La Strada/The Road/La Strada/ - Tie

Näin se tie katsastettiin ja minusta tuli tieyksiköiden maksaja tiedoilla: Lomakiinteistö, käydään säännöllisesti. Käyttäjänä, Ym:t (Ynnä muut). Omistaja, sisareni. Matkanpituus ulottuu järven yli saareen. Siinäpä viimeiset diploomi-insinöörin laskelmat minun osuudestani. Mikään ei täsmännyt laskussa. Uskollisesti maksan, ettei maksamattomat maksut ulosmittauksessa antaisi aihetta ottaa koko maata. Jos olisi uusi omistaja, tieyksikkömaksut olisi jotakin muuta kuin minulle määrätyt. Omistajalla ja omistajalla on suuri ero.
 

JÄLKEENPÄIN

Olen polkuni päässä,

tuhansistani erään

- ja niitä on täynnä maa.

On viileä ilta,

eräs päivä on mennyt,

on painunut metsien taa.

Ei mikään voi kuolla,

ei kukat, ei tuuli,

ei rakkaus kuolla voi.

Ohi polku vain kulkee

ja kukat jää taakse

ja muualla tuuli soi.

Ja rakkaus, hetki,

vain silmistä siirtyy

ja mennyt taival sen vie.

Ja puristus kätten,

tosi eilen, tänään

unen lailla lauennut lie.

Ei mikään kuollut,

et sinä, en minä,

ei tuokio rakkauden.

Erään polun vain kuljin,

minä kuljin ja sinä.

Jäi hymyily surullinen. Aila Meriluoto

Ajankohtaista

Olen miljonääri-isän perijä. Vitsi on siinä, että tähän päättyi 10 vuoden sitoumus omaishoitajana. Isän toive oli, ettei hänen eläessään jaeta maata osakkaiden kesken. Ei ollut laillista tahoa, johon olisin voinut turvautua. Enemmistöpäätöksellä ja yhden osakkaan haluamalla tavalla jakajat ja uskotut miehet sen toteuttivat. Jäljellä on inhorealistiset tunteet: 
Kun mikään ei riitä lain mukaan. Kenellä on, sille annetaan. Ja kenellä ei ole, siltä otetaan ja annetaan sille, jolla on. Tämän saamme lukea Raamatusta ja soveltaa käytäntöön kuin piru luettuaan ohjeistuksen.

Kolmivarpainen sammakko

"Kaksi mummoa meni mustikkaan. Toinen ei mahtunut", on minulle ollut oivallus, jolla lapsi on avannut silmäni. "Mummoja on kolmea sorttia", kirjoittaa Kari Suomalainen teoksessaan Kolmivarpainen sammakko, - "kilttimummot, kärttymummot, ja könttimummot. Könttimummojen alalaji on kuolemanmummot." Heillä on musta hattu, musta krimiturkki ja heidän henkensä haisee hautausmaalle ja kun he köhisevät, niin ristit vain lentelevät suusta. 

Sekoitan mummokorttipakan uudelleen katsoakseni, kuinka meillä asennoidutaan vanhuuteen. Sen ympärillä pyörii paljon rahaa, kun kukaan ei halua olla vanha. Mitä pitäisi keksiä tilalle. Olen käynyt läpi muodonmuutoksen ja palannut kilttimummoksi. En koskaan ole halunnut tehdä kenellekään mitään pahaa. Mutta kärttymummoja riittää sanojanpaikalle, kun olen ollut mustikkaan menossa ja jäänyt ulkopuolelle. Jos sanoja on ollut perinteisen kaksilahkeinen, on hänen nenänsä alkanut kasvaa ja sormet katketa. Tälle löytyy vastinpari Pinocchiosta. Karin oivallus on eletty todeksi edellisen laman aikana. Jotka silloin rikastuivat kultaisilla kädenpuristuksilla, määräävät tänään marssijärjestyksen johtajina. Rahalla he hallitsevat, vievät työpaikkojansa mielivaltaisesti, missä on väkeä liikaa tekemään työtä halvemmalla kuin vanheneva väki suloisessa Suomessa. Ei ole pallo hallussa, vaan polli on hukassa. 

Kilttimummot jaksavat uskoa lapsiin ja tulevaisuuteen. Salainen miljonääri lähtee vapaaehtoistyöhön, jota tehdään nuorten hyväksi. Tällä työllä estetään nuorten joutuminen rikoksen- ja huumeidentielle. Meillä kaikki päätökset mitataan rahassa. Viivytetään kuukausia, vaikka tiedetään hakijan olevan pulassa. Mikä ei aina ole omaa syytä. Rankimmin meillä jätetään omaishoitajat kaiken ymmärryksen ulkopuolelle. Jos kaulaa valkaistaan pienellä summalla, menee se kankkulankaivoon, projektinpyörittämiseen ja turhiin raportteihin, jotka ei vähemmän voi kiinnostaa, kun jää kaiken ulkopuolelle. Missä teot? 

Kun monen vaiheen kautta olen tässä tilanteessa, samaistun ulkolaiseen nuoreen miljonääriin. Annan osakeannin. Miljonääri antoi rahaa nuorisoclubille äänitysstudiota varten. Muotisuunnittelijalle tietokonetta ja työtilaa varten. Ja sai toisen perheen, kun hänen rahoillaan viimeinkin vanhemmat saivat häät. "Tuntui hyvältä astua kirkkoon ja kuulla papin suusta olevansa aviopari." Tällaista uskon elämän olevan, silloin kun se parasta on ollut. 

Perästä kuuluu, sanoi torventekijä. 90 vuotta sitten mitattiin, kenellä on oikeus omaan elämään. "Omistamisesta on kysymys", sanoi kehitysyhteistyötä pienillä rahoilla tekevä sarjakuvapiirtäjä. Näytti kuinka pienessä koossa voi jakaa tietoa. Syyt ja seuraukset, kuvia 8 perheväkivallasta kopioituna A3-arkille neljä kertaa. Arkki taitellaan haitariksi jokainen kuva omalle sivulle. Tästä repästään sarjakuva pieneksi kirjaseksi. Yhdellä arkilla neljä kokonaisuutta. Siinä malli minun SUURIA SANOJA pieniä askelia 
- julkaisulle. Perinneteosta sain palautteen. Kiitokset suurista teoista, pienistä sanoista. Siinä koko villakoiran ydin. Pieni on kaunista.

Sinun kanssasi tähtisilmä meren kuutamon omistan

"Jos kutsumus on sokea, ellei ole tietoa.
Ja kaikki tieto on turhaa, ellei ole työntekoa.
Ja kaikki työ on turhaa, ellei ole rakkautta." 
Kahlil Gibran Profeetta
 
 Kuinka sitä kuvaisi, mistä rakkaus alkaa. Minulle se pitää vääntää rautalangasta. Olen löytänyt "Yin ja Yang" symbolin, jossa siimahäntä on löytänyt parinsa. Musta - valkoinen solupari sisältää kaiken tiedon, josta alkaa uusi elämä. Jokainen alku on kahden solun yhteensopiva liitto. Vanhempieni kultahääpäivänä muistin: 
- Olinhan siellä ollut minäkin 50 vuotta sitten. Ympäristötekijöillä on merkityksensä, vaikka kannamme samaa perimää. Äitini siirsi perimäänsä elämänohjeena tuhlaajatyttärelleen: 
- Katso itseäsi, onhan sinulla yhtä suuret silmät päässäsi kuin minulla. Puolusti lapsiaan koulukiusaajilta asettuen ladulle, jota naapurin pojat käyttivät. Heidän huvinsa koulumatkalla oli kiusata tyttöjä antamalla lumipesuja melkein henkihieveriin asti. Äiti haastoi aikamiehenkokoiset pojat: "Antaa tulla lunta tupaan, mutta jättäkää tytöt rauhaan." 

Omat muistoni koulumatkalla kiusaamisesta oli sammakonkutua niskaan valumaan selkää pitkin. Keväisin oli kaikki lätäköt täynnä elämää ja sammakonkutu erikoisesti viehätti isoja poikia nähdessään alakoulun tyttöjä. En hedelmöittynyt nuijapäistä, mutta moralisoiminen raskaudesta oli huoraamista. Synnissä siinnyt, syntisestä sukukunnasta on syöpynyt mieleen uskonnollisena hapatuksena. 
Olen palannut alkuräjähdykseen, saarnaaja on lisääntymisvaiheesta kertova media kaikkine lisämausteineen. On huoli, kun siimahäntä on tullut hitaaksi eikä saavuta päämääräänsä. Lähdetään koeputkesta uraputkeen ja päädytään maahan koiranputken kasvualustaksi. Tähän väliin mahtuu aitoja kaikenkestäviä, -uskovia ja -toivovia rakkaustarinoita.

Lehmäntarina, joka on pakko kertoa

Diktaatti

Katovuosia ja voivuoria - katsaus on läpileikkaus kauttakuljetusta maasta pysyväksi maaseuduksi. EU-aikana maaseutu avaruudesta valvottavaksi ongelma-alueeksi. Maankäytöstä on täytettävä oikeita kaavakkeita monena kappaleena. Minusta parasta eläinsuojelua oli alku hakea EU-tukia. Isot pojat saivat työllensä hyvän korvauksen ilmoittaessaan olemattomista sioista. Tukirahat tulivat tilille. Ei ollut hajuhaittoja, eläinten huonoa kohtelua, epäeläimellistä kuljetusta eikä teurastusta. "Kyllä ne ovat viisaita", sanoisi kaskiajan ja riihenpuinnin muistanut isäni. Uskalsi elää ja auttoi naapureitakin. 

Maitotölkkien valmistaminen on loppunut Suomessa. Musamaidot on kaupoissa. Lehmä on muuttanut palmujen alle. Minulle kuva on tulevaisuutta. Omalla rannalla istun käräjäkivillä. Odottelen Vihtaniemen venepakolaisia liveroolipeliin. Jokainen tulee omassa rooliasussaan. Nykyiset kunnanmökkiläiset älkööt vaivautuko. Tulivathan he valmista tietä pitkin hakemaan lomakiinteistöihin sijoittamalleen rahalle lisäarvoa. La Strada, joka on mutkikas kuin juosten kustu jälki. Kun työn näkee, tekijän tuntee. Mikä yhteys on Vihtaniemen yksityistiellä ja Lapin matkamitalla; poronkusema. On aika fantasioihin, joista muistan pienen otsikon. "Viis tissii ja siittimet sikinsokin" Tämän tekee mahdolliseksi roskaposti, roskaposti ja roskaposti. "Ihka pohjaton kuilu", oli venemestarin mittaama syvyys meidän rannasta. Oli mieronkierroksella. 

Veneenkokka kohti rantaa Tålikka nousee seisomaan. Kokka kolahtaa rantakiviin ja Tålikka molskahtaa veteen. Vielä oli voimia omin avuin ponnistella maihin, vene karkasi ulapalle. Vaatteet märkänä, piipunperskat suupielistä valuen sai kerrotuksi kalpeana sukelluksestaan. Sai syyn oleilla meillä muutaman päivän täysihoidossa. Vaatteet kuivumaan, setelit kukkarosta levitettynä kalliolle kertoili ennestään tuttuja tarinoita. Ammattina mieronkierto ja veneenteko. Unohti kotona odottavan sairaan, vanhan vaimon. Poikkesi kälynsä luona, vei kaupasta hakemansa tuomiset ja tuli tyhjin käsin kotimökille. Siitä vaimo tenttaamaan, missä riisit. "No, sisaresihan nuo sai." Kertoi muunkin hauskanpidon, mikä oli viivyttänyt. Oli ollut hyvässä hieronnassa, oli hierottu munatkin myllin mällin. 

Larppauksessa olisin johtaja, en hierojanroolissa, vaikka näyttelijälle kaikki kohtaukset ovat toiverooleja. Larppaus noudattaa sääntöjä, mutta kukaan ei kohtele huonosti eikä vahingoita itseään eikä toisia. Nyt vielä laulan nuotiolla Marokossa, odotan kasviskeittoa päivälliseksi. Vetäydyn yöksi hiekkaan kaivettuun hotelliin. Kaukaa näkee paremmin, muistaa suutariksi jääneet pommit ja palavat autot, joilla postiryöstäjät viivyttivät poliisien työtä. Hevosentarinan olen nähnyt teatterissa. "Syhyttää niin."

Yhdessä päivässä maailman ympäri

- Minne matka, vanha rouva?
- Matkamessuille Messukeskukseen.
- Pääsenkö minä mukaan?
- Kun olet pieni, kuljet aina mukanani.
Niin ajattelin itse, että sitä jatkuisi loppuelämän. Mutta eräänä päivänä olet kokeillut jo siipiäsi. Huomaat, että mamma voi jäädä jatkamaan omaa elämää. Kun palaat, on aika katsoa eteenpäin. Pitää hankkia ammatti koulutuksella. Yritän vielä tasoittaa tietäsi.
- Hae nyt opiskelupaikkaa, kun vielä voit asua kotona. Eihän sitä tiedä, milloin minä kuolen.
- Kuole vaikka just nyt, mutta minä teen niin kuin teen.

Ja niin ovat pikku nallet löytäneet paikkansa maailmassa. Itse palasin sisarusteni vaikutuspiiriin hoitaakseni omat vanhempani kotona heidän tarvitessaan apua tiettömän taipaleen takana. Mielenkiinnolla katson TV:stä sarjaa "Tiettömän taipaleen takana" Norjassa. Siellä se on vielä mahdollista tämän sukupolven aikana. Minä kuulun jo suomalaiseen sukupolveen, jolle ei kuulu yhteiskunnan rattaissa se, minkä tiedän kuuluvan selkäytimessä olevana perimätietona. YEAT:n näyttökansiossa on SWOT-analyysin nelikentässä neljä kuvaa: 
Vahvuuteni - Heikkouteni
Mahdollisuudet - Uhat.

Projektikoulutuksissa olin saanut täytettäväksi monta sivua kysymyksiä selvittääkseni itselleni ja kouluttajalle, mitä hän yritti minusta saada irti. Kysymykset eivät minulle auenneet, olinhan jo yli-ikäinen ja tehnyt turhaa työtä huippuosaajien mielestä. En ollut osannut myydä vanhempiani saadakseni hyväksyntää ja itselleni hyötyä niin kuin Sinuhe. 
Viivyin kuitenkin kuolevien talossa riittävän pitkän ajan. Opin tuntemaan yhteiskunnan pyramiidimaisen rakenteen. Huipulla raha. Raha itsetarkoituksena ei vaihdonvälineenä eikä hinnanmittana. Minusta tuli radioateljeen bisnesenkeli. Itsemurhaiskuun valmistautuneena en vyötä vaatteiden alle pommia, joka räjähtää ihmismassassa. 
Itsemurhaiskupommilaukku on punainen, mielessäni ferrarinpunainen hyytymisen muistoksi tietokoneen ääressä. Laukku sisältää kynän ja lehtiön, jonakin päivänä ehkä läppärin. Muuta ei tarvita. Minun on se kirjoitettava, kuinka kaikki tapahtui alkuräjähdyksestä lähtien ja tallentui filminauhalle. Se pyörii päässäni.

Kiikkukallio

"Illalla taivaantähdet - ennenkuin nukkumaan lähdet tuikkivat tutusti kaukana kaukana - kuitenkin kuin kotona." 
Kuuntelen tätä päivää radion välityksellä levitettynä kaikkeen maailmaan. Huoli kiikun käytöstä on totisinta totta mummolassa, naapurissa ja Kosovossa. Kiikkukallio on vaiti. En saa siihen eloa, vaikka menisin paikan päälle herättelemään. Kaikki Kiikkukallion hiljentämiseksi on sinetöity laillisissa toimituksissa. 

Kun sinä et osannut sitä käyttää aikanasi jättääksesi seuraavalle sukupolvelle, ei sitä pitänyt minunkaan saada. Kiikkukallio kertoo monta tarinaa, kun osaa sitä kuunnella. Puhut niin kovaa, että en kuule, mitä sinä sanot. Sanomasi on täynnä kostoa ja vihaa. Sinulla on puoltajasi, jotka hyötyäkseen itse puhuvat vastoin parempaa tietoaan. Ja päätöksistä minä maksan. Suomalaisista on tullut herrakansaa, ovatpa sitten punaisia tai valkoisia, muilutettuja tai muiluttajia tai heidän jälkeläisiään. Ferrarinpunaisuus minussa kertoo hyytymisestä tämän ajan kehityksen edessä, mutta se ei tee minusta huonompaa eikä parempaa kuin sisarukset, suku, naapurit ja poliitikot. 

Olen löytänyt paikkani siltä ja väliltä, jos ei nyt kuitenkaan vielä toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Minulla ei ole valtaa muuttaa mitään. Elän kuin aina olen elänyt pienillä rahoilla kolmiodraamassa, kuitenkin tasasivuisessa kolmiossa. Jos jokainen hoitaa oman osuutensa niin hyvin kuin osaa, meillä yhdessä ei ole mitään hätää. 
Lopetetaan rahantuhlaaminen vallanpönkittämiseen ja käytetään kaikkien ihmisten hyväksi, ettei kenenkään tarvitsisi kuolla nälkään eikä olla pakolaisleirissä tai asua kadulla kodittomana. 

Sipoosta palan ottaminen ja antaminen rikkaille kehitettäväksi on meillä alku vartioiduille asuntoalueille. Saman olen käynyt läpi Kiikkukallion vaiheissa tänä päivänä. Historia on murheellista luettavaa, pitää pukea ylle musta surupuku. Viimeksi käydessäni kotona näin Suruvaipan lentelevän pihapiirissä. Kiitin käynnistä ja luovutin käyttöoikeudet lennellä vapaasti pihapiirissä. Samoin kuin rukin lukille kehräämistä varten. "Lunta, sanoi perhonen", on kirjannimi, joka kertoo adoptoidun tytön traagisen kohtalon. Tähän aikaan sopivana lumen puute korvautuu kalliimmalla lumella, mikä sotateollisuuden ja naiskaupan oheella on merkittävä herrakansan harrastus.