutuneet puhumaan omaishoitamisesta. Kuinka monta Kekkosta meillä kuoletetaan ja haudataan valtion kustannuksella. Mannerheimkin kääntää kylkeä haudassa.

Yhteinen taivas

"Tämä taivas, tämä maa, sukupolvelta toiselle jää." Vai jääkö, pahoin pelkään, että taatonmaa näillä sukupolvenvaihdoksilla halutaan siirtää turvallisuusriskiä ylläpitävälle naapurille. Heillä on rahaa, josta jokainen haluaa hyötyä. Voi, minun päiviäni. Tästä ei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin.

Olenkin siirtynyt Verkkokirjoittajan taloon. Ulkoseinää hipoen ei voi rakentaa rollaattoreita varten näihin korkeuksiin ryömimiskaistaa. Jonkun kerran olen kuvannut uffoukkoja muistuttavia nosturinnokassa työskenteleviä maalareita tai ikkunan tilkitsijöitä. Varikset parveilevat vastapäätä katolla. Yksinäistä vainajien sanansaattajaa katselen pitkään. Ei hoida kuitenkaan kirjekyyhkyn virkaa, että toisi seuraavan nimen, kenelle kellot soivat. Jokaiselle vuorollaan.
Verkottuminen on ollut in puhuttaessa yhteydestä. Mihinkä ovat kadonneet kaikki vertaisohjaajat ja heidän ohjattavansa. Onko heistä tullut harhaanjohtajia. Ovat eksyneet virallisissa organisaatioissa omiin tavoitteisiinsa, joihin eivät edes itse usko. Vaihtavat virasta ja projektista toiseen. Pätkätöissä riittää, kukaan ei ehdi kuulua kalustoon. Tai jos kukaan ei enää noteeraa hänen läsnäoloaan, voi vain ihmetellä; ollako vai eikö olla. Nostetaan lippu salkoon kotiinpaluun kunniaksi.

Pikarijäkälä

Kuka rakasti ja ketä ensiksi, ei ole unohtunut. Kertauksena palautti mieleen ekaluokkalainen kirjojaan esitellessä. "Minä niin rakastan laskutaitoa." Hän sulki kirjan syliin halaten. Siinä oli rakastamisen oppituntia kerrakseen.

Oman työni kautta olen oppinut tuntemaan ihmiset uudella tavalla. Ollaan samalla aaltopituudella tai sitten ei. Kantapeikkoina ollaan kaikki ihmisennäköisiä. Jäämme taitavimmankin personaltrainerin jäljiltä markkinavoimien heiluttelemiksi sätkyukoiksi tai patologin antamaksi raportiksi, jos meiltä puuttuu tunneäly ja vastaanottokyky. Sitä sanon globaalisti rakkaudeksi. Heliseviä vaskia ja kiliseviä kulkusia riittää ja niitä tuotetaan koko ajan lisää.

Kehittyvien maakuntien Suomen tavoite on saada tavarataivaita (70:n neitsyen palvelut ilman itsemurhaiskupommin räjähtämistä) niemet, notkot ja saarelmat täyteen. Ei enää koteja ihmisten perheille, vaan jollekin epätyypilliselle hulluudelle, mikä on päässyt epidemiana leviämään. Sadan vuoden yksinäisyydestäkään ei voi sitä tarkistaa. Kukaan ei muista, milloin sateet alkoivat. Joka paikassa on hometta ja aina tulee jonkun sietokyky täyteen ja alkaa oireilla pahana olona.

Jos ei home vaivaa, sisäilmassa oleva noki tummentaa kaikki pinnat. Lontoon perhosetkin saavat astetta tummemman suojavärin seuravassa sukupolvessa. Evoluutio on tosiasia rakkauden kustannuksella. Mitä meistä vielä tuleekaan muuta kuin konekieltä puhuvia päitä. Ta-ta-ta-ta-ta sä silmät luot ylös taivaisiin ja yhteen kätesi liität helmassa oppositiossa ollessasi. Herra on helpon heittänyt elämässäni ja kummitädille annoin vapautuksen velvollisuudesta ristiä kädet kyynärpäitä myöten kaikella kunnioituksella.

Minna-kissan juhannus

"Kyllä Mikki varmaan saa jäädä meille", riemuitsivat tytöt pienestä, Norjan metsäkissaa muistuttavasta kissanpojasta. Olivat nähneet ovenraosta, kuinka iskä piti pienenpientä, muutaman päivänikäistä kissaa sylissä ja painoi poskea vasten. Olihan kissaemoja useampia ja pentuja oli annettu pois.

Sain kutsun juhannukseksi tulla maalle. Talonväki meni omille teilleen. Jäin kotimieheksi muistellen juhannuksia kokkoineen järven rannalla. Kissaäiti, Minna, jättää poikasensa hetkeksi ja poistuu huvimajalle päin. Kohta näen raitaisen kollin lähestyvän Minnaa. Mistä saan kättäpidempää hätistääkseni sulhasen pois. Aamutossu sattuu käteen, heitän sillä kissoja kohti. Kolli häviää leikkimökin alle enkä enää ylety siihen. Samoin Minna keksii, etteivät juhannusleikit loppuneet alkuunsa. Mikki yksin matollaan, äiti omilla teillään. Aikansa perästä Minna tulee pentunsa luokse. Hajumerkit haistellaan ja idylli jatkuu.

Siitä juhannusretkestä syntyi vielä raitainen pentue. Söpökin saa kodin, mutta se osoittautui huonoksi kissakodiksi. Söpö alkoi oireilla. Ennen hylkäämistä ja kissojentaivasta kasvattaja sai kuulla Söpön kohtalosta. Söpö tuli takaisin arkana ja pelokkaana. Hyvällä hoidolla se on tervehtynyt. Kotimiehenä annan kissojen syödä ja nukkua sisällä, etteivät muuta naapuriin. Söpö haluaisi jäädä yöksikin ja juoksuttaa minua yläkertaan ainakin kolme kertaa, että saan sen työnnettyä ulos kissojen yöhön. Sisällä saa olla vain rotukissa yötä. Lyhytkarvaisena se kärsisi kylmyydestä. Kissaisillä on kova kohtalo käydessään tervehtimässä pentujaan. Milloin hätistetään harjanvarrella auton alle, milloin aamutossu lentää juhannuksena.

"Miksi et koskaan haistele ja tee tarkastusta, kun tulemme sisälle?" Tiedän sen tutkimattakin, että viinalle, tupakalle ja miehille, jos sitä pelkäisin. Mutta luotan, että opitte ja osaatte pitää huolta itsestänne, ettei pelkoon ole aihetta. Joskus kirjoitin lapun pöydälle: "Ei saa huolta äidille tuottaa tyhmillä tempuillaan." En halua elää lasteni puolesta heidän elämäänsä. Jatkan omaa elämää "Menneen maailman" isän opilla. Hän jatkoi lukemistaan, kun antoi Charlsille luvan viipyä luonaan sen enempää muuttamatta päiväjärjestystään.

Työnä ihminen, projektina elämä

Tiimi hajoaa. Kuka jättää kotipaikkansa, kuka lähtee työn perästä vieraalle maalle, kuka on kiireinen, kuka muuttaa projektia. Viikonloppuna pistettiin kauraa seipäille kuivumaan. Metsän keskellä korret olivat vielä vihreitä. Ei ole aikaa jättää kauraa kellastumaan.

Lähtisin kouluun syyskuun ekapäivästä. Tiedossa perunannostoloma kuin torpparin lapsilla Hovimäellä. Pappi puhui vielä pitkään samalla sävyllä kirkossa ja sai kuulijat poistumaan. Minunhan ei tuollaista kirjaviisautta tarvitse kuunnella. Jänikset kurkkivat puun takaa, kuinka oksansahaaja onnistuu työssään. Ferrarinpunaisena sahaan oksaa tikapuiden toiselta puolelta.

Rikas mies jos oisin, minulla olisi portaita, jotka eivät vie mihinkää. Pysyn paikallani, vaikka on portaita, jotka houkuttavat leveydellään pääkallon paikalle. Tienviitat on käännetty osoittamaan harhaan, jota kiinalaiseksi helvetiksi sanotaan. Työ ihmisen hyväksi, ei voi seilata laidasta laitaan. Jos projektin päämäärä ei näytä toteutuvan, on muutettava projektia. Sen teen, jos Luoja suo ja viskaalit sallii. Onhan edunvalvojilla oma lehmä ojassa ja sen nostamiseksi tarvitaan kaikki kynnelle kykenevät. Tai muuten piru perii. Eikä perintöjen perijöillä ole kuin oman oksan sahaajan rooli. Korkealle auttavat liikemiehet ja pudonneet pelastaa veronmaksajat Kehittyvien maakuntien Suomessa. Ubiikista on vasta vähän kokemusta.

Jänikset

Emo-jänis tuli pyrynä metsän rajaa,
kun poikineen isä teki talvi majaa.

"Se tulee", huus emo ja ilmaa haukkas
ja huohottaen yli kantojen laukkas.

"Mikä?", ärähti isä, "no tulla anna!" -
Mitä tollotat, poika, käy kiinni ja kanna!"

- "Vielä kysyt", jo suuttui emo, "no Raiku
ja pamaus, tiemmä, ja haiku ja kaiku.

Se tulee jo suolla, sen näki rastas."
- "Ei meillä pelätä", isä vastas -

"sull' aina on, äiti, se hätä ja hoppu",
isä pystyyn nous, "siit' on tehtävä loppu."

Putos haavasta lehti ja tuli polun poikki -
isä-jussi kuin ammuttu viitaan loikki.
Lauri Pohjanpää

Tänään alkaa jäniksen metsästys. Sitä varten Vihtaniemestä tarvittiin vuokrata maita lahtipaikaksi, veri virtasi ja pyssymiehiä parveili teillä. Isäni oli saanut tarpeekseen pyssyistä, mutta naapurisovun säilymiseksi ei halunnut kieltää metsästystä. Marjareissulla Rumpsa-Jussin läänin rannassa isäntä työnsi veneen vesille. Vahti metsän mustikoita kaukana talosta salorannalla. Marjamiehet näkivät veneen kaukana selällä. Wiljami ui veneen hyytävänkylmässä vedessä.
Toivon vanhempieni oikeudenmukaisen tahdon toteutuvan. Iloitsen siitä, tai jos ei niin käy, aika näyttää. En voi olla liikaa lastattuna luova. Oman oksansa sahaajissa riittää.

Mayday, mayday

Osoite on tallessa, pitkä hiljaisuus välillämme. Muistatko minut? Mitä sinulle kuuluu? Ei tarvinnut tehdä sinunkauppoja uudelleen. Kuuma linja on ollut kunnossa, vaikka viestejä välillämme ei vaihdettu. Muistan, kuka lähettää hätämerkkejä, vaikka allekirjoitus olisi pelkkä "M".

Nyt oli minun vuoroni saada ilmoitus "sähköpostilla". Oli osoite, mutta puhelimessa en osannut tavata saksalaisia aakkosia. Äännetäänhän ne erilailla kuin suomalaiset aakkoset. Luukusta tuli logo ja osoite oli tuntematon. Posti tuo koneella kirjoitetun, naisen käsialalla täydennetyn, postimerkillä varustetun kirjeen.

Nyt tiedän, mitä sinulle kuuluu. Mitä ajatuksia vaihdoimme ennen Berliinin muurin rakentamista. Olit Suomessa, kun muuri erotti idän ja lännen. Olit kuitenkin tällä puolen ja vapaa unelmoimaan ja toteuttamaan haaveitasi. Muurin purkamiseen varauduttiin Berliinissä varastoimalla riisiä kuukausikaupalla. Mukana ollut kertoi siitä lomalla käydessään.

50 vuotta sinulta sain, josta jälkipolvi ilmoittaa, ettei enää tarvitse odottaa. Siinä on jälkikäteen tullut yhteenveto "zu Hause Pflegen" - ajatuksesta. Tämän päivän ministerin esimerkin mukaan otin kävelysauvat metsäretkelle.

Nyt sama ministeri Kehittyvien maakuntien Suomessa puhuu kodinhoitajien antamasta avusta lapsiperheisiin. Sitä tarvitsee jo 1-lapsinen perhe. Kodinhoitajien koulutus tähtäsi suurperheiden auttamiseksi, mutta ajatus hukkui matkalla, kun apua saivat vain sisäpiiriin kuuluvat. Heillä oli työkiireitä eikä presidenttiäkään voinut häiritä perheitä ja lapsia koskevilla kysymyksillä. Kuinka he selviävät, kun äiditkin tarvittiin ansiotyöhön. Lapsista tuli avainkaulalapsia.

Talonmies odotteli ulko-ovella, kun tulin työstä kotiin. Taas olivat tytöt tehneet kaikenlaista pahaa päivän aikana. "Pitää viedä pennut putkaan päiväksi, että voit isin kanssa juopotella rauhassa kotona." Lapset aikuistuivat ennen ensimmäisiä "pukkihyppyjään". Kuinka kertoa tytöille miehestä, joka isänä liehuu perheessä eikä koskaan aikuistu. On namusetiä ja kaikenlaisia hyväksikäyttäjiä. Ehkä kotona saatu malli kuitenkin opetti miehestä oleellisen. Arkipyhät poistettiin tai siirrettiin viikonloppuun vietettäväksi päällekkäin. Kaksi tai useampia kärpäsiä yhdellä iskulla.

Minulla on oma sunnuntai omakohtaisena kokemuksena. Bedestan halvatun sunnuntai. Minulla ei ollut ketään ja kuitenkin oli yksi. Ystävä, joka selvisi meren, tunturin ja ajan haasteista tai yksi ylitse muiden, joka antoi näin tapahtua. "Suomalaisen sydämeen ei mahdu kahta ämmää" -oikeinkirjoitussääntö, sen opin äidinkielentunnilla.