sunnuntai 7. lokakuuta 2007

Tulikustus vai vaahtosammuttaja

Puhekupla käryää ilmaisjakelulehden kulmassa. Pelastuslaitosta kutsutaan paikalle, kun tomittajalla pää punaisena savuaa. On jakeluongelmia. Olen aina luvannut auttaa lehdenjakajaa, että voi suorittaa saamansa työtehtävän ilman ovipuhelimen välityksellä kuulemaansa pottuilua. Minäkin ilmoitin vuosia sitten jakeluhäiriöistä. Olihan lehti maksetun mainokseni ilmoitusfoorumi.
Tallensin YEAT:n Näyttökansioon, mitä meistä ammatinharjoittajista päätomittaja kirjoitti. Hän kiersi kaukaa Terveysmessujen tapahtumapaikan. Hoitosuuntaukset nimesi navan alle kohdistuneiksi. 
Kyllä on seisonut hetkellisesti molemmissa päissä, eikä ihme, kun viagra aiheuttaa riippuvuutta. Sen jälkeen ei pääkirjoitukset ole minua kiinnostaneet, että pinna palaisi, jos säästyn lehden roskiin kantamiselta. Mutta jakajalle selvitäkseen työtehtävästään aina avaan oven. Isot pojat palkitsivat tomittajan, mutta en muista, mistä. Suhtaudun kriittisesti suurmiesten kritisoimiseen. 

Aikalaisten arvostelut jokaisesta joukosta erottuvasta yhdistää Saarikoskelle huudettu tervehdys: Vitun hämy! Saarikoski oikaisi selkänsä, lähestyi autonikkunaa ja suunsa avannutta moikkaajaa antiikinkreikkalaisella repliikillä. Autonikkuna kiertyi kiinni ja pakokaasu-pölypilvi jäi jälkeen, kun huutaja kavereineen tunsi itsensä uhatuksi. Samaa kuulin haastattelussa Bergmanin tuotannosta, Pavarottin äänenkatoamisesta ja Kenraalin vanhuudesta. 
Nyt tomittaja kirjoittaa "Likaisen sukan" köyhästä tekstistä. Jos vireystasoa mittaa asteikko luovuudessakin nollapisteestä plussan tai miinuksen puolelle, on tekstinkirjoittaja jo plussan puolella, kriitikko hyvää vauhtia jäähtymässä kirjoittamansa perusteella. Ei voi vähemmän kiinnostaa, vaikka paperi lehdessä olisi tabula rasa, kunhan jakaja pääsee sisälle rappuun tuomaan lehden. 

Ihmisen elinkaarta kuvataan loppua kohti laskevana. Se kuvaa fyysistä vanhenemista. Kenraali saapui Linnan juhliin rollaatorilla, mutta hän oli Kenraali loppuun asti. Henkinen kaari jää elämään korkealle muistoissa "meidän Aatuna" ikävuosista huolimatta. 
Joillakin lakipiste jää alas kuin talvipäivän aurinko pilkistäessään juuri ja juuri taivaanrannan yläpuolelle ja kasvaminen alkaa alaspäin niinkuin lehmänhäntä. Kaikki eivät ole näitä tillintallin tasapäisiä taputtelijoita, joille elämän arvokkuus on jäänyt salaisuudeksi. Valoa vaikk' en näekään, sen tiedän loistavan, jos sitä on saanut syntymälahjana. Liian paljon on toiseksi viimeisiä kutsumattomia haltijakummeja, jotka toivovat toisen kuolemaa. Sadussa vihonviimeinen haltija kumosi kuoleman, mutta tilalle tuli sadan vuoden uni. Nyt on heräämisen aika, kiekuu kukko.

lauantai 6. lokakuuta 2007

Mummonmökki kuussa

Olen rakennellut aarrekarttoja tulevaisuutta varten. Joskus onnistun pääsemään sateenkaaren päähän ja löydän aarteeni, niinkuin olen kartasta kätkön paikantanut. Mummonmökki on monella päätöksellä vahvistettu Mummonmökiksi eikä lomakiinteistöksi. Vanhempani myivät rantatontin saadakseen käsirahat aravaosakkeeseen kirkonkylässä. Lapsuudenkoti jäi tiettömän taipaleen taakse tyhjilleen. 

Tekninen johtaja näki tilaisuutensa tulleen ja iski silmänsä meidän uimarantaan. Varasi sen maanmittaustoimiston ja maaoikeuden päätöksellä UPM:n metsäkoneiden säilytyspaikaksi omasta päästään ja Länsirannan mökkiläinen kehitteli lisäksi pelastustoimen harjoittelupaikkaa. Sitten tulee ilmoitus veneluiskanrakentamisesta kunnan pienellä ja EU:n suurella rahalla. Vielä vesiosuuskunta ja jätevesijärjestelmät uusrikkaiden kunnanmökkiläisten lomakiinteistöjen arvon kohottamiseksi. Pitäisi vielä rouvienkin vedenhakumatkaa tulla minun lyhentämään.

Verottaja ja maistraatti oikoo pitkin hampain "yhteiskunnan edun" mukaisia päätöksiä. Yli 100 vuotta Vihtaniemellä suvuntarinaa, hidasta parannusta elämää helpottamaan omalla kustannuksella: tie 7:lle vakituiselle asunnolle, puhelinkaapeli järvenpohjaa pitkin. Maksan perusmaksua lankapuhelimesta. Ainoa oikea maksu pitää yllä linjoja, kun laajakaistaa ollaan kehittelemässä. Sonera purkaisi linjan pois, korottaa maksuja ja lopulta ilmoitusluontoisena purkaa yhteyden. Näin yksinkertaista kaikki on tänä päivänä. 

Samaistun norjalaisiin, jotka luonnon kauneuden keskellä ovat asuneet sanan mukaisesti tiettömän taipaleen takana ja asuvat edelleen. Vanha pappa siirtyi korkealta vuorelta rantamajaan asumaan, kun näki mamman arkkua hilattavan päiväkaudet ylhäältä köysien varassa alas. Vanhempani elivät itse ja auttoivat naapureitakin. Mutta sitten tuli viihde- ja vapaa-aika. 

Ruotsalaiset vievät punaisen mökin kuuhun. Olen ollut siellä heitä aikaisemmin. Lipusta sen näkee ja pyykkinarusta. Omenat kypsyvät puussa, kukat rivissä nurmikolla. Punainen tupa ja perunamaa tarvitaan omavaraisuuden turvaamiseksi kuussakin. Kuva on albumista, jossa koko loppuelämäni on aarrekartalle merkittynä. Monta asiaa olen jo elänyt todeksi, jotakin on edessä. Kaikki ratkeaa lopulta parhain päin. Kuussa voi suksilla liitää. Suksi kuuhun! On sukuvika, jos suksi ei luista. Ruotsalaiset sen ovat keksineet, kun meidän voittajat suutelivat maata hemohesshöyryissä koko hiihtomaailman silmien edessä. "Meill' hanki ja jää" on mennyttä elämää, huokaillaan ilmaston lämpenemisen edetessä, joten oikoratoja ja hiihtotunneleita välille maa-kuu-mars. Pieni Pluto putosi pois. Kuka sortuu elon tiellä, kuka eteenpäin porskuttaa ja kenen rahoilla suksitaan.

perjantai 5. lokakuuta 2007

Heinänseivästys

Heinänseivästys on perinteinen heinänkuivaamiseen kuuluva termi. Minulle korviin kantautuu kansanhuutona. Ristiinnaulitse! Kun kaikesta on tullut puoluepoliittista puhetta, seivästetään naistentyöt ja palkat historiaan. Neljännen sektorin hyväksi tehty työ palkitaan Nobelilla, mutta tekijöitä odottaa ristiinnaulitseminen. Tämä toteutuu vaalilupauksissa. Ehdokkaan aloitteesta säilyy terveysasema toistaiseksi. Sitä tukee 8 000 edunsaajaa allekirjoituksellaan. Kun jatkoa punnitaan asioiden hoidossa, ay-aktivisti vie äänet ja tulee valituksi. Näin lyhyt on muisti, kun asiat on saatu kuntoon. Kymmenestä parantuneesta yksi palaa kiittämään. Suurella rahalla on saatu aikaan muutos, kun äänestäjät ovat niin köyhiä, ettei ole varaa hankkia henkkareita. Rahaa riittää puoluepolitiikan tekemiseen, mutta missä on nimettömät äänestäjät ja "sisar, hento, valkoiset" hoitajat.

Kunttaukonpommitus

Turvesuolla seisoo seipäät rivissä kuin tinasotilaat kaukaa katsottuna. Strategisia pommituskohteita hakiessa suo sai osansa pommeista. Seipäille kuivumaan nostettu turve muistutti rivistönä suolla järjestäytynyttä joukko-osastoa. Tuntemattomassa sotilaassa on vastaava tilanne. Kolme rangaistua seisoo loppuun asti, vaikka pommitus osuu aukealle. 
"Isäni ei ole kunttaukko", sanoin halaten lämpimästi ehkä ensimmäisen kerran elämässäni vahvistaakseni hänen itsetuntoaan. Ympärillä pitivät puhetta elämäntyönsä opettajina toimineet sotaherrat. Muistuttaa sissisotaa Afrikassa. Minäkin sain siitä osani joka taholta omaishoitajana. Kokeilin samaa kuin sairaanhoitajat lähettäessään kolmekymppiset eduskuntaan. Taloyhtiössä enemmistö oli hallituksessa. Isälleni ei annettu muuta tietoa, kuin vuokranmaksulaput lisättynä vesimaksu minusta omaishoitajana. Itse maksoin oman vesimaksun vuokran yhteydessä ja puolivuotta Lahteen, olinhan varmistanut poispääsyn isän eläessä allekirjoittaen vuokrasopimuksen. Palattuani sieltä sain kirjattuna kirjeenä tiedon, missä järjestyksessä taloyhtiössä kesällä leikataan nurmikkoa. Mitä ilmoituksen postittaminen maksaa, oli pankkisiirtona mukana. Pistin rahat ja saatesanat kirjekuoreen. Ilmoitin kolmelle tyhmimmälle ymmärtäväni, että on kyse halventamisesta. Yksi lähetti kirjeen rahoineen takaisin, joten palautin maksun tilintarkastajalle. Sitä en ole tarkistanut, kuinka nämä rahastukset näkyivät tiliotteella. Tärkeämpää minulle on ollut taloyhtiössä palaaminen päiväjärjestykseen. Veteraanikuntoutuksellaan kehuva ei tullut paremmaksi, vaikka olisi hänet voissa paistanut. Nyt voin kunnioittaa muistoa samalla mitalla, millä isälleni mitattiin.

keskiviikko 3. lokakuuta 2007

Siellä sain siipeni

Lentelen ruotsalaismetsissä välttyäkseni rauhoitetun kansallislinnun kohtalolta. Lapset näkivät joutsenen ampumisen. Kun minua on jahdattu, löytyy aina laki turvaamaan jahdin laillisuus. Kuva on päässyt tietosanakirjaan. Alaston kannibaali nojaa ihmisen pääkalloon. Asiakkaani oli ollut siellä matkalla. Matkanjohtaja kehotti käyttäytymään rauhallisesti. Olihan joku valkoinen nainen ollut koskettelun ja kiinnostuksen kohteena. Maassa maan tavalla tai maasta pois. Mikä on meidän maan tapa, kun en sitä tunne. Siksi olen Verkkokirjoittajan talon Munkkiklubilla. 
Samaistun luonto-ohjelmiin. Villin ja vapaan norsun kesyttämiseen hyödylliseen käyttöön. Minua ottaa päästä, kun norsuparka kiduttamalla yritetään saada nöyräksi. Jotkut eivät kestä henkisesti, vaan verta valuen tulevat hulluksi ja käyvät vastahyökkäykseen. Kuinka pitkälle ihmisen kanssa voi mennä. Toivoisin voivani kuolla siinä tilanteessa. 
Mantelipuumetsikön vihreät papukaijat ovat onnellisessa asemassa. Kun mantelisato on syötävissä, on perheenlisäyksen aika. Yksi muna ja yksi poikanen. Huolestuneena emot seuraavat sivusta poikasen lentoharjoituksia, joko tänään. Kun se onnistuu, muuttavat papukaijat toisiin maisemiin. Tulevat takaisin, kun tietävät olevansa Mantelipuumetsikön papukaijoja. 
Trumpettikurkien pelastajat näkevät suuren vaivan ryhtyessään pelastamaan upeita lintuja sukupuuttoon kuolemalta. Odottavat seuraavana keväänä niiden paluuta syntysijoilleen, vaikka ne tulivatkin poikasiksi hautomakoneessa. 
Lapsi leimautuu äitiinsä syntyessään. Se leima ei häviä pois koskaan, vaan säilyy tunnetasolla. Järjellä sitä yrittää selittää itselleen, mutta kokea se, onkin toinen juttu. Olen saanut siipeeni, mutta aamuisin on tarve kokeilla murtuneita siipiä, vieläkö tänä päivänä lennetään. Markkinoilla etsin punaisia siipiä, mutta surukseni totesin, että sanoutuessani irti politiikasta ja rahojen ohjausjärjestelmästä, äänestäjällä on vain yksi ilmainen ääni. Sillä ei huonetta rakenneta seuraavissa eduskuntavaaleissa, vaikka olisi mahdollisuus löytää äänestäjät ja mennä läpi.

Missä on juureni


Kotirannan koivut tai toisella kotimaisella björkarna där hemma! Laulettuna se ravistaa, kuin Anna Mutasen muistelu "Jo Karjalan kunnailla lehtii puu".
Nyt on aika voimautua kaikesta kerääntyneestä kaatopaikkaroinasta. Siihen minua auttakoon radioateljeesta kuulemani "Likainen sukka". Olen varannut lipun huomiseen näytökseen. Voinen sanoa, se on ollut elämääni, ei hyvää eikä pahaa, niin kuin naapuri omaa eroansa miettiessä punnitsi. Hyvää vaiko pahaa se toisi tullessaan. Olen ferrarinpunainen, ja se on ollut punainen vaate härälle. Noudatan ohjetta, kuinka tulla hyväksi härkätaistelijaksi. Opettele ensiksi tuntemaan härkä. Vahdin äidin lypsyrauhaa kädessä metrinen halko. Härkäpura haastoi minut taisteluun. Otti tukevan asennon ja painoi päänsä alas. Minä kumautin halolla kalloon. Seuraava muistikuva oli piikkilanka- aidan alla, kun odotin härän käyvän kimppuuni kavioillaan (sotken suohon). Puskiko härkä minua, koska vierin kivikkoista rinnettä alas. Mutta onneksi aita tuli vastaan. 

Intiaaninimekseni olen saanut "Yksi, joka pamauttaa päähän". Eikä se siitä vaihtamalla parane. Viime aikoina olen enemmän käyttänyt toista vaihtoehtoa "pakene tai taistele"- sanaparista. Ottanut jalat alleni ja muuttanut maisemaa epäviralliseen organisaatioon. Siellä saan ratkoa ennalta arvaamattomia ongelmia tavallani eikä välikysymykseen ole aihetta. Rahalla ei saada aikaan kuin eriarvoisuutta ja se on toisille kovasti mieleen. Raha on hygieniatekijä. Kun sitä on riittävästi, siitä ei tarvitse puhua. Eikä rahalla voi tulevaisuuttaan varmistaa. 

En saanut kuin arvonimen "Varhennettu vanhus", jonka Kela kauppasi osamaksulla. Koskaan se ei tule loppuunmaksetuksi. Se on kuin isälleni sodassa käsky lähteä Suur-Suomea valtaamaan. Meni Karjala ja paljon muuta maksettavaa tuli lisäksi, kun henki säilyi. "Me saimme saman asunnon ja samat vaiheet meidän on." Jokainen vuorollaan vastaa osuudestaan elämän ja omaishoidon tuntemattomassa sodassa. Zu Hause Pflegen ei ole ongelma kummallekaan osapuolelle. Poliitikot ovat tehneet siitä ongelman itselleen säätäessään lait ja asetukset markkinavoimien ehdoilla. 

Omaishoidolla ei ole mitään tekoa itse kotona hoitamisen (Zu Hause Pflegen) kanssa. Saksaksi kuvaa Helfershelfer, kätyri, apuri meidän edunvalvojaksi nimettyä virkamiestä tai järjestötahoa. Die Helfer pitää kouluttaa kertomaan kokemuksistaan voidakseen jotakin puhua korvallisten seinien kuullen. Jos et ole omaishoidontuen ulkopuolelle jääneenä sulkenut suutasi, se suljetaan uhkaamalla tehdä siitä poliisiasia. Sorsa kuulee varoitushuudon. Turpa kiinni, sorsa. Nyt sukelletaan. Onhan kunnilta rahat loppu ja sukulaiset hoitaa apuatarvitsevat vähin äänin, kun omaisia on vain viranomaiset.

maanantai 1. lokakuuta 2007

Siitä pidämme huolen

Vertaistukiryhmän muodostuminen on kuin kiinalaiseen aamuvoimisteluun osallistumista. Asianosaisia on pilvin pimein. Jokainen kurkkii, mitä sieltä voisin saada itselleni. Ollaan joukon jatkona. Mutta kun yhteisestä osallistumisesta on kyse, tiputaan laidoilta pois. Kukaan ei huomaa, jos voimistelemme massatapahtumissa. Kun tila pienenee, sanonta "ei pidot paranee, jos ei vieraat vähenee", on totta. Tässä meitä aktiivisia koolla 4. Viides on paluumatkalla vastaan tullut kissa, joka täpärästi välttyi yliajamiselta. En kuulu joukkoon, jossa sisäpiiri ottaa edut itselleen ja lupaa kuoleman jälkeen muistaa havuseppeleellä haudalle. Kaveria ei jätetä on muuttunut ahneimpien kohdalla "kaverille ei jätetä"-periaatteeksi ja toteutuu kaameimpana vielä elossa olevien sotaan osallistuneiden kohdalla. Kyllä meitä testataan ja projektirahalla käytetään kokeilujen kohteena. Minullekin on määrätty niin paljon lääkkeitä, että voisin lähteä diileriksi kadulle myymään kotivarastoja. 

Uskon ajan kanssa löytyvän noin 10 samanhenkistä, että ryhmä muodostuu. Jäsenmaksu ei ole vapaaehtoistyössä osallistumisen esteenä. Niin kauan on elämää, kun on toivoa. Kun keskustelu on lakannut, on yhteiskunta kuollut. Ryhmä on vetäytynyt jo sisätiloihin, kun ulkona tulee talvi. Netin asiallinen käyttö lisääntyy, ja nettikiusaaminen moninkertaistuu roskapostin muodossa. Posti jakaa maksusta nimettömiä mainoksia, eikä "Ei mainoksia" tarra ovessa voi sitä estää. Biltema-katalogit joka luukusta sisään, vaikka asukas olisi kotisairaalahoidossa tai kuollut. Tätä törkyä roskikseen viemään asukas palkkaa avustajan. Muuten hautautuu kotonaan roskapostin alle kuin hyvinvointivaltion kaatopaikalla.

KETJUKIRJERISTEILYLLÄ

 Kirjeryhmäläiset

               Satu, Tarja, Eila L, Maija, Irma, Juhani, Elina, Maire, Eila, Pirkko, Raija

Kirjeketju - vertaistukiryhmä lisätty 3.4.2019